Muutos blogiini

Olen nyt kyllästynyt siihen, että blogissani vierailee paljon "tuntemattomia" lukijoita, erityisesti Yhdysvalloista ja Hollannista ???, joten muutan tämän postauksen jälkeen viikon sisällä blogini luettavaksi vain heille, jotka ovat pyytäneet saada päästä blogiini, tai sitten poistan koko blogin. Jotka haluatte vielä lukea juttujani, laittakaapa viestiä spostiini. Katsotaan, katsotaan...

Yllä olevat kuvat näyttävät teille yhden tämän hetken aarteistani. Pariisin kirppikselta löysin vuosia, vuosia sitten tämmöisen pikkuruisen morttelin, jonka olemassaolon olin jo unohtanut. Oli muuten likainen. Kun sitten putsasin ensin ketsupilla, paljastui lian alta Richard Startyn 1623. Putsasin lisää oikein messingin puhdistusaineella ja sain pintaa jo aika puhtaaksi. Googlen ihmeellinen maailma paljasti, että toden totta olin löytänyt pienen aarteen. Mitäpäs te arvelette?

Kohta sitten tapaan kaksi ihailemaani miestä: Kimin ja Montalbanon. Ihanaa!!!!

Matoja uittamassa

Anna Antti ahvenia... Pääsin kalalle ... moniin vuosiin sain uittaa matoja (Tokmanni myy myös kastematoja). Sain yhden särjen (palautin Ahdin valtakuntaan) ja kaksi hyvänkokoista ahventa (söin juuri paistettuna fileinä).

Veljeni sai yhden ahvenen ja sitten vedestä nousi virvelin avulla kalapeto, noin 6 kg painava hauki, jonka kita muistutti tiikerihain kitaa. Mutta koska veljeni on kalojen kaveri, hauki pääsi kuvaussession jälkeen takaisin omaan valtakuntaansa. Haukkoi ensin happea kitusiinsa ja sitten huiskautti pyrstöllään kiitokseksi ja häipyi Keurusselän syvyyksiin.

Olisimme mieluusti kalastelleet kauemminkin, mutta taivaan rantaan nousi vähitellen tumman puhuvia ukkospilviä, ja yhtäkkiä salamoi, jyrisi ja satoi kuin saavista kaatamalla. Mutta kyllä luonto kiittikin, varsinkin mustikat kaipasivat (ja kaipaavat edelleen) vettä.

Minä toivon teille kaikille oikein leppoisaa juhannuksen aikaa. Juuri telkun sääihminen lupasi kaunista ja lämmintä juhlan aikaa.

Kesän viettoa

Kesä ja maton pesu! Uimalan rannan läheisyyteen kaupunki on järjestänyt upean matonpesupaikan. Ei, pesuvedet eivät mene järveen, vaan suodattuvat jätevesiverkostoon. Mäntysuopa ja juuriharja kuuluvat asiaan. Tuttu tuoksu viipyilee puhtaissa matoissa muutaman päivän. Onneksi minulla ei ole pitkiä mattoja, vaan pieniä pätkiä, joten pesu on vain mukava pieni puuha, jonka jälkeen voi vaikka pulahtaa uimaan.

Siirtelypuutarhassani on nyt timantteja, timanttikukkia, jotka nukkuvat öisin supussa ja leväyttävät teriönsä auringon ihailtavaksi. Olen koko alkukesän metsästänyt auringonkukan taimia, mutta niitä ei Keuruulla ole missään alan kaupassa. Onneksi löysin näitä timantteja. Hyvin korvaavat auringonkukat.

Ystävän kesämökin yksi omppupuista leväytti todellisen kukkaloiston ihailtavaksi. Toivottavasti pörriäisetkin löysivät kukkien luo. Siskon pihan kirsikkapuuta yritin itse hieman auttaa ja ravistella oksia siitepölyn leviämiseksi. Autoinko asiaa, se selviää sitten syksymmällä. Nyt kaivataan vain sadetta, sadetta ja sadetta. Mutta kohtuudella.

Jotta en ihan yksin joisi päiväkahvia, olen nyt melkein joka päivä istahtanut sataman rantakahvilan terassille  lukemaan päivän lehtiä ja juomaan hyvät kahvit. Tosin edelleen täytyy noudattaa turvavälejä jne jne jne. Tänä aamuna telkkarin pääuutisissa kerrottiin, kuinka Italiassa yökerhojen portsarit joutuvat huolehtimaan, että turvavälejä noudatetaan TANSSILATTIALLA. Voi portsariparat! Olisipa mukava tietää, millaisia keinoja he käyttävät.

Telkkarissamme on kaksi kilpailevaa kanavaa, TV 1 ja Mainos-TV. Äsken surffailin molemmilla, koska halusin tietää, mistä ne samalla kellon lyömällä uutisoisivat. TV 1 puhui ikuisuusasiasta eli sotesta (sosiaali- ja terveysuudistuksesta), ja Mainos-TV haastatteli Miss Suomi -kandidaatteja asioista maan ja taivaan välillä. Hyvin usein käännän Yle Teema -kanavalle, kun koronaa tai mainoksia alkaa tulla korvista ulos.

Missä pörriäiset

Siskon pihan kirsikkapuu odottelee pörriäisiä. Jätin voikukatkin rauhaan. Vain lentoon valmiit haivennelliset nypin irti. Silti puussa ei näy pörriäisen pörriäistä, mutta auta armias, kun tulee ilta, iniseviä, pistäviä ilkimyksiä on ilma sakeanaan. Eikä ne suinkaan kirsikan kukista välitä, vaan iskevät aseensa suoraan minuun. Onneksi asun kolmannessa kerroksessa (jos alin kerroskin lasketaan), eikä inisijät sinne juuri eksy. 

Parvekkeen amppelimansikkaa täytyy auttaa leikkimällä itse pölyttäjää, ja satoa alkaa kypsyä.

Jälkikasvu pääsi vihdoin kotiinsa saapasmaahan. Kovin näyttää Fiumicinon kentän juna-asema hiljaiselta. Hiljaiselta tuntuu nyt täälläkin. Ilman jälkikasvua viimeiset korona-kuukaudet olisivat olleet tosi tyrpeelliset. Toivottavasti saapasmaassakin elämä palautuu edes lähelle normaalia.

Mökkielämää

Sanovat, että mökkielämä voi olla työleiri, mutta minun varpaani nauttivat USEIN laiskottelusta. Nyt on kaikki marjapensaat hoideltu kuivista oksista. Punaherukoissa on kukkia ihan jättimäisesti, karviaiset ja mustaherukat tulevat perässä. Minulle ihan uusi tuttavuus on tyrni, makuhermoja koettelevine marjoineen. Aamuisin laitan puuron sekaan muutaman marjan muiden marjojen joukkoon. Viime kesän itse poimittua marjasatoa täydentää nyt paikallisen suoramyynnin anti. Parin kuukauden päästä on uusi satokausi kiivaimmillaan...

Kahden talon yhteinen roskakatos on varisten unelmakohde. Koska meilläkin  on kellareiden siivous meneillään, eikä noihin kuvan roskiksiin enää mahtunut mitään, löysimme kylän reunamilta oikean roskiskeitaan. Yhden paikallisen roskisfirman = raaka-aineiden kerääjän keskuspaikassa on monenlaisia kontteja, johon ihan ilmaiseksi voi roudata kaikki se, mitä ilman ei moneen vuoteen ole voinut elää.  Nyt meillä on aamupäivisin konmaritettu monen KYMMENEN vuoden edestä.

Iltapäivisin voi sitten tuuletella aivojaan tuttavan mökillä. Nyt siellä kukkivat esimerkiksi valkovuokot...

... ja Ahvenanmaan kansalliskukka kevätesikko.

Omalla parvekkeella hoitelin äsken kaksi tomaattia uusiin ruukkuihin. Mustaherukkapensaassa on NELJÄ ja amppelimansikassa noin 30 marjaraakiletta. Täytyy muistaa hoidella sopimukset marjantoimittajien kanssa, ettei tuo sato ihan ylivoimaseksi kasva. Krassit rehottavat, samoin mausteista salvia, rosmariini, timjami, basilika, persilja ja minttu.

Suomalaiset saa nyt ihan luvan perästä mökkeillä. Heh, heh. Ollaan tähän asti siis kirppuiltu.

***
Huomasin, että bloggailuun on tulossa jotain uutta. Mitähän se mahtaa olla? 

Kesä on nyt täällä

Minikauneutta. Pihjalaveden vanhan erämaakirkon aidan päällä.

Kotiseuturetki tehtiin vuorostaan Pihlajaveden erämaakirkolle. Google kertoo kirkosta mielenkiintoisia asioita. Näin korona-aikana mainitsen niistä vain sen, että kirkon hautausmaalle haudattiin aikoinaan paljon punatautiin ja nälkään kuolleita.

Meitä kiinnosti erikoisesti kirkon rännisysteemit; se miten sadevedet kulkevat rännistä ränniin ja sitten puuränniä pitkin maahan. Paikalle samaan aikaan osunut vanhempi mies kertoi tavan olleen aikoinaan yleinen. Taitavia insinööri nuo 1780-1782 eläneet rakentajat.

Vuonna 2018 nuoriso rikkoi kirkon vaivaisukon rahan tarpeeseensa. Nuorisolla on joskus omat tapansa tänä aikanakin. Eilen he järjestivät poliisille hommia.

Eilen päästiin ulkohommiin. Koska kuvat unohtuivat ottaa, tämä systerin rakentama pörriäishotelli korvatkoon ne. Päästiin nimittäin yhden ystävän kesämökille pihahommiin: omppupuut ja marjapensaat kaipasivat vapautumista kuivista oksista; vanha kupsahtamaisillaan ollut kasvihuone tuhottiin maisemaa pilaamasta yms yms. Ystävän vanhempien hyvässä hoidossa ollut mökki oli ollut muutaman vuoden ihan omissa oloissaan, ja sen kyllä näki. Sain ihan luvan käydä hoitelemassa mökkiä omistajan asuessa pääkaupunkiseudulla, siis leikkimässä mökkitalkkaria. Ai että, mitä tykkään siitä hommasta. Lopuksi paistettiin ulkona makkarat ja juotiin kahvit.

Onhan minulla tuo parvekepuutarha. Otin siitä kuvia, mutta ne taas antavat odotella blogiin siirtämistä.

Kesä tupsahti Keuruulle eilen. Siis pikkuiset lehdet koivuihin! Maailma on ihan vihreää toivoa täynnä,  ja toissa päivänä nähtiin kesän ensimmäiset pääskyt.

Vihdoinkin

Nimittelin eilen uusien kuvien siirtoa blogiin jo hyvin myrkyllisin sanoin, sillä viimeksi onnistuin siinä hommassa 04.05., kunnes tänään uusimmat kuvatkin ilmestyivät käytettäviksi. En ymmärrä, en ymmärrä, en! Ensimmäinen myrkkylataus (korvasieni) löytyi pari päivää sitten. En enää aktiivisti niitä metsästä, sillä jälkikasvu on saanut ajatuksen niiden myrkkyjen kasautumisesta maksaan lopulta perille.

Näitä minä seuraavaksi odottelen. Jos oikein hyvin luonto sallii, niin reilun kuukauden kuluttua nautitaan ensimmäisistä kantarelleista.

Viime viikonloppuna kiehautin näitä herkkujani, ja kyllä - minä availin kokonaisen kilon. Tanskalaisia olivat, ja täytyy sanoa, että vaikka hyviä olivatkin, niin kyllä suolaisessa merivedessä kasvaneet sinisimpukat maukkaampia ovat. Ugh, olen puhunut.

Kahvihetkiä on vietetty varuskunnan ja Isohiekan maisemissa. Julmetun kylmää vain vielä on, tänäänkin tuli rakeita oikein kunnolla, ja nytkin taivas enteilee jonniinlaista sadetta. Koivujen silmut odottelevat lämpöisiä tuulia. Samoin pääskyt. Parvekehommatkin odottelevat...

Mitens teidän lookinne: rovineerako (ruineeraako, tuhoaako) maski teidän kampauksenne? Kysykääpä vaikka Emanuela Vonalta, miten toteutatte täydellinen kampauksen.