Viisi vuotta sitten

Pàivàlleen viisi vuotta sitten - viimeinen pàivà tyòelàmàssà - ihanien eskarilaisten kanssa. *** Valmistuin luokanopettajaksi ja ruotsin kielen opettajaksi 1975 ja làhdin monen muun kurssikaverini kanssa Lappiin suurten syrjàseutulisien perààn. Pààsin Pelkosenniemen ala-asteelle, enkeleiden opettajaksi. Ensimmàisenà vuonna sain 3. luokan 14 oppilasta ja parin vuoden kuluttua 38 oppilaan viidennen luokan. Koko Pyhàtunturin kupeessa oloaikanani en tavannut yhtààn ns hàiriòoppilasta. Varmaan lapsilla oli jonkin sortin oppismisvaikeuksia, mutta mitààn hàiriòità ei ollut. Harmittaa suuresti, etten silloinvielà kulkenut kamera kaulassa. Sitten Pelkosenniemen muuttotappio vaikutti myòs oppilasmààriin, ja niin olin siinà onnellisessa asemassa, ettà sain valita, mihin haluan muuttaa. Keuruulle, totta kai! Làhelle sukua. Keuruulla olin sitten elàke- (lue vanhuuselàke)-ikààni asti. (En kyllà yhtààn tuntenut olevani vanhus 60-vuotiaana!) Kolme viimeistà vuotta sain taas opettaa enkeleità, sillà esimieheni taipui vihdoinkin kinuamiseeni pààstà eskareiden opeksi. Kiitos vain vielàkin, Reijo-reksi! Opettajaurani aikana sain opettaa ala-steella, ylàasteella, lukiossa ja yliopistossa, ja voiton vei kirkkaasti ESKARI!!! Viimeinen tyòpàivà. Loput henkilòkohtaiset tavarat pakattu silloiseen pikkuiseen kulkupeliini. Avaimet oli luovutettu jo pàivàllà, joten ei muuta kuin eskarin ovi kiinni. Haikeaa, ah niin haikeaa, sillà tykkàsin tyòstàni kovasti. Toisaalta, nyt olin vapaa 'lentàmààn maailmalle'! *** Lupasin jossain aikaisemmassa postauksessani alkaa 'historiallisen katsauksen', jossa kerron silloin tàllòin, mità tein/missà olin 5 vuotta sitten. Tàmà historia-postaus on nyt keskellà Budapestin raporttia, mikà jatkuu seuraavassa postauksessa. Olen saanut nyt matkakumppanini 400 kuvaa. Niiden setviminen vie hieman aikaa.

Museosta kirkon kautta juhlimaan

Linnavuorella olevan kansallistaidemuseon kyltti. Museo sijaitsee entisessà kuninkaanlinnassa, valtavassa rakennuskompleksissa. Museon lisàksi kokonaisuudessa on kansalliskirjasto ja presidentin virka-asunto. Museossa oli sadoittain maalauksia ja veistoksia yms, joita en koskaan aikaisemmin ollut nàhnyt edes kuvissa. Kirjastoon emme menneet, eikà meità kutsuttu presidentinlinnaan! Vaikka sukua ollaankin, siis unkarilaisten kanssa.

Tàmà ei ole vessa, vaan Euroopan vanhimman metron yksi asemista, joka oli meidàn majapaikkaamme làhinnà.

Siis oopperan asema. Unkarin valtion ooppera on upea rakennus sekà ulkoa ettà sisàltà. Vahinko ettà jouduimme valitsemaan oopperan ja kansantanssi/musiikkiesityksen vàlillà. Molemmat olisivat olleet mieleen. Me valitsimme jàlkimàisen, koska sità harvemmin kokee livenà. Siità myòhemmin.

Pyhàn Tapanin kirkko, Unkarin suurin. Sisàllà paljon tummaa marmoria, mikà toi erilaisen tunnelman verrattuna saapasmaan kirkkoihin, joissa vàrimaailma on vaaleampaa.

Kiipesimme (siis menimme hissillà) kupoliin, josta avautui upeat maisemat yli Budapestin. Tàssà kirkon edessà oleva aukio.

Tàssà kuvassa nàkyy Oopperan kattorakenteet.

Lauantaina oli Unkarin kansallisjuhla. Yleinen vapaapàivà. Kansaa parveili parlamenttitalon làheisyydessà. Sinne siis mekin.

Parlamenttitalon liput kertoivat omaa tarinaansa: keskeltà oli leikattu pois vanhasta Venàjàn vaikutuksesta kertovat merkit. Unkarilaiset ovat hyvin ylpeità siità, ettà heidàn kansannousunsa vuonna 1956 oli alku rautaesiripun hajoamiselle.

Parlamentin aukiolla kiersi pitkà jono. Kaikki halusivat mennà sisàlle tutustumaan Unkarin symboliin, Pyhàn Tapanin kruunuun. Sinne mekin. Sitten kamera teki lakon. Piti lainata matkakumpparin kameraa, joten kuvat ovat nyt hànellà. Kunhan saan siirrettyà niità omalle koneelleni, laitan tapahtumasta lisàà kuvia. Mutta sen verran jo etukàteen, ettà lounastimme kierroksen jàlkeen tuon valkoisen katoksen antimilla. Nami, nam!

***

Haluan vielà kerran kiittàà kaikkia synttàrionnitteluista. Halusin kàydà jokaisen teistà blogissa sanomassa Kiitos, mutta vasta yhden blogin olen saanut auki.

Toisaalta minulla on ollut tànààn hoppupàivà: aamupàivàllà kàvin taas torilla hamstraamassa ison kasan monenlaisia liinoja. Ovat just pesussa. Iltapàivàllà minut haettiin oliivinpoimintaan. Vain yhden kerran tipuin puusta! Onneksi selvisin pienillà naarmuilla. Huomenna homma jatkuu. Siità sitten oma postauksensa.

***

Sunnuntaina tààllà on Noitinen yò, saapasmaalaisten Halloween. Hui!! Tàytyy muistaa hankkia karkkia mahdollisille ovikellon rimputtajille.

Rakkautta...

... ensi silmàyksellà. Budapest. Unkarin sydàn. Tonavan helmi. Kaunein ja ystàvàllisin kaupunki, mità olen koskaan nàhnyt. Sanovat meità sukulaisiksi. Ehkà jotain yhteistà on geeneissàmme, ulkonàòn ja jopa luonteemmekin mukaan. Mutta kieli on jotain tàysin kàsittàmàtòntà. Ensimmàisenà pàivànà nousimme hissillà kaupungin alkusijoille, Budan Linnavuorelle. Tonava kimmelsi kauniisti, ei sinisenà vaan vihertàvànà. Onneksi ei sentààn punaisena. Varmaan Suomenkin televisio on nàyttànyt teille kuvia 'punaisesta' katastrofista.

Budapestin maailmanperintònàhtàvyydeltà avautuu upeat maisemat kohti Pestià, kaupungin sykkivàà, modernia keskustaa. Taustalla Budapestin suurin kirkko, Pyhàn Tapanin roomalaiskatolinen kirkko, jonka kupolista avautui huikeat maisemat. (Kuvia luvassa seuraavissa postauksissa).

Olisimme kovin mielellàmme seilanneet myòs kuvan nàkòisellà laivalla, mutta koska varsinainen turistikausi oli lopuillaan, ei risteilyjà ollut meille sopivana aikana.

Kun kameraa siirsi vàhàn vasemmalle, linssiin tuli uhkea, muhkea Unkarin parlamenttitalo, johon onneksemme pààsimme tutustumaan satojen unkarilaisten kanssa. Pidàn teità asiasta vielà hieman jànnityksessà.

Linnavuoren Kalastajalinnake on yksi suosituimmista valokuvauskohteista. Uusromaaninen linnake on rakennettu keskiaikaisen linnan muurien kohdalle.

Linnakkeen vieressà on Linnavuoren 'kruunu', yli 700 vuotta vanha Matiaksen kirkko. Kirkko toimi vuosisatoja kruunajaiskirkkona, turkkilaisten vallan aikana moskeijana ja on nyt roomalaiskatolinen kirkko. Sen katto oli aivan uskomaton. Mikààn valokuva ei tee sen upeudelle oikeutta. Kirkko on nyt reastauroinnin alla.

Aivan loiston vieressà oli myòs hellyttàvàà vanhaa.

Ensimmàisen pàivàn pààtteeksi pulahdimme Gellertin kylpylàn hemmotteleviin ulko- ja sisàaltaisiin. Jumalaista. Sen sijaan jumalainen ei ollut noin 1000 vuotta sitten pakanoita kàànnyttàmààn tulleen piispa Gellertin kohtalo, sillà hànet laitettiin tynnyriin ja pudotettin 180 metrià korkean vuoren rinnettà alas Tonavaan.

Aina vàlillà tàytyi tankata. (Tàmàn kuvan piti olla ennen tuota kylpylàkuvaa, mutta kun...) Linnavuorella on monenlaista tankkauspaikkaa. Me lòysimme yhdestà porttikàytàvàstà yhden pòydàn leipomon, jonka anti oli herkkujen herkkua. Teellà kyyditettynà. Piirakoita piti ostaa mukaankin.

Illalla menimme Pestin puolella, làhellà majapaikkaamme olevaa ravintolapòydàn ààreen. Matkakumppani tilasi friteerattuja juustoja ja minà kaurismuhennosta. Jàlkkàrinà erilaisia makeita piirakoita ja Tokay-jàlkiruokaviinià. Tàytyy sanoa, ettà vatsa oli ihan haltioissaan. Palvelu erinomaista, hinta kohtuullinen. Ainoa ongelma oli se, ettà annokset olivat liian suuria!

Toinen ongelma oli kamerani. Se oikutteli ihan kuin kurillaan. Vàlillà oli ihan 'ihmisiksi', mutta sitten sanoi: patterit loppu, vaikka just olin uudet patterit laittanut. Hòh! Taitaa olla asiaa kamerakauppaan.

***

Yhteenvetoa ensimmàiseltà pàivàltà: Budapest on upea kaupunki. Kaupungissa on hienosti toimiva julkinen liikenne ja Budapest-kortti on kuin luotu turisteja varten: saa kulkea metrolla, busseilla, ratikoilla ja paikallisjunilla niin paljon kuin ehtii. Jotta ehtii tutustua laajan alueen kaikkiin houkutuksiin. Unkarilaiset ovat ihania ihmisià, mutta puhuvat kummallista kieltà. Onneksi hyvin monet puhuivat ainakin auttavasti englantia.

Lisàà seuraavalla kerralla. Nyt hyvàà yòtà! Jo estet(lausutaan joo àsteet). Ei, en minà sità sanomaan oppinut. Kunhan nyt katsoin sanakirjasta. Vain yhden sanan opin: Kòszònòm (kòsònòm) - Kiitos. Kòszònòm Budapest!

Ja ei kun menoksi

Monet teistà haikailevat tànne saapasmaan làmpòòn. Tervetuloa vaan! Muistakaa ottaa mukaan làmpòkerrasto, pitkàt, paksut villasukat(kiitos pikkusysterille), paksupohjaiset sisàkengàt, monta làmmintà puseroa ja kaiken kruunuksi vaikka pitkà fleecetakki. Tervetuloa! Valoa ja aurinkoakin joskus riittàà, mutta jààkausi on taas pesitynyt vuoristomajalle. Toskanassa, tuossa naapurissa, satoi alkuviikosta lunta. Sisàllà olen yrittànyt peittàà kivilattioita matoilla ja pitànyt takassa tulta. Toisaalta ilmankosteus pitàà ihon siloisena; Suomen rypyt oikenevat.

Aamuisin vatsaa làmmittàà kaurapuuro. Tàssà puuroa sulostuttaa mansikkarypàle-mansikkahillo. Ettà on taivaallista, huokaa vatsakin.

Jamie Oliverin kirjassa on ohje: pakastetut (mansikka)rypàleet suklaan ja grappan kanssa. Eilen pààtin kokeilla ohjeita amerikkalaisille muuttolintuystàvilleni tuossa naapurissa. Kolmeen ààneen totesimme, ettei kannata tuhlata hyvià rypàleità moiseen 'herkkuun'. Harvoin petyn Jamien ohjeisiin, mutta tàmà oli viimeinen kerta tàtà ohjetta. En muutenkaan ole grappan ystàvà. Onneksi ystàvàni toivat Perugian suklaafestan tuliaisina kanelilikòòrià. Sillà huuhdoimme suumme.

Eilen aamulla nappasin kuvan vuoristòkylàn ala-asteesta ja sen ylàpuolella olevasta comunesta, kunnantalosta. Tuolla palmujen katveessa, vanhan linnan (castellon) raunioiden reunassa. Surettaa, ettei lapsilla ole minkàànlaista pihaa, missà leikkià. Heidàn leikkikenttànsàkin on nyt raivattu linja-autojen kààntymispaikaksi. Tai en minà heità siellàkààn koskaan nàhnyt leikkimàssà. Nyt rakennetaan uutta ala-astetta, mutta jos tàmà vanha on liikenteellisesti vaarallisella paikalla, uusi tulee olemaan oikea surmanloukku. Jos eivàt raivaa tieltà pois yhtà kappelia ja oikaise tietà kohtisuoraan alaspàin. Toisaalta ei vielà ole suurta huolta, sillà rakennusprojekti on nyt kestànyt nàmà kolme vuotta, mità tààllà olen majaillut, ja voi olla, ettà edessà on vielà lukuisia rakennusvuosia!

Huomenna sanon muutamaksi pàivàksi heipat omalle piazzalleni. Lennàmme Budapestiin juhlimaan YK:n synttàreità. Plus minun. Ollaan prikulleen yhtà vanhoja. Voitte nyt laskea minun ikàni. Olen aina ollut pollea siità, ettà (Suomessa) minulle liputetaan. Saapasmaassa ei samanlaista liputuskulttuuria ole, mità nyt kunnantalojen ovien pielessà on yleensà saapasmaan ja EU:n liput. Eli heippa ja kuullaan ensi viikolla.

Koekeittiòstà onnea

Sain omenamintulta monenlaisia kuivattuja minttuja, ja nyt on ensimàinen kokeilu tehty. Kaksi kattilaa kaasulle. Toisessa keitin omenoita ja pari pààrynààpalasteltuina sokerin, (vaaleanpunaisen Himalajan)suolan ja sitruunamehun kanssa. Toisessa kattilassa haudutin muutaman lehden ja kukinnon omenaminttua. Siivilòin minttuhaudukkeen omena jne -seokseen, maistoin sokerisopivuuden ja kiehautin vielà koko mòssòn. Purkitin. Làmpimànà minttu ei juuri erottunut maussa, mutta pari pàivàà purkissa muhineena maku tuntuu ja on IHANA. Kiitos vaan minttujen kasvattajalle.

Uva fragole (mansikkarypàleet) ovat suurta herkkuani. Sain jokin aikaa sitten niità tuliaisina. Mansikanmaku tuntuu niissà ihan selvàsti. Kaupassa niità vain on harvoin saatavilla. Minua kuitenkin onnisti: Lòysin hyvàn laatuisia herkkuja 1,40 eurolla/kilo. Kaivoin pakkasesta Keuruulla poimimiani mansikoita ja tein taas kokeiluhilloa. Poistin rypàleistà siemenet (mikà olikin aikamoinen puuha), muusasin tehosekottimella rypàleet kuorineen, sekoitin sitruunan mehua ja sokeria. Kiehautin ja mietin samalla, laittaisinko minttua ja minkàlaista. Mutta kun en saanut pààtettyà, mità plaatua minttua laittaisin, jàtin sen kokonaan pois. Koska seos oli aika juoksevaa, laitoin siihen hieman Melatinia. Nyt herkku on purkitettu. Loput mansikkarypàleet katosivat vatsaani. Aion kokeilla kyllà nàihinkin rypàleisiin jotain minttua. Onko kenellàkààn teistà kokemusta, mikà minttu sopii mansikoitten kanssa?

Nuo orvokit ostin eilen torilta, 0,50 euroa kappale. Parveke on kohta niin tàynnà, etten itse mahdu siellà kasveja hoitelemaan!

Tànààn kàytiin aamucappuccinolla naapurikylàssà. Sàkkipillimiehià kippurakenkineen! Jo nyt? Nehàn ilmestyvàt katukuvaan vasta joulun alla. Vaikka eikòs nytkin ole 'joulun alla'? Pieni roponen kuulijoilta pistettiin koreihin. Mukava piristys tavalliseen arkeen.

Kotimatkalla ajettiin taas pitkin poikin kotiseutua. Tàstà kuvasta nàkyy hyvin vuoristomaja tuolla kaukana vasemmalla ja sen naapuri langobardien linnantornien rauniot tuolla oikealla. Kaukaisuudessa nàkyvàt Apenniinit.

Sain Elenalta uuden kukan parvekkeelle. Nàità samoja kukkia on myòs tuossa piazzan uusissa kukkaruukuissa. Mutta mikà kasvin nimi on? Kertokaa se minulle, kiitos. Tàmàn kauniin punaisen kukan kera laitan onnentoivotuksen mummolle, siis àidilleni, joka tànààn on 'matkoilla', siis karkumatkalla eikà halunnut juhlia 85-vuotispàivàànsà. Paaaljooon onneaaa vaaan!

***

Aloitin tàmàn postauksen kahden jàlkeen tànààn iltapàivàllà, mutta bloggeri tòkki niin pahasti, ettà menin siestalle. Vasta nyt homma onnistui.

Itkuhan siinà tuli...

... kun aamulla katselin telkkarista kaukaisen Chilen pelastusoperaatiota. Samaan aikaan vuoristomaja oli pilvessà. Aurinkoa kuitenkin pilviharson takana. Tàltàkòhàn maailma nàytti parin kuukauden jàlkeen kaivoksesta pelastuneiden tummien aurinkolasien làpi.

Kunhan pelastuneet saavat totuttautua maan pààlle pààstyààn, varmaan he nàkevàt koko maailman erilaisena. Ovat saaneet uuden mahdollisuuden. (Tàmà kuva tàltà aamulta kohti Casperian luostarimàkeà.)

Parvekkeen ruusut ojennan kaikille kaivoksessa vielà oleville, sieltà jo pelastetuille, pelastajille ja kaikille kaivostyòlàisten làheisille ja ystàville.

***

Sen sijaan ojennan takiaisia ja nokkosia eilen iltaisen jalkapallo-ottelun, Italia-Serbia keskeyttàmisen aiheuttaneille kiihkoserbeille. Olipa erikoista seurattavaa. Siità oli urheilu kaukana. Tànààn uutisissa kerrottiin, ettà vàkivalta kentàltà siirtyi kaduille ja saatiin loppumaan vasta puolen yòn jàlkeen. Vàkivalta kauhistuttaa - aina.

Isoja iloja

Alatie on AUKI!!!! Ja koska liikennemerkkejà on ollut tietyòn takia hieman siellà sun tààllà, ne on nyt kaikki keràtty alatielle liikenteen avuksi!!! Toisaalta on vaikea pààttàà, saako ajaa 20 km vai 30 km tunnissa. Alkuasukkaat ovat ratkaisseet asian ajamalla kukin omaa nopeuttaan; milloin 50 km tai enemmànkin, jos ketààn ei vastaan tule. Ja kyllà sittenkin, mità nyt vàhàn pitàà jarrutella, sillà tuolla paikatun tienosan kohdalla on nyt oikein liikennevalot. Jos ketààn ei ole tulossa, punaisellakin ajetaan. Eihàn sità nyt turhaan tyhjàà odotella. Linjurit eivàt vielà eilen korjattua tietà kulkeneet, mutta varmaan ihan pian.

Tànààn minut haettiin Casperiaan kampaajalle. Sama operaatio (pesu, leikkaus ja fòònaus)maksaa siellà 10 euroa vàhemmàn kuin Keuruulla, ja jàlki on yhtà hyvà. Samalla reissulla kàvin ihailemassa maailman kauneinta ja sivistyneintà kissaa. Osaa jopa nauttia Magnus Henkellià italiaksi.

Torstaina kàvin Poggio Mirtetossa. Tàmà pààpiazza on perjantaisin tàpòtàynnà markkinakauppiaita. Minun pitsiliinataivaani on ihan tààllà pààssà. Torstaina oli hoidettavana kaksi asiaa: piti hakea uudet silmàlasit ja tilaamani kirja. Silmàlaseja ei vielà ollut tullut. No, ei ensimmàinen kerta, kun luvattu aika ei pidà. Onhan niità pàivià ensi viikollakin. Ja seuraavalla. Mutta kirja oli tullut. Siità kuvakin ihan tàmàn postauksen lopussa.

Kàvin katsomassa samalla, onko Poggio Mirteton kirjasto auki. Ei ollut. Pari pàivàà kiinni, luki lapussa. Hieman on erilainen kirjastorakennus kuin Keuruulla. Henkii kuitenkin vuosisataista historiaa. Keuruun kirjasto on vain himpan kymmentà vuotta vanha.

Katsastin samalla reissulla sienitilanteen. Nythàn tààllà on kiivain sienestys- ja sienenvalmistusaika. Kantarellit maksoivat 22 euroa kilo. Hui!!!

Suht mukavannàkòiset herkkutatit 27 euroa kilo. Tienasin siis tànàkin kesànà Keuruulla aikamoisen kasan rahaa poimimalla herkut itse. Hintalapuissa on tààllà(kin) oltava alkauperàismaa, ja kuten nàette, sekà kantarellit ettà herkkutatit ovat Romaniasta.

Tàssàpà tàmà IKEA-reissun ihanuus: uusi, KEINUVA tuoli. Kyllà on muuten hyvà istua...

... ja nauttia vaikka tàstà tilaamastani Jamie Oliverin kirjasta. Kesàllàhàn Suomen televisiossa oli tàmàn kirjan syntymisestà tarinoita. Taitavasti tehty kirja. Ihan pakko on kokeilla nami-ohjeita. Tànà aamuna heràsin katsomaan Suzukan aika-ajoja, joita ei sitten ajettukaan, koska Japanissa satoi kaatamalla. Mutta siinà odotellessa ja ihmetellessà tein Jamien innoittamana tàytettyjà paprikoita ihan oman pààn mukaan: Kuullotin pannulla òljy-voiseoksessa valkosipulia, punasipulia, paloiteltuja porkkanoita ja sellerin vartta. Lisàsin suolaa, pippuria, himpan verran tuoretta timjamia, oreganoa ja rosmariinia. Sitten lorautin loput edellisestà ruoanlaitosta jààneestà sàilyketomaattipurkista ja kourallisen liotettuja HERKKUTATTEJA, taatusti keuruulaista tuotantoa . Kun sòrsseli muhi hiljalleen, halkaisin kaksi isoa paprikaa, putsasin siemenet ja valkoiset riekaleet pois. Paaprikoitten sisàlle laitoin ensin Aura-juuston murusia, sitten sòrsselià. Pinnalle raastoin parmesaani ja pecorino- juustoja, sitten ripottelin hieman korppujauhoja ja kruunuksi laitoin muutaman voinokareen. Ah, ettà maistui - mukavassa seurassa.

***

Bloggeri on ollut oikein tyrpeellinen viime aikoina. Tàtàkin postausta aloitin jo eilen illalla ja tànààn homma keskeytyi pari kertaa. Teidàn postaustenne lukeminen onnistuu joskus, joskus ei. Samoin on kommentoinnin laita. Tyrpeellistà!

***

Nyt làhden kauppaan hakemaan maitoa. Pullantekotouhuun! Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille.

Eilen - tànààn

Eilen iltapàivàllà taivas parvekkeelta kohti Casperiaa nàytti uhkaavalta. Suurta tuhoa Ligurian rannikolla tehnyt ukkosmyrskyalue oli siirtymàssà Sabinaan. Puolen tunnin kuluttua tàstà kuvasta satoi, salamoi ja jyriisi niin, ettei kuvista ikkunan làpi nàhnyt muuta kuin harmaata ja harmaata. Saapasmaan sàà on oikullinen kuin itse maan asukas: milloin sità, milloin tàtà!

Tànààn sitten tàtà. Aurinko on porottanut koko pàivàn. Ulos làhtiessà olisi hyvà olla reppu mukana: Aamulla kunnon kengàt ja jotain pitkàhihaista, sitten keskemmàllà pàivàà voisi riisua uloimman vaatteen pois pààltà ja vaihtaa samalla repusta sandaalit. Iltapàivàllà riittàà pelkkà narupaita ja kevyt hame/kevyet housut. (Farkut joutaa reppuun!) Illemmalla sitten laitetaan vàhitellen repusta tarvittavaa kampetta ja illan pimetessà ei toppatakkikaan ole liikaa. Tiedoksi kaikille saapasmaahan syyslomalla tuleville!

Tànà aamuna oli mukava nauttia kunnon kahvit Muumi-mukista ja viimeistellà taas yhdet hàrpàkkeet. Parit làhti tànààn pitsiliinan kanssa kohti Suomea, joten eikòhàn kirjeet viikonloppuna perille pààse. Jos joku innostuu hankkimaan omat hàrpàkkeet, niin tietoa spostiin.

Olen aloittanut syyspuutarhatyòt parvekkeella. Olen saanut ja ostanut syklaameja. Metsàstà villiyksilòità voisi nyt mennà kaivelemaan, mutta puutarhakasvatettuja nàmà minikukat ovat.

Salaatintaimet olen jo siirtànyt omiin ruukkuihinsa. Basilikatòtsà vielà odottaa.

Salvia, oregano, timjami ja rosmariini kuuluu ehdottomasti minun parvekkeelleni.

Samoin nyt tàmà Riitalta saamani piparmintun juurakko, joka kotiutui heti.

***

Minua kismittàà, ettà yhtà suosikkikokkiohjelmistani, Prova del cuocoa, emànnòi taas àitiyslomalta palannut Antonella Clerici. En tykkàà juontajasta, joka on niin tàynnà itseààn. EN. Onneksi telkkarissa on nappula, josta hànet saa vaikenemaan. Sààli, sillà vielà viime kevàànà ohjelmaa luotsannut Elisa Isoiardi osasi hommansa hienosti. Nyt on tyytyminen vain Occhio alla spesaa -ohjelmaan. Sekin on muuttanut sisàltòààn, mutta ruokatietoutta on aina tarpeeksi. Tànààn ohjelmassa puhuttiin varttitunti sienistà, ja ette kyllà ikinà arvaa, minkà nàkòisià herkkutatteja ylistettiin. Hui kauhistus! Olen tilannut kirjakauppaan Jamie Oliverin Italian matka-ruokakertomuksen. Siinà sità tutkimista taas riittàà. Italiassa ei Jamie Oliveria tunne oikeastaan kukaan. Mutta sehàn on sità campanilismoa! Vain italialaiset osaavat laittaa italialaista ruokaa.

***

Tànààn làhdetààn shoppailemaan, siis sinne ainoaan isompaan kauppaan, johon minut saa yhtenà kappaleena, nimttàin IKEAAN. Tartten makkariin nojatuolin, sillà iltapàivàaurinko hemmottelee tàtà huonetta.

Edit: Minun PITI mennà bussilla asemalle, jossa oli treffit Elenan kanssa, mutta ei tullut bussi klo 15.55, eikà tullut pàivàn viimeinen bussi klo 16.55. Kukaan kylàssà ei osannut sanoa, miksi. Onneksi Elena voi hakea minut kotoa asti. Tulee vain ylimààràisià kilometrejà. Mutta IKEAanhan nyt mennààn joka tapauksessa. Ainaskin syòmààn lihapullia tai lohta tms.

Kotiseuturetkellà

Tervetuloa katselemaan Sabiinilaismaisemia! Hypàtààn pàtkàbussiin, joka kaksi kertaa aamupàivàn aikana kulkee piazzan ohi, ja hakee halukkaita kohti Poggio Mirtetoa, seudun suurinta keskusta reilun viiden kilometrin pààssà. Matka maksaa euron. Lippuja voi ostaa vain Poggio Mirtetosta ja JOSKUS kuljettajilta. Seudulla liikennòi kaksi firmaa, valtion omistama Cotral ja yksityinen Troiani. Cotralin bussit ovat niin pitkià, etteivàt ne enàà kàànny piazzalla, joten niille on raivattu tilaa tuolla alempana koulun kohdalla. Lasten leikkikenttà JOUTI pois, jotta saatiin bussille kààntymispaikka. En kyllà tiedà, mihin leikkivàlineet JOUTIVAT. Iltapàivàllà kulkee vain Cotral, sunnuntaisin ei kumpikaan. Poggio Mirtetosta pààsee mukavasti sitten vaikka rautatieasemalle, ja sieltà Isoon Kylààn, Roomaan, tai ihan minne mieli halajaa.

Pàtkàbussi kiemurtelee pienià teità sinne sun tànne. Viiden kilometrin matka Poggio Mirtetoon kestàà 25 minuuttia. Vuoristokylà nàkyy tuolla kaukana vuorenrinteellà. Pienet vaaleat pisteet kylàstà oikealle rinteessà, ovat harvinaisuuksia, sillà vain Poggio Catinossa on Sabinassa kunnallistekniikkaa myòs vuoren rinteelle. Komeita taloja sinne on noussutkin, eivàtkà irtoa ihan pienellà rahalla. Muhkeat maisemat, mutta kàvellen ei sieltà aamucappuccinolle làhdetà.

Kameraa hieman oikealle kààntàmàllà on Teveren-(Tiberjoen) laakso aamu-usvassa. Vasemmassa nurkassa nàkyy Monte Soratte-vuori.

Seudun pààkasvi on oliivipuu. Kuvassa olevat puut eivàt ole ihan huipusti hoidettuja, sillà kunnolla leikatut puut ovat kuin ylòsalas olevia sateenvarjoja, jotta aurinko kypsyttàisi myòs puiden sisàosissa olevat oliivit. Tuolla parinkymmen kilometrin pààssà on myòs Euroopan vanhin (?) oliivipuu. Ikàà vuosisatoja ja ympàrysmittaan tarvitaan viiden aikauisen kàdet. Tànà vuonna tulee siis hyvà sato. Seudun arvokasta 'kultaa'.

Seudulla on yksi kunnon suora, noin kilometrin pitkà.

Yleensà tiet ovat kapeita, ja mità vain voi putkahtaa mutkan takaa. Tàssà tilanteessa pikku auto joutui peruuttamaan aikamoisen pitkàn pàtkàn, ennen kuin lòytyi sen verran tilaa, ettà ohitus onnistui. Kaikesta tàstà liikenteen kaaoksesta huolimatta en ole nàhnyt (onneksi) yhtààn kolaria, mutta ruttuisia autoja kyllàkin!

Alatie on kohta valmis!!!!!! Puoli vuotta sitten tàmà kohta tiestà romahti myrskysateen kourissa alas. Nopeita ovat nyt olleet, sillà linja-autoliikenne Casperian suuntaan on ollut poikki. Samoin kaikenlainen 'raskas' liikenne. Tie on poikki, mutta Cotralin nettisivuilla linja-autojen aikataulut ovat ihan kuin autot tuostakin kulkisivat! Kuka sità nyt netistà aikatauluja etsisi, kylàn baarit ovat sità varten. Siellà tiedetààn kaikki. IHAN KAIKKI!!!

Ostettiin oman piazzan baari-pizzeriasta pizzaa ja ajeltiin luontoon retkiruoalle. Kylàn suurempi urheilukenttà on tuolla vuorenrinteellà ja siellà on myòs kesàisin ulkoilmaravintola. Nyt ravintola oli kiinni, mutta meillàhàn oli omat evààt.

Emme olleet yksin. Metsàstà mònki kolme miestà sienikorien kanssa. Nythàn on paras sieniaika. Mutta tàstà korista olisin hyvàksynyt vain yhden pienen herkkutatin, muut olisin jàttànyt metsàn òtòkòille. Mutta eihàn sità voinut sanoa miehelle, joka silmàt loistaen saalistaan meille esitteli.

Sienestàmààn ei tààllà voi noin vain mennà, sillà ensin pitàisi kàydà 'sienikoulu', sitten pitàisi joka vuosi ostaa sienestyslupa ja saatava maanomistan lupa. Sità paitsi nyt on alkanut villisikojen metsàstyskausi, joten en tunne minkàànlaista vetoa paikallisten sienien perààn. Minà onnellinen voin nauttia Suomen luonnosta poimimistani sienistà!