Herkkua monenlaista ja -hintaista

Vatsan tàytettà kotioloissa. (Ei sità ihan joka pàivà ravintolassa istuta. Eikà ihan joka toinenkaan.)
- kirsikkatomaatteja, ainoita joissa nàinà aikoina on jotain makua
- salaattia
- mozzarellaa tuolta juustolasta, kàsin revittynà ei veitsellà pilkottuna
- just murskattua mustapippuria
- suolaa, jossa muutama suikale kuivattua tryffelià viime vuodelta (ei muuten maistu yhtààn miltààn)
- balsamicoa
- ja totta kai òljyà, viime vuotista

... mistà seuraa suru-uutisia: Tànà vuonna ei saada ollenkaan uutta òljyà, sillà joku pòpòlàinen on tuhonnut làhes koko sadon. Yksi oliivipuiden kasvattaja oli kerànnyt pienen koe-eràn oliiveja puristamoon, mutta òljy oli ollut niin pahan makuinen, ettei se ollut kelvannut ruoaksi ollenkaan. Tàmàn seudun pààansiot tulee juuri oliiviòljystà! Nyt on monella hàtà suuri. Onneksi tàllà hamsterilla on vielà viime vuotista herkkua!

... edellisestà seuraa se, ettà oliiviòljyà saadaan vàhemmàn ja sen hinta nousee jopa 30-40%. Tààllà jo varoitetaan uutisissa ketkuista, jotka sekoittavat oliiviòljyyn halvempia òljyjà ja lisààvàt sitten vàriaineita, jotta òljy vaikuttaisi oikealta. Lisàksi kannustetaan aina tarkistamaan etiketistà, ettà òljy on alkuperàisin Italiasta. Joissakin pulloissa voi alkuperà olla EU, joten sittenhàn se voi olla mistà vain, kuinka vanhaa vain ja vaikka mità sekoitusta tahansa.

Ps. Tuossa kuvan maitokannussa ei ole maitoa, vaan niità mozzarellapallukoita, joita EI pidetà jààkaapissa, vaan huonenlàmmòssà ja nautitaan mahdollisimman pian, etteivàt happane. Tuossa muoviastiassa on nousemassa ruisleipàtaikina.

Toinen suru-uutinen koskee kastanjapuita. Niihinkin on iskenyt joku tuholainen, joten sato jàà pieneksi ja hinta kipuaa kipurajalle. Ennen kastanjoita sai viidella eurolla muutaman kilon. Nyt yksi kilo maksaa 25 euroa. Ja nekin on voitu tuodaa mistà vain.

Kolmas suru-uutinen koskee tàkàlàisià pàhkinòità (noce). Muutaman vuoden ajan pàhkinàpensaista ei ole saatu kunnon satoa.

Kovasti tutkitaan, mistà nuo tuholaiset mahtavat olla peràisin. Pohtiminen ei kyllà nyt auta niità, joiden ansiot ovat noista kolmesta tuotteesta kiinni.

Herkkutatit (porcini) - 2,49 euroa kilo. Hòpò hòpò! Tuo hinta on 15 gr kuivattuaja herkkutatteja, eli kilohinta kipuaa 166,50 euroon kilo tàssà ns halpiskaupassa. Ja tuo laatu, varsinkin joissain pusseissaa, ei vastaa hintaa ollenkaan, mutta saapasmaalaiset jumaloivat herkkutatteja matoineen kaikkineen!

Mentiin villisikajahtiin (cinghiale)...

... mutta tàmàn làhempàà havaintoa villiherkuista ei nàhty. Koiria ja miehià pyssyineen kyllà nàkyi, mutta eihàn meillà olisi ollut edes lupaa metsàstykseen.

Lopuksi kuva nàistà piikkiherkuista, joista mm maltalaiset tekevàt likòòrià, josta joku tykkàà joku ei!

Huomiseksi ei ole luvassa tulvaa Fiumicinoon eikà lakkoa trenitalian juniin, joten Malta odottaa. Viikko siellà hurahtaa varmaan nopeasti.

Tàmà pàivà on viimeinen, jolloin vielà voi osallistusa edellisen postauksen arvontaan.

Aaah...

Onneksi vàlillà tàssàkin maassa paistaa aurinko. Voi làhteà vaikka meren rannalle nauttimaan marraskuun làmmòstà ihan ilman talviturkkia. Nàkyipà muutama uimarikin.

Me nautimme tutussa ravintolassa meren herkkuja. Minà suorastaan hullaannun hyvin laitetuista sinisimpukoista. Kerran lomailin pari viikkoa Riccionessa ja kàvin JOKA pàivà syòmàssà lounaaksi kasan nàità meren puhdistajia. Tarjoilija  esitteli kyllà, ettà voisin maistaa muutakin, mutta minà toteisin, etten saa nàità herkkuja Suomessa. Hàn ymmàrsi ja toi taas kerran lautasellisen just oikein keitettyjà simpukoita.
 

 Jàlkikasvu herkutteli mustekalaraguspagetilla, joka oli viimeistelty parmesanilla. Merenelàvien kanssa ei yleensà kàytetà juustoraastetta, mutta tàytyy todeta, ettà kun sain pienen makupalan, olin otettu.

Nuo olivat siis (vain) alkupalat. Pààruoaksi meille tuotiin lautasellinen grillattuja rapuja ja mustekalaa. Ruoan kanssa nautimme uusinta lòytòàni viinimaailmassa: Pecorino da Chieti. Olen muuten kokonaan jo luopunut punaviineistà. Ei vain maistu, tai ei ole varaa ostaa tarpeeksi hyvàà. Valkoviineitàkààn en enàà kelpuuta noita, joita tààllà saa parin euron litrahintaan. Maistuvat hieman keinotekoisilta. Joihinkinhan lisàtààn teràvyyttà antamaan jotain grapan sukulaista (?), joten makukin on sitten semmoista. Prosecco on tàmàn hetekn suosikkini. Varsinkin Valdobbiadenet tuolta Veneton maakunnasta.

Tàmà meidàn suosikkipaikamme sijaitsee Santa Severassa. Nettisivuja heillà ei ikàvà kyllà ole, mutta jos haluatte makuelàmyksià, suosittelemme juuri tàtà paikkaa. Vieressà on toinenkin Barracuda-niminen ravintola, mutta koska siellà ei tuntunut olevan kiinnostusta ohjailla meità syòmàpuolelle, tassuttelimme viereiseen Barracudaan - onneksi. Jos minulla olisi ravintola, ostaisin meità palvelleen pààtarjoilija-hovimestrin ja keittiòpààllikòn sinne. Upeaa ruokaa ja asianmukaista palvelua.

Huomasin muuten, ettà tàmà on 600.postaus! Sitàhàn pitàà juhlia vaikka arpomalla jotain. Koska minun kotitehtaallani on kasa pitsikivià, proseccokorkkitonttuja ja niità kàmmenselkàlàmmittimià eli hàrpàkkeità, arvon kaikkien tàhàn postaukseen kommentoineiden kesken kolme palkintoa, yhden kutakin sorttia. Voittaja saa valita ensin. Aikaa kommentointiin on keskiviikkoon saakka.

Tulkoon valot ja valkeus

Historian havinaa tàssàkin kuvassa ...

Ihan paikan pààlle en pààssyt todistamaan Vatikaanin Sistinilàiskappelin uuden valaistuksen syntyà, mutta juhlallista se oli telkunkin kautta nàhtynà. 7000 led-valoa ja aahhh ...

 

Olisi hienoa pààstà pitkàstà aikaa ihailemaan koko kappelia, mutta jotenkin sen tunnelma mielestàni kàrsii, kun joutuu pitkààn turistilaumaan ensin odottelemaan sisàànpààsyà ja sitten seisomaan kylki kyljessà. Mieluummin tutkin kappelia jonkin hyvàn kirjan avulla. Jokohan You tubissa mahtaa olla dokumenttia uusista valoista? Tàytyypà surffailla.

Tànààn muuten Roomaan meneminen olisi mahdotonta, vaikkei lakkoa olekaan. Roomaan ja koko provinssiin samoin kuin suureen osaan Italiaan on annettu yleisvaroitus sateista ja ukkosesta. Eilen illalla Rooman kaupungin sindaco ilmoittu, ettà koulut ja julkiset laitokset ovat tànààn kiinni. Ihmisià kehotetaan pysymààn kotona. Kauppaan menoa tàssà suunnittelen, mutta vettà tulee vaakasuoraan ja salamat ja ukkonen pidàttelevàt sisàtiloissa. Ambulanssilla kuuluu olevan kiire jonnekin. Hui!

On hyvà, ettà koti on vuorella. Ei ole pelkoa tàmmòisistà tulvista, mità nyt on ollut, varsinkin Liguriassa ja Toscanan rannikolla. Parhaillaan telkussa nàytetààn, minkàlainen on tilanne esimerkiksi Fiumicinossa. Toivottavasti tilanne rauhoittuu viikon aikana, sillà ensi torstaina tàhàn aikaan teen toivottavasti  làhtòselvitystà tuonne pienelle saarelle Vàlimeressà! Arvaatteko minne?

Rooman syntymàn kukkulalla

Sodan jumalan poikien perustuksilla. (suora lainaus Heikkilà-Suvikummun mielenkiintoisesta kirjasta Euroopan kehdossa - 12 avainta myyttien ja pyhien Roomaan, Kirjapaja 2006)

Palatinus-kukkulan ehdoton kàyntikohde on Museo Palatino. Ylempi kuva on toinen sen kahdesta audiovisuaalisesta konstrukstiosta, ja se kuvaa oletettua nàkymàà noin vuodelta 753 eKr, jolloin susiemo pelasti Romuluksen ja Remuksen Tiber-virrasta ja toi heidàt tàlle kukkulalle. (Tulee kieltàmàttà mieleen Raamatun kertomus Mooseksesta.) Kaksospoikia imettàvà patsas on yksi turistirihkamien vetonaula. Kun veljekset kasvoivat, he antoivat taikauskon ratkaista, kumpi saa perustaa uuden kaupungin Tiber-joen rannalle: Kahdelle kukkulalle (Rooman seitsemàstà) asettuneet miehet pongasivat lentàvià lintuja, ja se, joka nàkisi niità enemmàn, voittaisi. Romulus voitti, mutta Remus suuttui ja astui tahallaan Romuluksen vetàmàn uuden rajan yli. Kehnosti kàvi Remukselle. jne jne Heikkilà-Suvikummun kirja kertoo elàvàsti siità, kuinka vajaat 3000 vuotta sitten valta otettiin vàkivallalla. Onko mikààn muuttunut siinà asiassa tàhàn pàivàànkààn mennessà. Muuten, roomalaiset ovat edelleen aika taikauskoisia: osa telkkariohjelmista aloittaa pàivàn antinsa horoskoopeilla! Perustuukohan nekin lintujen lentoon - vai nykypàivànà lentokoneitten nousuihin ja laskuihin?

Arkeologit ovat tehneet Palatinus-kukkulasta Emmental-juustoa muistuttavan paikan: maan uumenista on paljastunut aina vain uusia historiallisia kerrostumia. Aikojen kuluessa uusia rakennelmia perustettiin vanhojen pààlle, koska maata ei ollut mielin mààrin kàytettàvissà. Pahimmat tuhot lienevàt keskiajalta, jolloin silloiset vallanpitàjàt rohmusivat Palatinukselta marmoria uusiin rakennelmiinsa, mm Vatikaaniin. Viimeisin Rooman kunnon tuholainen lienee ollut Mussolini, mutta hànen suunnitelmansa vain sivusivat Palatinusta. Onneksi.

Keisari Augustuksen talon kaivaukset kertovat antiikin ajan mahtimiehen melkoisen vaatimattomasta elàmisestà. Tosin hànen puolisonsa Livia osasi koristuttaa omia talojaan upein freskoin.

Palatinus-kukkulalta nàkyy mm FAO:n pààmaja. Masiivisen rakennuksen tuhannet tyòntekijàt toivottavasti keskityvàt ratkaisemaan maapallon ruoka-asioita. Tuloksia odottelen.

Kolmisen tuntia vieràhti nopeasti. Palatinus-kukkula on yksi niistà paikoista, joissa kuljeskelee mielellààn. Turisteja on vàhàn, eikà kaiken maailman roinan kaupustelijoita này. Mutta kun sitten menimme metroon, emme olleet ollenkaan yksin. Kaikeksi onnettomuudeksi Roomassa oli julkisten kulkuvàlineitten lakko (onneksi metro edes toimi) ja kotimatkamme Villa Borghesen parkkitalosta ajottui pahimpaan paluuliikenteen aikaan.

Tunnin verran surffailimme liikenteen kaaoksessa etsien Via Salariaa, tietà kotiin. Onneksi polttoaine riitti, mutta happinaamari olisi ollut tarpeen. Ja kaikeksi onneksi jàlkikasvun ajotaito on ihmeellinen. Silti loihemme yhteen ààneen lausumaan, ettà seuraavalla kerralla ei omalla autolla Roomaan. Ja toivottavasti ei ole lakkoja.

Colosseum

Jep! 'Kerrostaloa' - Colosseumia - edellisen postauksen kuvassa restaureerataan. Làhes pari tuhatta vuotta vanha rakennelma kaipasikin jo kovasti huolenpitoa. Olin ihan ylpeàn yllàttynyt, ettei Donna, varsinainen Rooman tuntija, tunnistanut kuvakulmaani. (Teidàn jokaisen, jotka haluatte samoilla Rooman kaduilla ja kujilla, kannattaa uppoutua Donnan blogiin.)

Colosseumin kulmien kaupustelijat elàvàt ajan hermolla: turisteille tarjotaan vempainta, jolla helpotetaan selfie-kuvien ottamista.

Alun perin meillà oli suunnitelma juhlia YKta Ascoli Picenossa sen kuuluisia oliiveja nauttien, mutta ilmojen haltia oli kerànnyt sade-ja ukkospilvià Marchen taivaalle, ja koska tàssà maassa on viisasta kuunnella sààtietoja, pààdyimme Ison Kylàn antiin. Olin jo pitkààn haaveillut Palatinus-kukkulalla samoilusta, joten Colosseumin kulmilta suunnistimme kohti keisareiden ja muiden Antiikin Rooman Tàrkeiden Ihmisten muinaisia asuinalueita.

Sità ennen kàvimme lounaalla, mutta se voidaan nyt unohtaa ja vain varoittaa, ettà tarkistakaa Roomassa AINA ravintolaskunne. Onneksi Palatinus korvasi kaiken siihen astisen.

YK juhli taas

On aika taas kokeilla blogin pàivitystà. On se vaan kumma, miten sità jumittuu. Ei muka ole mitààn kertomista. Vaikka joka pàivà tapahtuu jotain. Jos tàllà eràà aloittaisin vain yhdellà kuvalla ja kyselisin, mitàhàn tàssà valokuvailen? Seuraavassa postauksessa paljastan, miten tàmàn vuoden YKn pàivà sujui.

Hengissä

Ihan hengissä täällä ollaan. Kiitos kaikille teille, jotka olette kyselleet, mihin olen kadonnut. Siis en juuri nyt ole kuvan maisemissa (Casperia), vaan Keuruulla sulamassa vähitellen Suomen kesäkuun pakkaskaudesta.

On ollut erinäisiä muutoksia elämisessä ja  saapasmaassa oleskelu on jäänyt vähemmälle. Olen jonniin sorttinen omaisvahti. Mummo (siis 89-vuotias äitini) on käynyt läpi tänä keväänä rintasyöpäleikkauksen, karmean kasvojen alueen vyöruusun jne jne. Olin loppukeväästä jo ihan puhki, jolloin saapasmaassa asuva jälkikasvuni tuli minua tuuraamaan ja päästi minut 'lomalle' Sabinan kotoisiin maisemiin.

Katsotaan nyt, mitä elämä tullessaan tuo. Ei luontokaan oikein anna tänä kesänä antejaan, sillä metsä on ihan tyhjä. Viime vuonna tähän aikaan olin säilönyt jo ensimmäiset mansikat, lakat ja mustikat, sekä nautiskellut kantarellimuhennoksista. Nyt niistä ihanuuksista voi vain haaveilla.

Eikä tuolla Kimilläkään ole mennyt paremmin! Jotenkin minä olin vastahankaan hänen Ferrarille palaamisessa, kuten ehkä muistatte. Mikähän vaisto siinäkin oli kyseessä?

Lupasivat viikoksi aurinkoa! Jospa se sulattaisi minutkin taas blogien maailmaan.