Pàivàlleen viisi vuotta sitten - viimeinen pàivà tyòelàmàssà - ihanien eskarilaisten kanssa.
***
Valmistuin luokanopettajaksi ja ruotsin kielen opettajaksi 1975 ja làhdin monen muun kurssikaverini kanssa Lappiin suurten syrjàseutulisien perààn. Pààsin Pelkosenniemen ala-asteelle, enkeleiden opettajaksi. Ensimmàisenà vuonna sain 3. luokan 14 oppilasta ja parin vuoden kuluttua 38 oppilaan viidennen luokan. Koko Pyhàtunturin kupeessa oloaikanani en tavannut yhtààn ns hàiriòoppilasta. Varmaan lapsilla oli jonkin sortin oppismisvaikeuksia, mutta mitààn hàiriòità ei ollut. Harmittaa suuresti, etten silloinvielà kulkenut kamera kaulassa.
Sitten Pelkosenniemen muuttotappio vaikutti myòs oppilasmààriin, ja niin olin siinà onnellisessa asemassa, ettà sain valita, mihin haluan muuttaa. Keuruulle, totta kai! Làhelle sukua.
Keuruulla olin sitten elàke- (lue vanhuuselàke)-ikààni asti. (En kyllà yhtààn tuntenut olevani vanhus 60-vuotiaana!) Kolme viimeistà vuotta sain taas opettaa enkeleità, sillà esimieheni taipui vihdoinkin kinuamiseeni pààstà eskareiden opeksi. Kiitos vain vielàkin, Reijo-reksi! Opettajaurani aikana sain opettaa ala-steella, ylàasteella, lukiossa ja yliopistossa, ja voiton vei kirkkaasti ESKARI!!!
Viimeinen tyòpàivà. Loput henkilòkohtaiset tavarat pakattu silloiseen pikkuiseen kulkupeliini. Avaimet oli luovutettu jo pàivàllà, joten ei muuta kuin eskarin ovi kiinni. Haikeaa, ah niin haikeaa, sillà tykkàsin tyòstàni kovasti. Toisaalta, nyt olin vapaa 'lentàmààn maailmalle'!
***
Lupasin jossain aikaisemmassa postauksessani alkaa 'historiallisen katsauksen', jossa kerron silloin tàllòin, mità tein/missà olin 5 vuotta sitten. Tàmà historia-postaus on nyt keskellà Budapestin raporttia, mikà jatkuu seuraavassa postauksessa. Olen saanut nyt matkakumppanini 400 kuvaa. Niiden setviminen vie hieman aikaa.
Pàivàlleen viisi vuotta sitten - viimeinen pàivà tyòelàmàssà - ihanien eskarilaisten kanssa.
***
Valmistuin luokanopettajaksi ja ruotsin kielen opettajaksi 1975 ja làhdin monen muun kurssikaverini kanssa Lappiin suurten syrjàseutulisien perààn. Pààsin Pelkosenniemen ala-asteelle, enkeleiden opettajaksi. Ensimmàisenà vuonna sain 3. luokan 14 oppilasta ja parin vuoden kuluttua 38 oppilaan viidennen luokan. Koko Pyhàtunturin kupeessa oloaikanani en tavannut yhtààn ns hàiriòoppilasta. Varmaan lapsilla oli jonkin sortin oppismisvaikeuksia, mutta mitààn hàiriòità ei ollut. Harmittaa suuresti, etten silloinvielà kulkenut kamera kaulassa.
Sitten Pelkosenniemen muuttotappio vaikutti myòs oppilasmààriin, ja niin olin siinà onnellisessa asemassa, ettà sain valita, mihin haluan muuttaa. Keuruulle, totta kai! Làhelle sukua.
Keuruulla olin sitten elàke- (lue vanhuuselàke)-ikààni asti. (En kyllà yhtààn tuntenut olevani vanhus 60-vuotiaana!) Kolme viimeistà vuotta sain taas opettaa enkeleità, sillà esimieheni taipui vihdoinkin kinuamiseeni pààstà eskareiden opeksi. Kiitos vain vielàkin, Reijo-reksi! Opettajaurani aikana sain opettaa ala-steella, ylàasteella, lukiossa ja yliopistossa, ja voiton vei kirkkaasti ESKARI!!!
Viimeinen tyòpàivà. Loput henkilòkohtaiset tavarat pakattu silloiseen pikkuiseen kulkupeliini. Avaimet oli luovutettu jo pàivàllà, joten ei muuta kuin eskarin ovi kiinni. Haikeaa, ah niin haikeaa, sillà tykkàsin tyòstàni kovasti. Toisaalta, nyt olin vapaa 'lentàmààn maailmalle'!
***
Lupasin jossain aikaisemmassa postauksessani alkaa 'historiallisen katsauksen', jossa kerron silloin tàllòin, mità tein/missà olin 5 vuotta sitten. Tàmà historia-postaus on nyt keskellà Budapestin raporttia, mikà jatkuu seuraavassa postauksessa. Olen saanut nyt matkakumppanini 400 kuvaa. Niiden setviminen vie hieman aikaa.
.JPGm.JPG)
Voi miten ihana postaus Lissu!Kiitos kun kerroit-eskarit ovat verrattomia=itsekin heidän kanssaa saan päiviä töissäni viettää tänä vuonna.hyvää marraskuun alkua sinulle.
VastaaPoistaTätä oli mielenkiintoista lukea! Lissu,olisi varmaan kiva olla oppilaasi;D
VastaaPoistaJostakin minulla oli arvaus, vaiko tieto?, että sinäkin ope. Lapset ja nuoret ovat kyllä oikeasti ihania. Heistä pursuaa sellaista elämän energiaa, että ei voi kuin ihailla.(Osaavat ne välillä mehutkin viedä.)
VastaaPoistaOlenpa ollut todistamssa miten entiset oppilaat halailevat tätä entistä opettajaansa kylillä tavatessaan :) Lissu, olet varmaan ollut se ihana eskaritäti!
VastaaPoistaSinä oletkin ihan huippu tyyppi ja siksi myös olit huippu ope :).
VastaaPoistaKaikille ihanille naisille: Kiitos kovasti kehuista. Yleensà tuli hyvin toimeen oppilaitteni kanssa. Joskus oli toki erimielisyyksià, làhinnà harvojen vanhempien kanssa. Muuten narraisin.
VastaaPoistaKiitos historiapostauksestasi!
VastaaPoistaParia työvuotta lukuunottamatta minulla on ollut ilo olla työurallani eskariopena. Tuon ikäisten lasten kanssa työskennellessä ei pääse kalkkeutumaan. :D
Jokainen päivä on erilainen ja yllättävä. Lasten terävät kommentit ja välittömästi antamat palautteet pitävät kyllä openkin hereillä, ja toimenkuvan kirkkaana mielessä.
Viime vuosina koen vanhempien suhtautumisen muuttuneen, sekä lapsiaan, että eskaria (ja kouluakin) kohtaan. Kullanmuruille pitäisi isossakin ryhmässä riittää joustoa jos mihin, kun lapsi niin haluaa. - Useimmat hankalat yhteistyötilanteet liittyvätkin tällaisiin juttuihin, kun vanhemmat "tanssivat" lapsen pillin mukaan.
Ruiskaunokki: Niinpà, kalkkeutumaan ei pààssyt! Ikà ikàvystymààn. Huomiosi vanhempien suhtautumisessa osuvat naulan kantaan. Ikàvà kyllà. Toisaalta vanhempien joukossa oli myòs semmoista voimaa ja tukea, ettà ilman niità hommasta ei olisi saanut irti niin paljon kun sain.
VastaaPoistaEi minulle yllätyksenä tullut, että olet opettaja. Varmaan lukenut asiasta blogistasi, sillä sen olen lukenut uskoakseni läpi, vaikkakin monet postaukset usein jälkikäteen.
VastaaPoistaViihdyn seurassasi vallan erinomaisesti, kuten oppilaasikin.
Aimarii: Huomasin vasta nyt tàmàn kommenttisi. Opettajan ammatti taitaa paistaa làpi koko elàmàn, vaikkei sità ààneen sanoisikaan! Minàkin viihdyn seurassasi. Tunnun niin tutkta, vaikkei koskaan olekaan tavattu livenà. Vielà.
VastaaPoistaAimarii: Johan tuli kiroitusvireità - opelle! Piti sanomani: Tunnut niin tutulta...
VastaaPoista