Sain omenamintulta monenlaisia kuivattuja minttuja, ja nyt on ensimàinen kokeilu tehty. Kaksi kattilaa kaasulle. Toisessa keitin omenoita ja pari pààrynààpalasteltuina sokerin, (vaaleanpunaisen Himalajan)suolan ja sitruunamehun kanssa. Toisessa kattilassa haudutin muutaman lehden ja kukinnon omenaminttua. Siivilòin minttuhaudukkeen omena jne -seokseen, maistoin sokerisopivuuden ja kiehautin vielà koko mòssòn. Purkitin. Làmpimànà minttu ei juuri erottunut maussa, mutta pari pàivàà purkissa muhineena maku tuntuu ja on IHANA. Kiitos vaan minttujen kasvattajalle.
Uva fragole (mansikkarypàleet) ovat suurta herkkuani. Sain jokin aikaa sitten niità tuliaisina. Mansikanmaku tuntuu niissà ihan selvàsti. Kaupassa niità vain on harvoin saatavilla. Minua kuitenkin onnisti: Lòysin hyvàn laatuisia herkkuja 1,40 eurolla/kilo. Kaivoin pakkasesta Keuruulla poimimiani mansikoita ja tein taas kokeiluhilloa. Poistin rypàleistà siemenet (mikà olikin aikamoinen puuha), muusasin tehosekottimella rypàleet kuorineen, sekoitin sitruunan mehua ja sokeria. Kiehautin ja mietin samalla, laittaisinko minttua ja minkàlaista. Mutta kun en saanut pààtettyà, mità plaatua minttua laittaisin, jàtin sen kokonaan pois. Koska seos oli aika juoksevaa, laitoin siihen hieman Melatinia. Nyt herkku on purkitettu. Loput mansikkarypàleet katosivat vatsaani. Aion kokeilla kyllà nàihinkin rypàleisiin jotain minttua. Onko kenellàkààn teistà kokemusta, mikà minttu sopii mansikoitten kanssa?Nuo orvokit ostin eilen torilta, 0,50 euroa kappale. Parveke on kohta niin tàynnà, etten itse mahdu siellà kasveja hoitelemaan!
Tànààn kàytiin aamucappuccinolla naapurikylàssà. Sàkkipillimiehià kippurakenkineen! Jo nyt? Nehàn ilmestyvàt katukuvaan vasta joulun alla. Vaikka eikòs nytkin ole 'joulun alla'? Pieni roponen kuulijoilta pistettiin koreihin. Mukava piristys tavalliseen arkeen.
Kotimatkalla ajettiin taas pitkin poikin kotiseutua. Tàstà kuvasta nàkyy hyvin vuoristomaja tuolla kaukana vasemmalla ja sen naapuri langobardien linnantornien rauniot tuolla oikealla.
Kaukaisuudessa nàkyvàt Apenniinit.
Sain Elenalta uuden kukan parvekkeelle. Nàità samoja kukkia on myòs tuossa piazzan uusissa kukkaruukuissa. Mutta mikà kasvin nimi on? Kertokaa se minulle, kiitos. Tàmàn kauniin punaisen kukan kera laitan onnentoivotuksen mummolle, siis àidilleni, joka tànààn on 'matkoilla', siis karkumatkalla eikà halunnut juhlia 85-vuotispàivàànsà. Paaaljooon onneaaa vaaan!
Tànààn kàytiin aamucappuccinolla naapurikylàssà. Sàkkipillimiehià kippurakenkineen! Jo nyt? Nehàn ilmestyvàt katukuvaan vasta joulun alla. Vaikka eikòs nytkin ole 'joulun alla'? Pieni roponen kuulijoilta pistettiin koreihin. Mukava piristys tavalliseen arkeen.
Kotimatkalla ajettiin taas pitkin poikin kotiseutua. Tàstà kuvasta nàkyy hyvin vuoristomaja tuolla kaukana vasemmalla ja sen naapuri langobardien linnantornien rauniot tuolla oikealla.
Kaukaisuudessa nàkyvàt Apenniinit.
Sain Elenalta uuden kukan parvekkeelle. Nàità samoja kukkia on myòs tuossa piazzan uusissa kukkaruukuissa. Mutta mikà kasvin nimi on? Kertokaa se minulle, kiitos. Tàmàn kauniin punaisen kukan kera laitan onnentoivotuksen mummolle, siis àidilleni, joka tànààn on 'matkoilla', siis karkumatkalla eikà halunnut juhlia 85-vuotispàivàànsà. Paaaljooon onneaaa vaaan!***
Aloitin tàmàn postauksen kahden jàlkeen tànààn iltapàivàllà, mutta bloggeri tòkki niin pahasti, ettà menin siestalle. Vasta nyt homma onnistui.