Finnairin mutkaisessa matkassa

Buon giorno! Cappuccino pistaasikornetin  kanssa. Kaiken kruunaa  sydän. Tämä baari tekee itse tuon kornetin täytteen. Hyvä idea.

Mutkien kautta täällä nyt ollaan nauttimassa auringosta ja lämmöstä. Rokotuspassi ei enää aiheuttanut mitään ongelmia. Itse asiassa sitä ei kukaan kysynyt koko matkan aikana.

Mutta sitten tuli iso mutka 27.09.Laukut jo odottelivat, kun puhelimeen kilahti viesti Finnairilta. Voisin tehdä  lähtöselvityksen. Totta kai teen. Mutka oli vain se että lähtöpäivä lähtöselvityksen mukaan olikin 29.09., eikä 28.09. niin kuin minun paperilipussa. Tuli oikein jakomielinen olo. Puhelinlankoja pitkin Finnairille. Puolisen tuntia kuuntelin automaattia, ja verenpaineeni oli ja melkoinen, kun topakan oloinen  virkailija vastasi. En varmaan ollut oikein ystävällisellä tuulella minäkään, joten jäät vain kalisivat langoilla. Kuka ja missä ja milloin asiat oli sotkenut, se ei selvinnyt, mutta minulle tuli uusi lippu spostiin. Tein heti lähtöselvityksen ja tulostin sen myös paperille.

Kentällä sitten itsepalveluun tulostamaan lappu ruumaan menevään laukkuun. Ei onnistunut minulta, ei onnistunut auttavalta virkailijalta. Hän totesi, ettei kone tuntenut varustaustani. Onneksi hän perään sanoi, että ne koneet ovat kovasti temppuilleet ja että voisin mennä luukun kautta. Onneksi ei ollut jonoja.

Lento lähti myöhässä, koska ruumaosastolla oli kuulemma puutetta henkilöistä. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin Finnairilla asiat taas rullaa mallikkaasti?

Mutta itse lento sujui hyvin, jos tykkää istua sillipurkissa kasvomaskeissa. Kone oli pikkuinen, ja kaikki paikat täynnä. Kapteeni sai purkin alas hyvin pehmeästi ja sittenpä oltiinkin saunassa. Kostea ja lämmin ilma tervehti ensin, ja sitten oman jälkikasvun hymy palkitsi kaikki mutkat. Benvenuta!

Mutkat jatkuu seuraavassa postauksessa,

Arrivederci alle Marche

Lauantai-iltapàivà kului rannalla lojuen... Làhes ainoina. Kunnes ihan viereen tupsahti saapasmaalainen pariskunta poikansa kanssa. Siihen pààttyi se rauha. Vaikka rantaa olisi kaikille rentoutua rauhassa. Mutta ei - alkuasukkaat etsivàt aina (ehkà tiedostamattaan) paikan, jossa on muitakin! No, me kàànsimme vain kylkeà. Uimaan emme menneet, sillà aallokko olivat sen verran korkea, ettei vesi houkuttanut. Lisàksi piti olla koko ajan varuillaan, ettei rannan tuntumassaa kierrelleet ukkospilvet ajaisi juoksujalkaa autolle. Aurinko kuitenkin porotti. Illalla sitten naama punoittikin muusta kuin juomasta!

Majapaikassa piti kàydà moikkamassa lasten ja lasten mielisten lemmikkejà. 15 minuutin ratsastus ponilla maksoi 5 euroa. Ei, emme ratsastaneet.

Illalliselle pààtimme mennà majapaikkamme ravintolaan. Alkuun pòytààn tuotiin juomat ja paperipussi. Pussi, miksi? Doggy bag??? Ei, vaan pussillinen talon leipàà! Ruoan tilaaminen olikin sitten oma lukunsa, sillà sesonki ei ollut vielà alkanut, joten ruokalistalla ei juuri ollut merkitystà: Mità olisimme halunneet syòdà, ei vielà ollut saatavilla. MUTTA minà sain kuin sainkin olive ascolaneja, vihreità, isojà, tàytettyjà friteerattuja oliiveja. Mutta niin ahne olin, etten hoksannut niità edes kuvata. Olen vain kerran aikaisemmin saanut yhtà hyvià oliiveja. Vuosia sitten.

Pààruoaksi valitsin sitten jànistà. Namskis! Ainoa ongelma oli pienen pienet luunsirpaleet, joita lihasta lòytyi yllàttàvàn paljon.

Jàlkiruoaksi cantuccineja likòòrin kera. Yleensà noita mantelikeksejà kastellaan vin santoon (vàkevà punaviini), mutta Le Marchessa niità kastellaan kirsikkalikòòriin. Kyllà uni maistui. Kandinskyn taulun alla.

Aamulla làhdimme kotimatkalle. Ajoimme Le Marchen rantatietà kohti San Benedetto del Troncoa. Harmitti kovasti, ettà meren ja tien vàliin oli 1800-luvun loppupuolella rakennettu rautatie, joten merta ei voinut ihailla muuten, kuin koukkaamalla vàlillà alikulkutunneleistà rannalle. Lisàksi tuuli oli yltynyt niin kovaksi, ettà merivesi oli hiekasta aivan keltainen. Pari tuntia kuitenkin nautiskelimme vielà meren tuoksusta. Sitten Via Salarialle, muinaisten roomalaisten Suolatielle. Hehàn rahtasivat tietà pitkin suolaa Roomaan Ascoli Picenosta. Se kaupunki on sitten seuraavien retkien kohteena. Nyt jatkoimme vain matkaa...

Vàlipalalle pysàhdyimme Valledaquaan, San Benedetton luostarin porteille. Luostari toimii myòs hotellina.

Me laitoimme luostarin portin ulkopuolelle piknikin pystyyn. Herkkuina mm edellisen illan juustotarjottimen loppupalat, mitkà tarjoilijatar pyynnòstàmme oli mukaan pakannut. Saapasmaan juustot vievàt kielen mennessààn.

Matka jatkui Via Salariaa pitkin. Korkeitten vuorten vàlissà. Yhdessà kyltissà oli tieto, ettà sillà kohtaa tie kulki yli 1000 metrissà. Kun pààsimme matkan korkeimman kohdan yli, alamàki sitten jatkui, jatkui ja jatkui.

Ihan provinssimme pààkaupungin, Rietin kupeessa olevalle Terme di Cotilian juottopaikalle asti. Kansaa jonotti janoisena. Minà muiden jatkona. Kun sitten join kulauksen 'terveysvettà', sylkàsin sen vàlittòmàsti pois suusta. Mitààn niin kauhean makuista en koskaan ole maistanut. HYI!!! Muut sen sijaan nauttivan ihmeità tekevàà vettà oikein hymyssà suin. Tàyttivàtpà vielà varapullonsa mukaan. Kotona googlasin, mità rohtoja vesi oikein sisàltàà. Ja eipà maailmassa ole mitààn vaivaa tai tautia, jota vesi ei parantaisi. Ilmankos jo muinaiset roomalaiset vierailivat seudun hoitavissa vesissà. Mutta - minua ei saa enàà koskaan maistamaan tuota ihmevettà, EI!!!

Minun piti nauttia vesipisteen vieressà olevassa baarissa kahvia, ettà sain makuaistini rauhoittumaan. Sen sijaan en ostanut seudun herkkuja, mustia tryffeleità. VAIN 150 euroa kilo! Olen kerran saanut maistaa niità, enkà vaihda niità suomalaisiin herkkutatteihin.

Kotona nautiskelin sitten Le Marchesta ostamiani, kauden ensimmàisià aprikooseja, maakunnan parasta antia hedelmien suhteen.

Pikkuinen lomanen oli upea ja kotiin on aina hyvà tulla. Ja kuin tervetulotoivotuksena telkkari tarjosi vormuloitten jànnitysnàytelmàn Kanadasta. Vaikka kuinka vàsytti, piti vain sinnitellà ihan loppuun asti. Button voitti Vettelin viimeisissà kurveissa, ja tàytyy todeta, ettà tàllà kertaa paras voitti! Sen sijaan punaiset tuottivat saapasmaalle taas pettymyksen. Tààllà ei kerta kaikkiaan osata hàvità. Siità oikein hyvànà esimerkkinà on Mr B: Vaikka hàn nyt on hàvinnyt oikein kunnolla ensin hallinnollisissa vaaleissa ja nyt kansanàànestyksessà, hàn vain puistelee pòlyt harteiltaan ja liimaa 'valloittavan' hymyn naamalleen. Mità muuta voi tehdà mies, jonka tulevaisuuteen voi kuulua vaikkapa vankila. Tottelemattomuus (lue demokratia) on palannut tàhàn maahan. Toivottavasti.

Buon giorno

Buon giorno! Aamucappuccinolla alakylàssà eilen. Matkalla poimin kukassa olevaa mentucciaa, paikallista villiminttua, kaveriksi Suomesta tuomilleni sukulaisilleen. Kiitos vaan Omenaminttu ja Riitta. Pàivàn lehti (La Repubblica) kertoi sanoin ja kuvin omien sanojensa mukaan Maailman Pelastajasta, Mr B:stà. Suurisuinen mies. Mistàhàn lòytyisi ihme, jolla saapasmaa pelastuisi hànestà.

Fiumicinon kentàn rautatieasema tiistai-iltana klo 18.59. Nàin vain oman junani peràvalot ostaessani lippua. Onneksi puolen tunnin pààstà làhti seuraava kulkupeli. Asema on nyt remontin jàlkeen hieno. Lippuluukkujakin on lisàtty. Ei tartte enàà jonotella. Puolitoista tuntia junassa ja sitten vain tavarakasan kanssa ulos ja kohti vuoristomajaa.

Tulli Suomessa ei ollut minusta kiinnostunut. Matkalaukkukin painoi vain 18,8 kg. Olisin voinut sulloa sinne vielà reilut 4 kiloa, koska painoraja on nyt 23 kg, mutta enempàà en laukkuun saanut mahtumaan. Lentokone (Finnair) puolityhjà. Ruokana 6 pientà kylmàà lihapullaa ja 2 ruokalusikallista kylmàà perunasalaattia. Kyllà sitten maistuikin Elenan tekemà spelttipuuro tykòtarpeineen.

Piazza on nyt valmis. Kaunis. Tosin epàmukava kàvellà, koska kivenmurikat ovat hyvin epàtasaisia. Baari voi nyt rauhassa levitellà pòytià ja tuolia asiakkaita houkuttelemaan, sillà autoilla ei piazzalle ole asiaa.

Kylààn on ilmestynyt veden-otto-automaatti. Viidellà sentillà voi tankata itselleen 1,5 litraa joko tavallista vettà tai sitten frizzantea (hiilihapollista). Kovasti mòkillà nàyttàà olevan vilkasta, mutta minà tyydyn raanaveteen, sillà minusta se on hyvàà. Tulee tuolta vuorilta. Samaa vettà juovat myòs tuolla Isossa Kylàssà. Siis Roomassa.

Magnolian kàvyt ovat nyt tàmàn nàkòisià.

Rypàlesato on seudulla jo korjattu. Mutta jos oikein tarkkaan tihrustatte, niin nàissà kòynnàksissà on vielà tummia rypàleità. Kaupasta saa nyt monenlaista rypàlettà, eikà hinta ole paha. Kilon saa alle 2 eurolla. Oliivisato on vasta kypsymàssà. Tànà vuonna saadaan kunnon sato. Viime vuosiahan oli nàillà seuduilla làhes katastrofaallinen.

Kylàn pààkadun remonttikin on valmis. Parkkipaikkoja on tullut huimasti lisàà. Mutta tuo liikennemerkki (20 rajoitus) on vain viitteellinen, niin kuin liikennemerkit tààllà ovat kaikki.

Kelpaa autojenkin ihalilla parkissaan nàità upeita maisemia tuonne pyhàlle vuorelle,Monte Sorratelle, kohti etruksien muinaisia alueita.

Myòs asukkaita on ajateltu ja tuotu penkkejà, joilla istuen voi maisemia ihailla. Signor Ferrucciokin siinà viettàà aikaansa. Hàn muuten hyvin usein tarjoaa minulle karkkeja. Herrasmies ihan pààstà kantapààhàn asti. Ikà vain alkaa painaa vanhusta kasaan.

Ettà minà olen iloinen, ettà Kaunotar saa olla rauhassa Keuruulla. Tàmànkin liikennesuman setviminen kesti useamman minuutin. Toisaalta olen nyt ihan ystàvien ja julkisen liikenteen armoilla. Julkinen liikenne toimii hyvin arkisin tuonne Poggio Mirtetoon, mutta esimerkiksi Casperian suuntaan toimii vain yksi pikkubussiyhteys, sillà pààtie on edelleen poikki kevàisen maansortuman jàlkeen. Mutta mihinkàs minulla on kiire pois pienestà majastani. Jos ei nyt nuo pikkuòttiàiset aja minua takaisin Suomeen. Pienià paukkuja on jo ilmaantunut, ja tànà iltana alkaa taas antihistamiini kuuri, sillà toukokuun kaltaista kurjuutta en halua.

***

Tànààn sain nettiyhteyden. Kuulemma nopeampi ja edullisempi kuin edellinen. Tiedà hàntà nopeudesta, sillà kuvien lataaminen postaukseen kyllà kesti.

Toinen tekninen ongelma on ollut se, ettà unohdin puhelimen laturin Suomeen. Yleensà en laturia mukana kuljeta, mutta koska me alkukesàstà ajettiin autolla Suomeen, olin ottanut laturin mukaan. Matkahan kesti niin kauan, ettà puhelin olisi lopettanut yhteistyònsà ennen Suomea. Tànààn sain Elenan runsaasta laturikokoelmasta sopivan, joten nyt voin taas soitella sinne sun tànne.

Arrivederci ...

... a Poggio Catino! Buon viaggio! Bentrovate a Finlandia.