sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kotiseuturetkellà

Tervetuloa katselemaan Sabiinilaismaisemia! Hypàtààn pàtkàbussiin, joka kaksi kertaa aamupàivàn aikana kulkee piazzan ohi, ja hakee halukkaita kohti Poggio Mirtetoa, seudun suurinta keskusta reilun viiden kilometrin pààssà. Matka maksaa euron. Lippuja voi ostaa vain Poggio Mirtetosta ja JOSKUS kuljettajilta. Seudulla liikennòi kaksi firmaa, valtion omistama Cotral ja yksityinen Troiani. Cotralin bussit ovat niin pitkià, etteivàt ne enàà kàànny piazzalla, joten niille on raivattu tilaa tuolla alempana koulun kohdalla. Lasten leikkikenttà JOUTI pois, jotta saatiin bussille kààntymispaikka. En kyllà tiedà, mihin leikkivàlineet JOUTIVAT. Iltapàivàllà kulkee vain Cotral, sunnuntaisin ei kumpikaan. Poggio Mirtetosta pààsee mukavasti sitten vaikka rautatieasemalle, ja sieltà Isoon Kylààn, Roomaan, tai ihan minne mieli halajaa.
Pàtkàbussi kiemurtelee pienià teità sinne sun tànne. Viiden kilometrin matka Poggio Mirtetoon kestàà 25 minuuttia. Vuoristokylà nàkyy tuolla kaukana vuorenrinteellà. Pienet vaaleat pisteet kylàstà oikealle rinteessà, ovat harvinaisuuksia, sillà vain Poggio Catinossa on Sabinassa kunnallistekniikkaa myòs vuoren rinteelle. Komeita taloja sinne on noussutkin, eivàtkà irtoa ihan pienellà rahalla. Muhkeat maisemat, mutta kàvellen ei sieltà aamucappuccinolle làhdetà.
Kameraa hieman oikealle kààntàmàllà on Teveren-(Tiberjoen) laakso aamu-usvassa. Vasemmassa nurkassa nàkyy Monte Soratte-vuori.
Seudun pààkasvi on oliivipuu. Kuvassa olevat puut eivàt ole ihan huipusti hoidettuja, sillà kunnolla leikatut puut ovat kuin ylòsalas olevia sateenvarjoja, jotta aurinko kypsyttàisi myòs puiden sisàosissa olevat oliivit. Tuolla parinkymmen kilometrin pààssà on myòs Euroopan vanhin (?) oliivipuu. Ikàà vuosisatoja ja ympàrysmittaan tarvitaan viiden aikauisen kàdet. Tànà vuonna tulee siis hyvà sato. Seudun arvokasta 'kultaa'.
Seudulla on yksi kunnon suora, noin kilometrin pitkà.
Yleensà tiet ovat kapeita, ja mità vain voi putkahtaa mutkan takaa. Tàssà tilanteessa pikku auto joutui peruuttamaan aikamoisen pitkàn pàtkàn, ennen kuin lòytyi sen verran tilaa, ettà ohitus onnistui. Kaikesta tàstà liikenteen kaaoksesta huolimatta en ole nàhnyt (onneksi) yhtààn kolaria, mutta ruttuisia autoja kyllàkin!
Alatie on kohta valmis!!!!!! Puoli vuotta sitten tàmà kohta tiestà romahti myrskysateen kourissa alas. Nopeita ovat nyt olleet, sillà linja-autoliikenne Casperian suuntaan on ollut poikki. Samoin kaikenlainen 'raskas' liikenne. Tie on poikki, mutta Cotralin nettisivuilla linja-autojen aikataulut ovat ihan kuin autot tuostakin kulkisivat! Kuka sità nyt netistà aikatauluja etsisi, kylàn baarit ovat sità varten. Siellà tiedetààn kaikki. IHAN KAIKKI!!!
Ostettiin oman piazzan baari-pizzeriasta pizzaa ja ajeltiin luontoon retkiruoalle. Kylàn suurempi urheilukenttà on tuolla vuorenrinteellà ja siellà on myòs kesàisin ulkoilmaravintola. Nyt ravintola oli kiinni, mutta meillàhàn oli omat evààt.
Emme olleet yksin. Metsàstà mònki kolme miestà sienikorien kanssa. Nythàn on paras sieniaika. Mutta tàstà korista olisin hyvàksynyt vain yhden pienen herkkutatin, muut olisin jàttànyt metsàn òtòkòille. Mutta eihàn sità voinut sanoa miehelle, joka silmàt loistaen saalistaan meille esitteli.
Sienestàmààn ei tààllà voi noin vain mennà, sillà ensin pitàisi kàydà 'sienikoulu', sitten pitàisi joka vuosi ostaa sienestyslupa ja saatava maanomistan lupa. Sità paitsi nyt on alkanut villisikojen metsàstyskausi, joten en tunne minkàànlaista vetoa paikallisten sienien perààn. Minà onnellinen voin nauttia Suomen luonnosta poimimistani sienistà!

14 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia, niin tässä kuin edellisessäkin postauksessa. Olen kuullut tuosta sieni jutusta, onneksi ei täällä sellaisia määräyksiä. Vaikka joskus kun lukee noista myrkytyksistä, tuntuu, että joillekin olisi sienikoulu tarpeen.
    Kauniita ja mukavia päiviä sinne!

    VastaaPoista
  2. Hih, hih...sienilupa.Hauskaa!
    Ilmankos lasten koulukavereiden isä (italialainen) innokkaasti oli syysretkellä poiminut sieniä, hullaantunut vallan..ei tarvinnut mitään lupaa..
    Mukavaa että olet perillä ja raportoit.

    VastaaPoista
  3. Oi minuakin huvitti tuo sienilupa! Joskus luin etta suomalaisia sienia myydaan kuivattuna Italiassa isoon hintaan, johtuisiko tasta.

    Tuleeko bussit ajoillaan?

    Taallakin oli viime vuonna onneton oliivisato. Taman vuoden tilanteesta en ole viela kuullut.

    VastaaPoista
  4. Täällä kotomaassa saa onneksi lompsia metsään ilman lupia ja poimia mitä mielii!

    Oma oliivipuu kasvaa kukkapurkissa, kasvihuoneessa kesät ja ikkunalla talvet, mutta olisi hauskaa kokea joskus paikan päällä sadonkorjuu. Ei sellaista koneellista täristyslaitetta kuitenkaan, hui. Pelottava vehje, vaikka vain nähtynä tv:n välityksellä dokumentissa.
    helena

    VastaaPoista
  5. Oli ihanaa päästä "bussiin"mukaan !Kiitos kivasta postauksestasi Lissu!

    VastaaPoista
  6. Kiitos bussiretkestä. Muistan hyvin ne mutkaiset, kapeat tiet ja jännityksen että mitä mutkan takaa tulee. Joskushan sieltä tuli vastaan auto ja sitten peruuteltiin ja venkslattiin. Bussissa istuen se jotenkin tuntui turvallisemmalta.
    Maisemathan siellä on todella komeita. Sienet, hmmm...
    -seija-

    VastaaPoista
  7. Alma A: Sienikoulu ei ole kenellekààn pahitteeksi! Mutta ettà joka vuosi pitàà uusia lupa, se on jo rahastusta. Toisaalta - onhan Suomessakin kalastuskortti - joka vuosi. Mukavia pàivià sinnekin.

    Pikkujutut: Muistan, kun kerran eràs saapasmaalainen vieraamme nàki Keuruun metsàssà komean herkkusienen. Sità kohdeltiin kuninkaallisesti! Ilman mitààn lupia. Mukavia syyspàivià sinne. Muista laiskotella.

    Anu: Da Vallehan se rahtaa rekka-autolla herkkutatteja Suomesta saapasmaasta. Hàn asuu Ità-Suomessa, mutta tànà vuonna hàn aloitti sienen viemisen Pirkanmaalta, koska siellà oli runsain tattisato. Saapasmaassa sienistà maksetaan todella huippuhintoja. Bussit tulevat silloin kun tulevat. Yleensà etuajassa, tai sitten myòhàssà! Joskus ei ollenkaan. Tuo yksityinen firma on aika tàsmàllinen! Oliiveja tosiaankin nyt tulee! Kohta saa sità ihan ensimmàistà puristusta, jonka maku on ihmeellinen!

    Helena: Kuinka vanha sinun oliivipuusi on? Joko olet saanut siità satoa? Kàsinkorjuu on mukava ja eksoottinnen kokemus meikàlàiselle. Jos on vain vàhàn puita, kàsin sato niistà korjataan - yleensà, mutta jos tilalla on satoja puita, ymmààrràn koneellisen poiminnan.

    Maria: Mukavaa, kun olit mukana.

    Seija-systeri: Jokos sinulla on lippu tànne valmiina, ettà osataan olla asemalla vastassa! En tarjoa sinulle paikallisia sienià, vaan ihan Keuruulta poimittuja.

    VastaaPoista
  8. Ihana retki! Ihan kuin olisin ollut siellä mukananne enkä suinkaan mutustelemassa eväitä työpöydän ääressä ;-)

    VastaaPoista
  9. Oliivipuu on ollut ainakin viisi kesää ja neljä talvea, aluksi lasitetulla parvekkeella kesät, toissa kesänä ulkona ja tänä kesänä kasvihuoneessa. Minkäikäinen se oli kaupasta ostettaessa, (pistokkaasta lisätty ymmärtääkseni) sitä en tiedä. Olen leikannut keväisin aika reippaasti, ei mahtuisi muuten ikkunalle, ei kovin korkea, kasvattaa enemmän ulottuvuutta sivuille, mitä yritän hillitä. Mutta että satoa, onnistuukohan se purkissa kasvattamalla? Täytyypä ottaa selvää, hauskaahan se olisi. Kukkakaupassa näkyy silloin tällöin myytävänä yksilöitä, joissa on oliivit valmiina.
    Niin romantiikka sikseen, jos on paljon puita, niin jotenkinhan ne on pakko kerätä.
    Vanhimpien oliivipuiden iät lasketaan tuhansissa(!) vuosissa ja niillä käydään jopa tuottoisaa kauppaa, aina löytyy rikkaita, jotka haluavat mahdollisimman vanhan puun puutarhaansa keskipisteeksi.
    helena

    VastaaPoista
  10. Minusta tuntuu, että tarvitsisin jonkunlaista sienikoulutusta. Tunnen vain muutamia sieniä ja vain niitä uskallan syödä. En vaan osaa luottaa oman kirja-/kuvatietooni.
    On kummiskin ihana noin vain lähteä metsään sienestämään ilman lupia, kuuluu jokamiehen/naisen oikeuksiin, kuten marjastuskin.
    Huipuuhienoja maisemia esittelit, koin olevani ihan bussiretkellä siellä jossain. Kiitos paljon.

    VastaaPoista
  11. Ihanat maisemat! Kiitos saikkarista!
    Kerran vuoristotiellä Italiassa mutkan takaa tupsahti viinisäiliörekka. Meitä nauratti - ihan kuin maitoauto se oli... :-)

    VastaaPoista
  12. Helena: Kunhan minàkin olen enemmàn Suomessa - sitten joskus vanhempana - minullakin on varmasti oliivipuu. On se semmoinen symboli tàlle seudulle. Kukkakaupan valmiit oliivit karisee varmaan nopeasti pois. Luulisin. Vanhimmat oliivipuut ovat 1000-2000 vuotta vanhoja, ja aina on joillakin rahaa jopa niihin. Kauppapuutarhoissa tààllà nàkee tosi muhkeita ja muhkuraisia puita. Tàytyypà seuraavalla puutarhareissulla ensi kevàànà kysellà ikià yms.

    Aimarii: Olen aikoinani kàynyt itse Toivo Rautavaaran sienikoulun, mutta siltikààn en luota itseeni harvinaisempien sienien kohdalla. Onneksi Suomessa tunnen tarpeeksi herkullisia sienià, ettei tartte arvailla. Mennààn joskus yhdessà kirjojen kanssa sienimetsààn! Suomen joka miehen/naisen oikeudet heràttàvàt tààllà suurta ihastusta. Maisemat ovat tosiaan esittelemisen arvoisia. Benvenuta!

    Linnea: Ollos hyvà vaan! Mutkan takaa voi tulla mità vain. Nyt vastaan voi tulla pikkutraktoreita peràkàrryllà rypàlesaaveja!

    VastaaPoista
  13. Sienestyslupa! Sellaisesta en ollut kuulutkaan. Opettavainen kiertoajelu siis, kiitos :)

    VastaaPoista
  14. Kirjailijatar: Sienestyslupa kuulostaa meisàn suomalaisten korvissa uskomattomalta. Toisaalta, onhan Suomessa kalastuslupa! Ollos hyvà vaan, mukava kun ajelit mukana.

    VastaaPoista