Kahdet synttàrit

Synttàripàivà Tonavan mutkassa, parikymmentà kilometrià Budapestistà pohjoiseen, Szentendressà (St Andreassa). Kisuliini vahti valppaana ulkona parveilevia lintuja. Mutta kun ikkuna oli kiinni!

Zarva. Kiinni. Niin kuin làhes koko kaupunki. Olihan sunnuntai. Kankainen kaupan kyltti symboloi mukavasti 'Tonavan mutkan taidekaupunkia', jolle historian aikana leimansa ovat antaneet mm turkkilaiset, serbialaiset (kaupungin kaunein kirkko on serbialaiset rakennuttama ortodoksikirkko), dalmatialaiset, slovakit, saksalaiset ja kreikkalaiset.

Saksalaista vaikutusta. Mutta Zarva!

Mutta ei sentààn kaikki ollut zarva, sillà Szentendre on turistien suosima, pààseehàn sinne Budapestistà junalla reilussa puolessa tunnissa. Turistikaupat ovat kaikkialla paljolti samanlaisia: paljon tavaraa Made in Jossain Muualla. Kerran Maltalla herpaannuin torimyyjiin, jotka tarjosivat 'aitoa, maltalaista, kàsintehtyà, isoa liinaa kymmennellà eurolla'. Kerroin tuntevani kàsityòn jàljen, jos semmoisen nààn, ja ettà kukaan ei myy niin halvalla pàivien, jopa kuukausien tyòtààn. Tuttavani sitten paljasti, kuinka liinat yms turistikama tulee laivoilla mm Kiinasta làheiseen maltalaiseen vapaasatamaan, josta sitten mm liinat jatkavat kulkuaan Euroopan eri turistikohteisiin 'aitona, paikallisena tavarana'.

Aitoa unkarilaista kàsityòtà oli onneksi joukossa. Onneksi.

Yhden kaupan ulkopuolella silmàt nauliutuivat kaupan tarjontaan. Iittalaa keskellà Unkaria.

Sisàllà oli kuin Suomessa. Tarjolla Arabiaa ja Iittalaa.

Kaupan hymyilevà omistajatar, Anna Regos, kertoi haluavansa tarjota 'laatua'. Siksi kaupassa oli hànen ja miehensà tuotteiden lisàksi suomalalaista ja italialaista muotoilua. Mahtavaa. Pariskunnan omaa tuotantoa oli mm. seinàllà nàkyvà taulu lusikoista ja tietokoneiden sisuskaluista sekà sohvalla olevat tyynyt. Ehdoton vierailukohde.

Ja jos rahaa on tarpeeksi (n 4000 euro) ja jos on matkalla isolla pakettiautolla, voi mukaan ostaa vaikka vanhasta Trabantista tehty sohva. Ei ollenkaan hassumpi pyllynalusta.

Minun haaveeni toteutui. Pààsimme Margit Kovacsin museoon. Ehdotonta osaamista keramiikan alalla. Videoesitys taiteilijan tuotannosta ja kahden kerroksen nàyttely olivat hieno tapa viettàà synttàrià. Harmi, ettei museossa saanut kuvata. Matkakumppani kohtasi kuitenkin seuraavana pàivànà kirppiksellà Onnettaren: hàn lòysi kuvateoksen Kovacsista. Siità aion ottaa muutamia kuvia sitten myòhemmin.

Totta kai juhlistimme pàivàà herkullisilla leivoksilla ja maukkaalla lounaalla. Ruumis ja sielu oli kyllàinen. Pàivàn pààtti Budapestissa unkarilainen musiikki- ja kansantanssiesitys. Kerta kaikkiaan hieno pàivà. Kiitos vaan mummolle, siis àidilleni, sponssauksesta.

Viisi vuotta sitten juhlittiin synttàreitàni Keuruulla eskarissa, minkà Reijo-reksi antoi suvun juhlatilaksi. Kuvassa suvun vanhin ja nuorin: edesmennyt isàni - elàmàni mies - ja pikkuinen emàntà, jonka otteista jo silloin nàki àitinsà elkeet. Isà kertoi kalajuttujaan (joissa aina oli hyvàn kalamiehen lisà) ja pikkuemàntà keitti leikisti meille kahvia. Pikkuemàntà, nyt jo ekaluokkalainen, tàytti pari pàivàà sitten 7 vuotta. Olisin osuttanut tàmàn postauksen hànen synttàrikseen, mutta oli taas 'teknisià ongelmia'. Joten onnea vaan nàin jàlkikàteen.