Siskon pihan kirsikkapuu odottelee pörriäisiä. Jätin voikukatkin rauhaan. Vain lentoon valmiit haivennelliset nypin irti. Silti puussa ei näy pörriäisen pörriäistä, mutta auta armias, kun tulee ilta, iniseviä, pistäviä ilkimyksiä on ilma sakeanaan. Eikä ne suinkaan kirsikan kukista välitä, vaan iskevät aseensa suoraan minuun. Onneksi asun kolmannessa kerroksessa (jos alin kerroskin lasketaan), eikä inisijät sinne juuri eksy.
Parvekkeen amppelimansikkaa täytyy auttaa leikkimällä itse pölyttäjää, ja satoa alkaa kypsyä.
Jälkikasvu pääsi vihdoin kotiinsa saapasmaahan. Kovin näyttää Fiumicinon kentän juna-asema hiljaiselta. Hiljaiselta tuntuu nyt täälläkin. Ilman jälkikasvua viimeiset korona-kuukaudet olisivat olleet tosi tyrpeelliset. Toivottavasti saapasmaassakin elämä palautuu edes lähelle normaalia.