Rakkautta...

... ensi silmàyksellà. Budapest. Unkarin sydàn. Tonavan helmi. Kaunein ja ystàvàllisin kaupunki, mità olen koskaan nàhnyt. Sanovat meità sukulaisiksi. Ehkà jotain yhteistà on geeneissàmme, ulkonàòn ja jopa luonteemmekin mukaan. Mutta kieli on jotain tàysin kàsittàmàtòntà. Ensimmàisenà pàivànà nousimme hissillà kaupungin alkusijoille, Budan Linnavuorelle. Tonava kimmelsi kauniisti, ei sinisenà vaan vihertàvànà. Onneksi ei sentààn punaisena. Varmaan Suomenkin televisio on nàyttànyt teille kuvia 'punaisesta' katastrofista.

Budapestin maailmanperintònàhtàvyydeltà avautuu upeat maisemat kohti Pestià, kaupungin sykkivàà, modernia keskustaa. Taustalla Budapestin suurin kirkko, Pyhàn Tapanin roomalaiskatolinen kirkko, jonka kupolista avautui huikeat maisemat. (Kuvia luvassa seuraavissa postauksissa).

Olisimme kovin mielellàmme seilanneet myòs kuvan nàkòisellà laivalla, mutta koska varsinainen turistikausi oli lopuillaan, ei risteilyjà ollut meille sopivana aikana.

Kun kameraa siirsi vàhàn vasemmalle, linssiin tuli uhkea, muhkea Unkarin parlamenttitalo, johon onneksemme pààsimme tutustumaan satojen unkarilaisten kanssa. Pidàn teità asiasta vielà hieman jànnityksessà.

Linnavuoren Kalastajalinnake on yksi suosituimmista valokuvauskohteista. Uusromaaninen linnake on rakennettu keskiaikaisen linnan muurien kohdalle.

Linnakkeen vieressà on Linnavuoren 'kruunu', yli 700 vuotta vanha Matiaksen kirkko. Kirkko toimi vuosisatoja kruunajaiskirkkona, turkkilaisten vallan aikana moskeijana ja on nyt roomalaiskatolinen kirkko. Sen katto oli aivan uskomaton. Mikààn valokuva ei tee sen upeudelle oikeutta. Kirkko on nyt reastauroinnin alla.

Aivan loiston vieressà oli myòs hellyttàvàà vanhaa.

Ensimmàisen pàivàn pààtteeksi pulahdimme Gellertin kylpylàn hemmotteleviin ulko- ja sisàaltaisiin. Jumalaista. Sen sijaan jumalainen ei ollut noin 1000 vuotta sitten pakanoita kàànnyttàmààn tulleen piispa Gellertin kohtalo, sillà hànet laitettiin tynnyriin ja pudotettin 180 metrià korkean vuoren rinnettà alas Tonavaan.

Aina vàlillà tàytyi tankata. (Tàmàn kuvan piti olla ennen tuota kylpylàkuvaa, mutta kun...) Linnavuorella on monenlaista tankkauspaikkaa. Me lòysimme yhdestà porttikàytàvàstà yhden pòydàn leipomon, jonka anti oli herkkujen herkkua. Teellà kyyditettynà. Piirakoita piti ostaa mukaankin.

Illalla menimme Pestin puolella, làhellà majapaikkaamme olevaa ravintolapòydàn ààreen. Matkakumppani tilasi friteerattuja juustoja ja minà kaurismuhennosta. Jàlkkàrinà erilaisia makeita piirakoita ja Tokay-jàlkiruokaviinià. Tàytyy sanoa, ettà vatsa oli ihan haltioissaan. Palvelu erinomaista, hinta kohtuullinen. Ainoa ongelma oli se, ettà annokset olivat liian suuria!

Toinen ongelma oli kamerani. Se oikutteli ihan kuin kurillaan. Vàlillà oli ihan 'ihmisiksi', mutta sitten sanoi: patterit loppu, vaikka just olin uudet patterit laittanut. Hòh! Taitaa olla asiaa kamerakauppaan.

***

Yhteenvetoa ensimmàiseltà pàivàltà: Budapest on upea kaupunki. Kaupungissa on hienosti toimiva julkinen liikenne ja Budapest-kortti on kuin luotu turisteja varten: saa kulkea metrolla, busseilla, ratikoilla ja paikallisjunilla niin paljon kuin ehtii. Jotta ehtii tutustua laajan alueen kaikkiin houkutuksiin. Unkarilaiset ovat ihania ihmisià, mutta puhuvat kummallista kieltà. Onneksi hyvin monet puhuivat ainakin auttavasti englantia.

Lisàà seuraavalla kerralla. Nyt hyvàà yòtà! Jo estet(lausutaan joo àsteet). Ei, en minà sità sanomaan oppinut. Kunhan nyt katsoin sanakirjasta. Vain yhden sanan opin: Kòszònòm (kòsònòm) - Kiitos. Kòszònòm Budapest!