Anna Antti ahvenia... Pääsin kalalle ... moniin vuosiin sain uittaa matoja (Tokmanni myy myös kastematoja). Sain yhden särjen (palautin Ahdin valtakuntaan) ja kaksi hyvänkokoista ahventa (söin juuri paistettuna fileinä).
Veljeni sai yhden ahvenen ja sitten vedestä nousi virvelin avulla kalapeto, noin 6 kg painava hauki, jonka kita muistutti tiikerihain kitaa. Mutta koska veljeni on kalojen kaveri, hauki pääsi kuvaussession jälkeen takaisin omaan valtakuntaansa. Haukkoi ensin happea kitusiinsa ja sitten huiskautti pyrstöllään kiitokseksi ja häipyi Keurusselän syvyyksiin.
Olisimme mieluusti kalastelleet kauemminkin, mutta taivaan rantaan nousi vähitellen tumman puhuvia ukkospilviä, ja yhtäkkiä salamoi, jyrisi ja satoi kuin saavista kaatamalla. Mutta kyllä luonto kiittikin, varsinkin mustikat kaipasivat (ja kaipaavat edelleen) vettä.
Minä toivon teille kaikille oikein leppoisaa juhannuksen aikaa. Juuri telkun sääihminen lupasi kaunista ja lämmintä juhlan aikaa.
.JPGm.JPG)
Mato-ongella kököttäminen koha tuijotellen on äärimmäisen rentouttavaa puhaa. Eikö vaan?
VastaaPoistaHyvää juhannusta.
Minä kököttöisin vieläkin, jos ei olisi tullut ukkosta, yötä jne väliin. En niinkään välitä saaliista, mutta kyllä ahvenfileet maistuu... kaikkea hyvää sinne Karsikkoon jäätelön ym mukavan seurassa.
PoistaVanha hauki ei enää ole oikein hyvää, voi maistua mudalle, joskus kalastettiin paljon,öisinkin.
VastaaPoistaSitä se velimieskin sanoi: iso hauki ei maistu.
PoistaOlipa iso hauki:) Tykkään tosi paljon mato-onkimisesta, mutta en ole tehnyt sitä vuosiin. Tuli ihan ikävä kun luin tätä postaustasi.
VastaaPoistaOli mahtavaa seurata hauen pyristelyä, ja kauan siinä menikin, ennen kuin se väsyi. Huomenna pääsen taas uittamaan matoja!
Poista