Ah, tätä onnea

Mansikka-aika on ollut poikkeuksellisen pitkä ja satoisa. Olen syönyt punaisia pullukoita enemmän kuin koskaan. Olen pakastanut kaunottaria enemmän kuin koskaan, ja aina vaan satoa on poimittavissa tuolla ystävien penkeissä. Vaikka sateita on ollut melkein joka aamu, päivä, ilta ja yö, home ei ole iskenyt penkkeihin, vaan vesi on kasvattanut marjoista todella pulleita. Toissa päivänä tein mansikkalikööriä - jouluksi. Ohjeen kopsasin googlaamalla.

Sienisadosta odotan loistavaa. Kantarelleja olen jo saalistanut. Tehnyt niistä keittoa ja muhennosta. Mausteena mustapippuri-tilli -tuorejuustoa ja tietysti kermaa, suolaa, sitruunanmehua ja uutta sipulia. Eilen sain ison satsin vauvakantarelleja, jotka sopivat mainiosti etikkasieniksi. Ohjeena kaupan valmisseos sieni- ja vihannessäilöntään.

Mustikkasato on vielä epämääräinen. On raakoja, puoliraakoja ja kypsiä, vetisiä ja napakoita. Viime vuonna tähän aikaan pakastin pullisteli oikein hyvälaatuisista mustikoista, tänä vuonna vasta muutama pussi on ehtinyt mansikoiden kaveriksi.

Lakkoja sain VAIN vajaan litran, sillä kun yhtenä aamuna kurvasin suoni reunaan, siellä pyllisteli jo kolme daamia!!! PAH!

Tiedotusvälineissä on tällä hetkellä paljon juttua jokamiehen/naisen oikeuksista. Alun perinhän asia tuli  lakisääteiseksi, kun maattomille alustalaisille - jne - annettiin oikeus poimia luonnon antimia tilallisten mailta sekä omaan käyttöönsä että myyntiin. Tarkoituksena mahdollistaa joku lantti ylimääräistä köyhille perheille. Kun Suomen metsiin on todettu jäävän satoa noin 80%, on maahamme tuotu/tullut ulkomaisia poimijoita. Hyvä vai huono asia? Siinäpä aikamoinen pulma, vai mitä! Minä kyllä kyseenalaistaisin vain ne ihmisten 'rahtaajat'! Menisivät itse outoon luontoon itikoitten ruoaksi. Ugh, olen mielipiteeni lausunut.

Pöytäliina kukkii! Nyt olisi suurennuslasilla käyttöä, sillä nuo herttaköynnöksen (?) pikkuriikkiset kukat ovat salaperäisen kauniita. Sitkeä kasvi. Muuttaa minun mukanani pienenä oksana aina paikasta toiseen. Ja nyt vielä kukkiikin. Vihdoinkin tulleen kesän kunniaksi.

Kukkikoon myös  Lontoon olympialaiset ja Unkarin GP!
Monipuolista viikonloppua kaikillen!

Sukukokous

p

Hulda ja Einari Lepinsalohan siinä poseeraa. Lepinsalon sukukoukseen osallistuneille annettiin muistoksi ihana rintaneula. Kiitos kaunis tekijälle. Harvinainen kuva sikäli, että yleensä he valokuvaamista varten asettuivat poseeraamaan ihan hymyä. Mutta katsokaa nyt tuota pappaa! Ihana hymy.

Paikalla sukukokouksessa oli kymmeniä, kymmeniä suvun jatkajia. Vanhimmat lähenivät 80 vuotta ja nuorimmat olivat vasta muutamaan kuukauden ikäisiä. Eino-enon sukuhaara kunnostautui monilukuisimpana. Tosin hänen n 120 jälkeläisestään ei ihan kaikki ollut paikalla, mutta upea rivi heitä esittäytyi meille muille. Lauantaipäivä kului nopeasti ja sääkin suosi tilaisuutta, sillä sateet saapuivat vasta sunnuntaina.

Kotimatkalla piti varta vasten pysähtyä tällä kioskilla, joka tarjoaa 'ITE-palvelun Auvoa ja Onnea'! Väätäiskylällä, Karstulan ja Multian välillä, on tien poskessa pikkuinen kioski, jossa voi palvella itseään kioskin antimilla ja laitta maksu tuohon oven pielessä olevaan postilaatikkoon. Ostettiin mansikoita ja nautittiin ne saman tein.

Nyt lähtisin metsään jahtaamaan marjoja, mutta taitaa olla parempi alkaa jahdata pölykissoja, sillä taivas lupailee jälleen jotain kosteaa. Tässä kuussa on ollut YKSI kokonaan sateeton päivä. Viime vuonna heinäkuussa taisi olla YKSI sateinen päivä. Ylihuomiseksi, keskiviikoksi on luvattu hellettä. Mitähän se oikein on?

Nyt se aika on alkanut

Hamsteri on päässyt lempipuuhaansa, koluamaan metsiä ja soita. Lakkojen ja mustikoiden aika on alkamassa. Lakkoja on enemmän kuin viime vuonna, mustikoita ei.

Kesän ensimmäinen kantarellimuhennos on vatsassa. Sieniä on tulossa ennätysmäisesti. Löytyipä jo ensimmäiset rouskutkin. Ne kuitenkin jätin metsään.

RT 41. Kukahan lienee pukeutunut tähän saapasmaan kirppikseltä löytämääni yöpaitaan? Olisikohan ihan itse tehtykin?

Minä olen nyt ollut aika laiska tekemään muuta kuin noita dorset-nappeja ja pitsikiviä. Kun googlasin sanoilla covered stones, löysin Margaret Oomenin sivuille. Hän se oikea pitsisten kivien mestari onkin. Käykääpä ihailemassa hänen kuvagalleriaansa.

Viikonloppuna taas huristellaan. Ensin kohti sukukokousta hiljempaa vauhtia ja sitten telkun ääressä tuhatta ja sataa.

Sään armoilla

Tässä heinäkuussa on ainakin tällä seudulla saatu vettä enemmän kuin vuosikymmeniin samoihin aikoihin. Tänä aamuna paikallisuutiset tiesivät kertoa, että Keuruun vanha tie Tarhian kohdalla on veden vallassa ja liikenne siltä kohtaa poikki. Kun ajelin paikalle, oli palokunta saanut jo pahimmat juoksutukset tehtyä. Alin kuva on uimalaitoksen kohdalta. Viime yön kaatosateitten takia järven pintä oli noussut huimasti. Eikä näy rannalla kansaa, koska edelleen satoi.

Tämä hamsteri on ollut ihan kuin kissa pistoksissaan, kun se ei ole päässyt metsään saalistamaan. Viime perjantain romperetken muistona sain semmoisen röhän, että sitä röhitään vieläkin, lääkkeistä huolimatta. Toisaalta, ei röhä minua menemästä olisi estänyt, mutta kuka sitä nyt tyhjässä metsässä itseään haluaa läpimäräksi kastella. Kaikki saalis on nyt pari viikkoa myöhässä. Ensi viikolla lupasivat mustikka-ajan alkavan. Mutta koska aina ennen mustikoita on mansikka-aika, kaasutin Kaunottaren päivällä mansikkamaalle heti, kun sade lakkasi.

Ja kas, nyt on iltapäivän viihdettä (pakastamista) ihan omasta takaa. Huomenna uudelleen. Siis, jos ei sada kaatamalla. Toisaalta, ovat nämä ensimmäiset mansikat nyt oikein pullukoita.

Toissa iltana oli kesän ensimmäinen ukkosilma. Salama iski muutaman kerran ihan korvan juuressa. Pari tuntia salamoi ja jyrisi ihan taukoamatta. Siinä meni Keuruu-Multian seudun nettiyhteudet ihan sekaisin. Koko eilisen päivän niitä firmat korjailivat. Kun ei päässyt nettiin roikkumaan, virkkasin pitsikiviä. Söpöjä, vai mitä.

Lisää rompetta

Käväistiin Kangasalan Rompemarkkinoilla - jos nyt neljän tunnin kiertelyä käväisyksi voi kutsua. Paras rompe, jonka minä löysin, oli lähes kilon verran pellavalankaa - 1,50 euroa. Siitä tulee vaikkapa upeita nappeja/koristeita (googlaa Dorset buttons). Löysin sieltä muutakin, mutta olisittepa nähneet kolmen muun daamin 'saalista'. Ihan kaupan voisivat aarteillaan perustaa, jos niistä yleensä hennoisivat luopua. Lisäksi pari daameista olisi helposti voittanut tinkimisen mestaruuden. Ammattilaisia! Minä sain lisätuomisina komean röhän, sillä koska oli hirveä helle, autossa oli tosi tehokas ilmastointi, jota minä en ilmeisesti kestänyt. Köh, köh!

Rompetorille tultiin näkymään ja näkemään! Minulle oli lisäajanvietettä se, kun sain seurata - hieman etäämmältä - eri-ikäisten Poikien silmien kiilumista kaikenlaisten Aarteiden äärellä. Kotiin vietiinkin vaikka mitä, ilmeisen tarpeellista. Minulle ensimmäinen tämän sortin kokemus, mutta ei varmaankaan viimeinen.

Lisää rompetta löytyi  Keupan kirppikseltäkin. Muutamalla eurolla nämä löydöt. Tykkään.

Tänään piti lähteä tutkailemaan mansikkamaan satoa. Mutta ei tuommoiseen vesisateeseen oikein viitsi mennä. Eilen oli pienoinen ukkosmyräkkä, ja silloin alkanut sade jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Ensimmäiset mustikatkin odottelevat... Suomeen tulossa erinomainen sato, lehtitietojen mukaan. Mutta eihän tuonne pääse nyt itse asiaa tarkistamaan. Täytyy verottaa viime vuoden satoa tuolta pakkasesta.

Heinä(kuun) hypistelyjä

Tänään piskuisen kotikaupunkini pääkadulla (n 300 m pitkä/lyhyt) oli paljon hypisteltävää. Torilla saattoi mm seurata taitavat kädet tekemässä perinteistä lautanauhaa, jota kuulemma aikoinaan morsiamet tekivät sulhasilleen hevosten suitsiksi! Kopoti kopoti.

Tiltaltissa hypistelin diskettilehtiöitä. Onneksi en vielä ollut heittänyt roskiin huushollistani löytyneitä vanhoja diskettejä. Vien ne Tiltalttiin mieluummin kuin roskikseen. Tästä lähtien vien kaikki ylimääräiset 'löydökset' ensin Tiltalttiin, ja vasta jos heillä ei tavaralle ole uusiokäyttöä, suuntaan roskikselle.

Tiltaltista hypistelin kassalle asti myös tämän riipuksen, joka on tuunattu vanhoista aurinkolaseista. Vahinko ettei kuvassa näy linssiin tuunattua sydäntä. Mahdottoman hyvä synttärilahja - tuonne noin - aurinkoon.

Kipan (kirjakauppa-posti) ylätasanteella hypistelin Goodis-kaupan antia. Puoti on kaupunkimme uusimpia tulokkaita, ja minulla oli semmoinen ennakkoluulo, että puodissa myytäisiin vain karkkeja, mutta mitä vielä. Sisältä löytyi karkkia totta kait, mutta myös kaikenlaista herkkua Italiasta, Ranskasta ja koti-Suomesta! Ostin mukaani lakritsiteetä! Poiketkaa ihmeessä. (Tässä vaiheessa vannon kautta kiven ja kannon, etten saa mitään bonusta mainostaessani kotikaupunkini pikku putiikkeja. Mutta kun minä haluaisin, ettei kaikki kaupanteko keskittyisi suuriin marketteihin. Varsinkin tuo Tiltaltti saa minut aina haltiotuneeseen hymyyn, sillä kannatan luovaa kierrätystä!)

Väkeä oli liikkeellä ennätysmäärä, olihan sää mitä mainioin. Kunnon kesähelle!

Ihme ja kumma ettei kukaan ollut vilvoittelemassa keskusaukion suihkulähteessä! Muistan erään pikkuisen Johannan, joka kupsahti lähteeseen kävellessään reunuksella. Vuosia, vuosia sitten!

Kaupallisen hypistelun jälkeen pääsin hypistelemään entisten työkavereitteni puutarhan ihanuuksia. Kiitoksia E ja O!

Kotimatkalla en enää ainoastaan hypistellyt vaan pistelin poskeeni kesän ensimmäiset ahomansikat. Mieleeni tulvivat lapsuuden kesät ja valtavat määrät herkullisia ahomansikoita. Ja koko kesän paistoi aurinko!!!

Saapasmaan ja Suomen eloa

Telkkarissa pyöri Ella Kannisen upea dokumentti saapasmaasta Kaksi pientä elefanttia. Viimeisessä jaksossa Ella tapasi mm Roberto Savianon, mm Camorran kirjoittajan. En ole nyt tarkistanut, näkyykö ohjelma vielä Ylen arkistossa. Jos näkyy, suosittelen. Itse olen nyt lukenut ja katsellut Vieni via con me - julkaisuja. Surullista aineistoa näin keskelle Suomen suvea.

Miksi tämmöistä tässä postauksessa? Siksi kun nyt joka tuutista tulee EU:ta ja sitä. mihin Suomi on sitoutunut/sitoutumassa. Äsken Yle 1:llä haastateltiin mm Pekka Korpista, jolle Suomen ja Italian politiikka on tullut hyvin tutuksi. (Hän on mm kirjoittanut kirjan Mr B:stä!) Kun nyt itsekin olen aika paljon oleskellut saapasmaassa ja seurannut sen maan touhuja, voin allekirjoittaa Korpisen havainnot molemmista 'maistani': suomalaiset ovat kilttejä laskujensa ja verojensa maksajia, kun taas saapasmaassa veronkierto on kansan yleinen hupi ja sankaruuden osoitus. Miten muuten siellä huristelisi paljon  'ferraristeja', joilla ei ole penniäkään verotuloja ilmoitettuna. 'Vain hullu maksaa veroja', oli Mr B:kin motto.  Nykyinen pääministeri Monti on saanut jotain aikaan silläkin saralla, mutta epäilenpä...

Minäkin olen siis hullu! Mutta niin saapasmaassakin kaikki eläkeläiset ja tavalliset palkanmaksajat ovat, koska he eivät itse voi omaan verotukseensa vaikuttaa.

Mutta tällä hullulla on jotain, millä mällätä! Kohta. Ihan pian. Tuolta noin haettuna. Eikä tartte maksaa veroa. Siis en ihan hullu olekaan.