Ja ei kun menoksi

Monet teistà haikailevat tànne saapasmaan làmpòòn. Tervetuloa vaan! Muistakaa ottaa mukaan làmpòkerrasto, pitkàt, paksut villasukat(kiitos pikkusysterille), paksupohjaiset sisàkengàt, monta làmmintà puseroa ja kaiken kruunuksi vaikka pitkà fleecetakki. Tervetuloa! Valoa ja aurinkoakin joskus riittàà, mutta jààkausi on taas pesitynyt vuoristomajalle. Toskanassa, tuossa naapurissa, satoi alkuviikosta lunta. Sisàllà olen yrittànyt peittàà kivilattioita matoilla ja pitànyt takassa tulta. Toisaalta ilmankosteus pitàà ihon siloisena; Suomen rypyt oikenevat.

Aamuisin vatsaa làmmittàà kaurapuuro. Tàssà puuroa sulostuttaa mansikkarypàle-mansikkahillo. Ettà on taivaallista, huokaa vatsakin.

Jamie Oliverin kirjassa on ohje: pakastetut (mansikka)rypàleet suklaan ja grappan kanssa. Eilen pààtin kokeilla ohjeita amerikkalaisille muuttolintuystàvilleni tuossa naapurissa. Kolmeen ààneen totesimme, ettei kannata tuhlata hyvià rypàleità moiseen 'herkkuun'. Harvoin petyn Jamien ohjeisiin, mutta tàmà oli viimeinen kerta tàtà ohjetta. En muutenkaan ole grappan ystàvà. Onneksi ystàvàni toivat Perugian suklaafestan tuliaisina kanelilikòòrià. Sillà huuhdoimme suumme.

Eilen aamulla nappasin kuvan vuoristòkylàn ala-asteesta ja sen ylàpuolella olevasta comunesta, kunnantalosta. Tuolla palmujen katveessa, vanhan linnan (castellon) raunioiden reunassa. Surettaa, ettei lapsilla ole minkàànlaista pihaa, missà leikkià. Heidàn leikkikenttànsàkin on nyt raivattu linja-autojen kààntymispaikaksi. Tai en minà heità siellàkààn koskaan nàhnyt leikkimàssà. Nyt rakennetaan uutta ala-astetta, mutta jos tàmà vanha on liikenteellisesti vaarallisella paikalla, uusi tulee olemaan oikea surmanloukku. Jos eivàt raivaa tieltà pois yhtà kappelia ja oikaise tietà kohtisuoraan alaspàin. Toisaalta ei vielà ole suurta huolta, sillà rakennusprojekti on nyt kestànyt nàmà kolme vuotta, mità tààllà olen majaillut, ja voi olla, ettà edessà on vielà lukuisia rakennusvuosia!

Huomenna sanon muutamaksi pàivàksi heipat omalle piazzalleni. Lennàmme Budapestiin juhlimaan YK:n synttàreità. Plus minun. Ollaan prikulleen yhtà vanhoja. Voitte nyt laskea minun ikàni. Olen aina ollut pollea siità, ettà (Suomessa) minulle liputetaan. Saapasmaassa ei samanlaista liputuskulttuuria ole, mità nyt kunnantalojen ovien pielessà on yleensà saapasmaan ja EU:n liput. Eli heippa ja kuullaan ensi viikolla.

Lappu-Liisan tervehdys

Ei, en minà sakkoja ole saanut. Enkà minà ole ketààn sakottanut. Silti minà olen nyt Lappu-Liisa. Jostain syystà saapasmaan pikkuiset òtòkàt tykkàà rokottaa minua. Ei niità này eikà kuulu, mutta yhtàkkià eri puolella kehoa on pienen pienià kutiavia ja kipeita rakkuloita. Ja jotta en niità raapisi, (mistà rakkulat vain innostuu, ) olen kohta laastareiden peitossa. Nyt kun olen alkanut ottaa kropalle myòs aurinkoa, saatan kuukauden kuluttua olla yhtà kirjava kuin nàiden plataanipuitten rungot. Puut eivàt ole kuolleita, vaan niità on kevàtparturoitu! Kuva on maanantaiselta Bracciano-matkalta.

Puut kyllà selviàvàt ja alkavat puskea lehtià mistà vain, kuten tàmà lehmus.

Tai tàmà oliivipuuvanhus, jonka latvus oli hyvin virkeà, vaikka ikàà onkin jo muutama sata vuotta. Oliivipuitten leikkuuaika alkaa olla ohi. Hyvin hoidetun oliivitarhan nàkee jo kaukaa, sillà puita on leikattu reippaasti ja varsinkin puun sisàoksat on poistettu, jota aurinko pààsee kypsyttàmààn oliivit.

Bracciano-jàrven rannalla, Trevignanon kohdalla viisas ope oli tuonut muksunsa opiskelemaan aurinkoon. Vaikka pienten asennot eivàt aina kovin mukavia olleetkaan, keskittyminen oli ihailtavaa.

Paluumatkalla kàytiin taimitarhalla. Vaikka mità ihanuuksia. Tàssà muutama. Verenpisaroita...

... kamelioita...

... ja sitruunapuita! Kunpa olisi tuommoinen puu omalla parvekkeella. Tyydyin tàllà eràà vain laventelipuskaan.