Viimeinen retki

Matkalla kohti viimeistä retkikohdetta, Piazza Armerinaa, sain kuvattua haalean vilauksen Etnasta. Kumpikaan, ei Piazza Armerina eikä Etna osu Montalbanon jalanjäljille (ainakaan vielä), mutta molemmat ovat tärkeä osa Sisiliaa. Koska matkamme alkoi lähestyä loppua, vain toiseen ehtisimme tutustua, ja me valitsimme Piazza Armerinan.

Piazza Armerina, roomalaisen ylhäisen perheen koti, rakennettiin 300-luvun alkupuolella. Aikojen saatossa se painui unholaan ja hautautui maamassojen alle, kunnes 1700-luvun puolessa välin löydettiin ensimmäiset aarteet, palasia mosaiikkilattioista (edit). Vuonna 1997 Piazza Armerinan museoalue julistettiin Unescon yhdeksi perintökohteeksi, mikä mahdollisti taloudellisesti alueen laajemmat restaurointityöt, ja joulukuussa 2012 upea kohde avattiin turisteille. Ehdoton tutustumiskohde kaikille Rooman historiasta kiinnostuneille. Pahoittelen kuvieni huonoa laatua. Googlaten löydätte tarkempia kuvia.

Museon tukirakenteet takaavat sen, etteivät sateet tai myrskyt pääse tuhoamaan historiallista aarretta. Toivottavasti maanjäristykset kiertävät alueen kaukaa ja toivottavasti Etna pitää vaarallisimmat purkauksensa sisuksissaan!

Paluumatkalla ajelimme Punta Seccaan merenrantatietä, läheltä Camarinaa. Tiellä ei ole lunta vaan hiekkakinoksia! Tämä rantaosuus on kuuluisa simpukoistaan. Niitä lähti mukaan matkalaukun täytteeksi, samoin kuin noita mustia laavakiviä.

Olimme ajelleet rannalla jo aikaisemminkin. Sillä kertaa ohitimme filmauryhmän, joka robottikameran avulla kuvasi kohtausta sarjaan, jota esitettäisiin Italian televisiossa tulevana keväänä. Ikävä kyllä sarjan nimi meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Montalbano se ei ollut...

Sen sijaan tämä tie rannalta kohti Punta Seccaa on yhdessä Montabano-tarinassa, mutta nyt minun täytyy tunnustaa, etten muista, missä! Opittavaa siis riittää.

Kotona Punta Seccassa. Olisikohan Montabano kotona?

Ensi keväänä kuvataan taas uusia sarjoja. Pitäisiköhän varata tuttu villa? Montalbano Zingaretti parkkeeraa kuulemma asuntoautonsa aina filmausten ajaksi villan makuuhuoneen ikkunan alle.

Siis tämän seinän taakse. Ikkuna on kuvasta vasemmalla, joten voisin vaikka vakoilla...

Seuraavassa postauksessa makustelen vielä koko matkaa. Tässä yksi herkkupala. Kuka tietää, mikä se on? Kaikkien vastanneiden kesken arvon yhden postikortin Punta Seccan maisemista.

Valoa kohti

Päivänvaloa on pitäisi olla tänään jo minuutin enemmän kuin eilen. Mutta kun ei siltä näytä, täytyy turvautua keinovaloihin. Lissu-joulupukki osti Lissulle tämän kauan ihaileman valaisimen. Yki Nummen Lokki. Taustalla olevan valoketjun tein männeenä jouluna Tiltaltin kurssilla. Nyt se ...

... toimii pikkuisen kotini joulukuusen valoina. Puronrannan Eija teki minulle kuusen heinäseipäästä, minä ripustin siihen valoketjun ja aikoja sitten valmistamani joulumuorit. (Tästä kuvasta huomasin erityisesti sen, etten tykkää ripustaa ikkunoihin verhoja! Pitäisköhän?) Ikkunaan olen ripustellut ihan muuta. Siitä sitten myöhemmin.

Kohta saan vieraakseni pienen tonttutytön, joka haluaa ommella 'oikealla' ompelukoneella!

* Toivotan kaikille oikein rentouttavaa Keski-Suomen VIHREÄÄ joulua ja iloista vuoden vaihtumista.
* I wish you a very relaxing Christmas time from the GREEN (= without any snow) Central Finland and a joyful beginning for the New Year.
* Vi  auguro un molto tranquillo e VERDE (=senza neve) Natale dalla Finlandia centrale e Felice Anno Nuovo
* Önskar er alla Fridful Jul och  Glatt Nytt År från det Gröna (=utan snö) Centrala Finland
* Fröliche Weinachten und Glyckliches Neues Jahr aus das Grune (=ohne Schnee) Mittel Finnland)

Suurta ja mahtavaa

Noto, Sisilian mahtavin myöhäisbarokin keskus. (Minun kamerani ei missään nimessä tee oikeutta kaupungin upeudelle, joten googlatkaapa Valle di Noto images).

Vuonna 1693 Kaakkois-Sisiliaa ravisutti valtava maanjäristys, jonka seurauksena koko Noton laakso tuhoutui. Sen aikaiset mahtavat päätivät rakennuttaa tuhoutuneet kaupungit uuteen kukoistukseen silloisen eurooppalaisen tyylisuunnan mukaan. Syntyi myöhäisbarokkinen aarreaitta, Valle di Noto, Noton laakso. Vuonna 2002 kahdeksan keskusta - Caltagirone, Catania, Militello, Modica, Noto, Palazzolo Acreide, Ragusa Ibla ja Scicli - pääsivät Unescon maailman perintölistalle. Olen kulkenut Montalbanon jalanjäljillä nyt neljässä mainituista kaupungeista, joten vielä on tutkittavaa.

Camilleri kirjoitti Montalbano-kirjansa tapahtumat syntymäseutunsa Porto Empedoclen (Agrigento) maisemiin, mutta Montalbano-filmien tuottajat halusivat tehdä kuvauksia nimenomaan Noton laaksossa ja Ragusan maakunnan mielenkiintoisissa paikoissa. Alkuaikoina kuvauksia oli helppo tehdä, ilman suuria turistilaumoja. Filmien suosio on ehkä yllättänyt kaikki. Turistit ovat löytäneet Montalbanon jalanjäljet, mikä joskus tuo haasteita, sillä filmausten aikaan turistit pitää häätää kauemmaksi

Alempi kuva on entinenSan Tommason luostari, joka Montalbano-filmeissä toimii vankilana. Sinne viedään usein Montalbanon taloudenhoitaja Adelinan poikia kärsimään yhdestä ja toisesta rikoksesta. Juuri näiden poikien 'ansiosta' Montalbano 'löysi' Punta Seccan rantakotinsa. Kun nuori Montalbano oli kävelyllä rannalla, hän huomasi, että rantataloon oli murtautunut kaksi nuorta veljestä. Montabano vei pojat heidän kotiinsa, ja siitä lähtien hänen ja poikien/miesten tiet risteytyivät aika usein, heistä tuli jopa ystäviä. Ensimmäisellä kotikäynnillä Montabano huomasi myös poikien äidin tekemät arancinit, makea käyntikortti tulevalle taloudenhoitajalle.

Tämä ei ole Notosta, oikeastaan aika kaukana barokista. Mitäs arvelette? Mitä, missä?

Herkuttelua Vigàtassa - Ragusa Iblassa

Ragusa Ibla, Montalbano-sarjan Vigàta. Piazza Polalle kommissaario kurvaa useissa jaksoissa pikkuisella, mustalla Tipollaan.

Giardini Iblein puistokäytävän päässä on upeat maisemat ympäröivään laaksoon, mutta emme ihan päässeet ihailemaan palazzoa, koska sitä restauroitiin parhaillaan. Montalbano-sarjassa palazzo on milloin sairaala, milloin vanhainkoti.

Trattoria Rusticana, Montalbano -fun clubin kantapaikka, filmeissä kulkee nimellä Osteria da Don Calogero. Kurkistimme sisään, mutta syystä tai toisesta paikka ei 'kutsunut luokseen'!

Puiston vieressä olimme nähneet tämän oven, jonne jalat ja kurniva vatsa kummasti johdattivat. Ristorante Pizzeria Al Giardino, Triapadvisorin ylen kehuma herkuttelupaikka.

Buon pranzo! Melanzane parmigiana, talon antipastolautanen ja sitruunajäädyke. Sanat eivät riitä kertomaan.

Olimme ulkoterassilla hyvissä ajoin, joten olimme ihan ensimmäiset asiakkaat. Saapasmaassahan ravintolat ovat auki vain tietyinä aikoina, ei jatkuvasti niin kuin meillä. Tarjoilijalla oli jopa aikaa jutella kanssamme, paitsi erittäin maukkaasta ruoasta myös heidän perheensä (isä ravintolan kokki) pakkomuutosta pakoon Caracasin (Venezuela) mielivaltaista hallintoa.

Illalla tavaksi tullut hetki nauttia auringonlaskusta Punta Seccassa. Ajoissa nukkumaan, sillä seuraavana päivänä olisi kunnon annos Sisilian barokkia.

Il castello di Donnafugata

Benvenuti. Donnafugatan linna, Ragusan maakunnassa, Sisiliassa on upea vierailukohde. Linnan rakennutti 1600-luvun puolessa välin paroni Corrado Arezzo DeSpuches venetsialais-barokkityyliin. Linnan omistaa tätä nykyä Ragusan maakunta ja sen restaurointityöt saatettiin loppuun 1982, minkä jälkeen osaa  huoneista voi ihailla ihan paikan päällä. Olen nyt muutaman kerran vieraillut siellä uudelleen tuon mainion virtuaalimahdollisuuden kautta ja ymmärrän oikein hyvin, miksi Luca Zingaretti alias Salvo Montalbano valitsi linnan hääpaikakseen. Samassa tilaisuudessa hänet ja vaimonsa nimitettiin Ragusan kunnia-asukkaaksi.

Linnaa on käytetty paljon eri elokuvien tekemiseen, ja esim kolmessa Montalbano-jaksossa linna on mafiapomo Sinagran koti. Näitä rappusia pitkin Montalbano nousee tapaamaan vanhusta, joka arvostaa suuresti komissaariota, vaikka onkin yleensä lain toisella puolen.

Tapaamiset on kuvattu tällä parvekkeella, lukuisten turvamiesten silmien alla.

Linnan puistossa on mm kivestä rakennettu labyrintti, jonne minua ei saanut eksymään, joten...

... istahdin kiviselle divaanille odottelemaan ja ihastelemaan puutarhaa ja nuuhkimaan muhkeita rosmariini- ja laventeli-istutuksia...

... sekä lähellä olevan lammikon lotusta.

Jatkoimme matkaa Ragusa Iblaan. Siitä  sitten seuraavaksi.

Pikkujoululahjani

Che fortuna! Aamulla sain pikkujoululahjan...

Suomen televisio (kanava 1) näyttää Montalbanoa, Angelican hymy, Il sorriso di Angelica. Kellonaika vain on semmoinen, että voin olla jo unten mailla, mutta jospas Areenan kautta sen voi katsella vaikka viikonloppuna. Jos en, niin sitten katson tuon dvdn.

Joka tapauksessa, on mukava bongata tuttuja paikkoja. Esimerkiksi tuo eka kuva on Punta Seccasta. Enzo al mare -ravintola oli kyllä jo suljettu, koska turistiaika oli ohi, mutta voin aivan hyvin kuvitella Montalbanon tuonne terassille nautiskelemaan meren antimista.

Jatkan Montalbanon jalanjäljillä seuraavassa postauksessa, mutta tässä tunnelmia Keuruulta ja Suomesta 08.12.2015. Siis joulukuussa yhtä lämmintä kuin juhannuksena!!! Sabinan maisemissa on paljon kylmempää nyt kuin täällä. Minulta saapasmaalaiset aina tenttaa, miten minä voin selvitä Suomen talvesta! Joopa, joo. Mistä talvesta?

Montalbano sono

Camilleri on nykyään ehkä Italian suosituin kirjailija. Sisiliassa - hänen kotisaarellaan - kirjakaupoissa on ihan omat hyllystöt pullollaan hänen tuotantoaan ja tuotantoa hänestä. Camilleri syntyi 1925, mutta vasta 1990-luvulla hänen suosionsa alkoi nousta kohisten, kiitos Salvo Montalbanon. Camilleri kirjoitti Montalbanonsa sisilian murteella, enkä vielä ihan kaikkea ymmärrä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Kirjojen suomentaja Helinä Kangas kääntää teoksen suorasanaiset osat suomen yleiskielellä, mutta repliikit ovat erittäin värikkäitä ja omantakeisia. Ensimmäinen suomennos Veden muoto ilmestyi vuonna 2003. Camillerista kiinnostuneille erinomainen lähde löytyy osoitteesta www.vigàta.org.

Minä löysin itselleni oikean aarteen, jonka avulla Montalbanon jalanjälkiä oli helppo kulkea. Kannessa kommissarion yläpuolella on hänen rantakotinsa Punta Seccassa, vieressä Sciclin kaupungintalon rappuset, jotka filmeissä kuuluvat poliisitaloon ja alakuvassa Ragusa Iblan päätori, jonka laidalla sijaitsee (muka) poliisipäällikön toimisto. Ks edellinen postaus.

Tämän uutisen bongasin toissapäivänä Ragusan päivälehdestä: Donnalucata ja Scicli (ks edelliset postaukset) kinastelevat nyt siitä, kumpaan paikkaan sijoitetaan Montalbano-museo/-puisto. Siis, kumpi vetää turistien rahat itselleen, sillä Montalbanosta on tullut seudun numero uno! Montabano-retkiä järjestää jo useampi firma, ja esim päivän retki maksaa yli 200 euroa! Olimme vuokraneet Comison lentältä vuokra-auton, joka maksoi reilun viikon ajalta hieman yli 100 euroa!

Pisin päiväretki (n 300 km) ulottui Agrigenton temppelilaaksoon, ihmettelemään kreikkalaisajan raunioita. Sisilian historia on yhtä kansainvaellusten ja valloitusten historiaa. Montalbano-kuvauksia ei alueella ole tehty, mutta ...

... pienen matkan päästä temppelilaaksosta sijaitsevaa upeaa luonnonmuodostusta - Le scale dei Turchi, turkkilaisten rappuset - Nuori Montalbano ihailee Liviansa kanssa.

Villassa olimme hyvin myöhään illalla. (Montalbanon talo iltavalaistuksessa) Nälkäisinä olimme poikenneet kotimatkalla supermarketissa ostamassa mm melanzane alla parmigianaa, mutta ruoka meni parempiin suihin, ennen kuin muistin ottaa kuvaa!

Tässä lopuksi melazane alla parmigianaa, jota tein pikkuveljelle ja vaimolleen kotimiehen/-naisen palkakaksi. Netissä on monenlaisia versioita ko. Sisilian herkusta. Valmistaminen vie jonkin aikaa, mutta makunystyrät kiittävät. Nyt tuli nälkä...