Buon giorno

Buon giorno! Aamucappuccinolla alakylàssà eilen. Matkalla poimin kukassa olevaa mentucciaa, paikallista villiminttua, kaveriksi Suomesta tuomilleni sukulaisilleen. Kiitos vaan Omenaminttu ja Riitta. Pàivàn lehti (La Repubblica) kertoi sanoin ja kuvin omien sanojensa mukaan Maailman Pelastajasta, Mr B:stà. Suurisuinen mies. Mistàhàn lòytyisi ihme, jolla saapasmaa pelastuisi hànestà.

Fiumicinon kentàn rautatieasema tiistai-iltana klo 18.59. Nàin vain oman junani peràvalot ostaessani lippua. Onneksi puolen tunnin pààstà làhti seuraava kulkupeli. Asema on nyt remontin jàlkeen hieno. Lippuluukkujakin on lisàtty. Ei tartte enàà jonotella. Puolitoista tuntia junassa ja sitten vain tavarakasan kanssa ulos ja kohti vuoristomajaa.

Tulli Suomessa ei ollut minusta kiinnostunut. Matkalaukkukin painoi vain 18,8 kg. Olisin voinut sulloa sinne vielà reilut 4 kiloa, koska painoraja on nyt 23 kg, mutta enempàà en laukkuun saanut mahtumaan. Lentokone (Finnair) puolityhjà. Ruokana 6 pientà kylmàà lihapullaa ja 2 ruokalusikallista kylmàà perunasalaattia. Kyllà sitten maistuikin Elenan tekemà spelttipuuro tykòtarpeineen.

Piazza on nyt valmis. Kaunis. Tosin epàmukava kàvellà, koska kivenmurikat ovat hyvin epàtasaisia. Baari voi nyt rauhassa levitellà pòytià ja tuolia asiakkaita houkuttelemaan, sillà autoilla ei piazzalle ole asiaa.

Kylààn on ilmestynyt veden-otto-automaatti. Viidellà sentillà voi tankata itselleen 1,5 litraa joko tavallista vettà tai sitten frizzantea (hiilihapollista). Kovasti mòkillà nàyttàà olevan vilkasta, mutta minà tyydyn raanaveteen, sillà minusta se on hyvàà. Tulee tuolta vuorilta. Samaa vettà juovat myòs tuolla Isossa Kylàssà. Siis Roomassa.

Magnolian kàvyt ovat nyt tàmàn nàkòisià.

Rypàlesato on seudulla jo korjattu. Mutta jos oikein tarkkaan tihrustatte, niin nàissà kòynnàksissà on vielà tummia rypàleità. Kaupasta saa nyt monenlaista rypàlettà, eikà hinta ole paha. Kilon saa alle 2 eurolla. Oliivisato on vasta kypsymàssà. Tànà vuonna saadaan kunnon sato. Viime vuosiahan oli nàillà seuduilla làhes katastrofaallinen.

Kylàn pààkadun remonttikin on valmis. Parkkipaikkoja on tullut huimasti lisàà. Mutta tuo liikennemerkki (20 rajoitus) on vain viitteellinen, niin kuin liikennemerkit tààllà ovat kaikki.

Kelpaa autojenkin ihalilla parkissaan nàità upeita maisemia tuonne pyhàlle vuorelle,Monte Sorratelle, kohti etruksien muinaisia alueita.

Myòs asukkaita on ajateltu ja tuotu penkkejà, joilla istuen voi maisemia ihailla. Signor Ferrucciokin siinà viettàà aikaansa. Hàn muuten hyvin usein tarjoaa minulle karkkeja. Herrasmies ihan pààstà kantapààhàn asti. Ikà vain alkaa painaa vanhusta kasaan.

Ettà minà olen iloinen, ettà Kaunotar saa olla rauhassa Keuruulla. Tàmànkin liikennesuman setviminen kesti useamman minuutin. Toisaalta olen nyt ihan ystàvien ja julkisen liikenteen armoilla. Julkinen liikenne toimii hyvin arkisin tuonne Poggio Mirtetoon, mutta esimerkiksi Casperian suuntaan toimii vain yksi pikkubussiyhteys, sillà pààtie on edelleen poikki kevàisen maansortuman jàlkeen. Mutta mihinkàs minulla on kiire pois pienestà majastani. Jos ei nyt nuo pikkuòttiàiset aja minua takaisin Suomeen. Pienià paukkuja on jo ilmaantunut, ja tànà iltana alkaa taas antihistamiini kuuri, sillà toukokuun kaltaista kurjuutta en halua.

***

Tànààn sain nettiyhteyden. Kuulemma nopeampi ja edullisempi kuin edellinen. Tiedà hàntà nopeudesta, sillà kuvien lataaminen postaukseen kyllà kesti.

Toinen tekninen ongelma on ollut se, ettà unohdin puhelimen laturin Suomeen. Yleensà en laturia mukana kuljeta, mutta koska me alkukesàstà ajettiin autolla Suomeen, olin ottanut laturin mukaan. Matkahan kesti niin kauan, ettà puhelin olisi lopettanut yhteistyònsà ennen Suomea. Tànààn sain Elenan runsaasta laturikokoelmasta sopivan, joten nyt voin taas soitella sinne sun tànne.