Apinan kotikylä

Torrita Tiberina, eli linnoitus Tiber-joen rannalla. Jälkikasvun kotikylä: suoraan edessä, punatiilinen rakennus on kylän tietotoimisto, eli baari, oikealla luukulliset ikkunat kuuluvat kunnantaloon (comune) ja vastapäinen rakennus odottelee kunnostusta.

Tämä kuva on otettu kunnantalon kohdalta kohti linnoitusta. Ylemmässä kuvassa linnoitukseen johtava katu koristellaan kerran vuodessa kukkien terälehdin.

Mutta se edellisen postauksen apina? Sen kotipuu koristaa nyt kylän kunnantalon seinää!!! Tuota yläkuvan oikealla olevaa rumaa betonipintaa. Maalaus on herättänyt ansaittua huomiota: jotkut tykkää, jotkut ei!!!

Kunnantalosta hieman linnoitukseen päin , kadun toisella puolen on kunnan koulu ja kirjasto, jonka seinä on saman taiteilijan käsialaa kuin apinapuu. 

Toisenlaista luovuutta voisi nyt ihailla saapasmaassa. Olen aina ollut Christon ja hänen edesmenneen vaimonsa suuri ihailija.

Samoin edelleen liputan Kimin puolesta, vaikka auto ei aina häntä tottelekaan. Tulevana viikonloppuna huristellaan Itävallassa. Forza!

Arrivederci

Viimeisen 'loma'aamun cappucino on juotu ja ihailtu parvekkeelta avautuvaa maisemaa yli Tiber-joen laakson kohti etruskien entisiä elinpaikkoja.

Paluumatkalla ihailtu kauden kukkaloistoa. (Maljakossa hortensian kukkaoksa keski kaksi viikkoa!)

Nuuhkittu lehmuksen kukkien tuoksua. (Huom! Kuvaa täytyy katsoa hieman niska kenossa, anteeksi!)

Ostettu kaupasta vielä vihertäviä tomaatteja lounaan salaattiainekseksi.

Ja sitten Arrivederci Roma. Norwegian lentää ihan kaupungin päällä, ja jos oikein tiiraatte, niin tuon valkoisen rinkulan vasemmalla puolella Tiberjoen rannasta lähtee kaksi suoraa katua kohti Vatikaania. (Kannattaa varata paluulennolle istuinpaikka A5, niin näkee koko kaupungin ylhäältä käsin.)

Ja lopuksi kuva-arvoitus: Minkä rakennuksen seinää tämä seinämaalaus koristaa?

Hengen ja ruumiin ravintoa

Viime viikonloppuna huristeltiin kohti merenrantaa, Santa Marinellaa, meidàn suosikkipaikkaa, tarkoituksena nauttia meren kaikista antimista.

Istahdimme vakioravintolamme (Barracuda Young, kannattaa lukea Tripadvisoria) terassille seuraamaan rannan elàmàà ja ruoalla hemmoteltaviksi. Minà RAKASTAN sinisimpukoita, kuten varmaan vakiolukijani tietàvàtkin. Tàllà kertaa valitsin niiden seuraksi mustekalan musteella vàrjàttyà pastaa. Kelpaa taas kotona Suomessa kaurapuuroon ja kesàkeiton parissa muistella loman makuja!

Sittenpà olikin aika takautua etruskien aikaan, olimme nàet varanneet liput àskettàin restauroituun Santa Severan linnoitukseen.

Minulla oli ihan tietty kuvauskohde mielessàni, sillà noin 20 vuotta sitten pààsimme ihan sattumalta kiertelemààn linnoitusta, jota juuri silloin alettiin kunnostella. Muistin ruukun yhdessà ikkunassa ja sen halusin nàhdà uudelleen. Ja siellàhàn se kaivattu kohde edelleen on: tuo ihana saviruukku. Minulla on kotona Keuruulla edellisen kerran kàynnistà muistona valokuvasta suurennos. Nyt aion teettàà ruukusta jonniin sortin aika-kollaasin muistoksi.

Ennen kotimatkaa oli mukava uittaa varpaita ja kuvitella, ettà vedestà lòytynyt keramiikanpala oli jostain etruskien ruukusta... Minulle meri merkitsee henkireikàà...

Nespolon anatomiaa ja nautintoja

Neslopo ja aprikoosi muistuttavat kovasti toisiaan, mutta vain ulkonàòltààn. Ylàkuvasta kaikki tunnistvat  aprikoosin, joten oikealla oleva tàytyy olla nespolo. Aprikoosissa on AINA vain yksi siemen, mutta nespolossa voi olla 1-5  siementà toisiinsa kietoituneina.

Alakuvassa olen halkaissut nespolon ja kuorinut vàhàn toista puolikasta. Googlen mukaan on kaksi erilaista  nespoloa; nespolo comune ja nespolo giapponese (tavallinen ja japanilainen nespolo). Mikàli nyt olen ymmàrtànyt oikein, tavallisen nespolon hedelmàliha on vaaleampaa kuin japanilaisen. Mutta voin olla ihan vààrillà raiteilla. Tànààn tein lisàà nespolo-aprikosi-omena -hilloa, ja hyvàà tuli.

Erinomaista oli myòs myòhàinen àitienpàivàlounas tuolla Teveren (Tiber-joen) toisella puolen, Sant'Oresten kylàssà. Ulkona satoi kaatamalla, eli oli oikein hyvà aika nauttia vain makunystyròiden avulla.

Ruokapaikkamme tarjosi parastaan. Varsinaista ruokalistaa ei ollut, vaan omistajapariskunta luetteli pàivàn tarjottavan ulkomuistista. Minà pààdyin pitkàstà aikaa punaiseen lihaan, tilasin papardelleja villisikakastikkeella. Hyvàà oli, vaikka mikà takansa hyvà ragu-kastike olisi ajanut saman asian. (Anteeksi villisika)

 Jàlkiruokana tiramisu, suomeksi piristà minua. Eikà parempaa nimeà voi tàlle herkulle antaa.

Kukkaloistoa edustakoon tàssà postauksessa tàmà trumpettikukka (Tecoma radicans). Aamucappuccinolle mennessà vielà viikko sitten ei ollut kukan kukkaa, mutta nyt yhtà kiviaitaa koristaa upeat kukkaròykkiòt. Ihmiset ovat onnellisia, sillà kesà on nyt kuulemma tullut.