torstai 28. marraskuuta 2013

Mamma mia, che freddo

Saapasmaa hytisee hyisessà kylmyydessà ja koska ilmankosteus on korkea, sateet ovat tulleet lumena ihan etelàà myòten. Tàmà telkun kuva on tuosta naapurimaakunnasta, Marchesta.

Lunta on tullut kaikissa Apenniinien vuoriston etelàisimmissàkin maakunnissa. Satakunta koulua siellà on kiinni, osittain siksi, ettei liikenne toimi.

Poliisilla on kiire tarkistaa raskaan liikenteen renkaat, joissa pitàà olla nyt ketjut. Talvirengaspakkohan tààllà ovat vasta kirjoissa ja kansissa, mutta enpà niità ole nàhnyt kàytettàvàn.

Ei tàssàkààn autossa, jonka ohi tassuttelin àsken aamucappuccinolle. No, hyvà syy jààdà kotiin - siis pitàà rokulipàivà!

Eilen aamulla otin parvekkeelta mielenkiitoisen kuvan. Tuo valkoinen huntu ei ole lunta, vaan vuorta hunnuttava pilvi, joka aamupàivàn mittaan haihtui pois.

***
Eilen, klo 17.43, puhalsi jààtàvà tuuli yli erààn senaattorin, joka sai potkut senaatista ja josta tuli ihan tavallinen kansalainen, Mr B. Mutta kyllà hànestà vielà kuullaan - monta monituista kertaa. Ikàvà kyllà.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Ajatusten ravistelua



Tànnehàn me olimme menossa. Rooman Maxxi-museoon, 'uusimman' taiteen museoon. Se on arkkitehti Zaha Hadidin yksi upeista projekteista ja avattiin vuonna 2010.

Museon nàyttelyità ei tietenkààn saanut kuvata, vaikka minun sormeni suuresti syyhysivàt. Varsinkin Jan Fabren Stigmataa olisin halunnut teillekin esitellà teemalla, missà on luovuuden ja hulluden raja. Googlatkaapa lisàà taiteilijan  nimellà, niin aivonne saavat purtavaa.

Clemens von Wedemeyerin nàyttelyssà saimme oikein turvamiehet seuraamme, sillà museon johtaja, Giovanna Melandri, oli liikkeellà mahtivierailijoiden kanssa. Me pysyimme siivosti syrjemmàllà.

Mukavin ja rentouttavin osasto (minun mielestàni) tarjosi leikkimistà myòs aikuisille. Playful inter-action, suosittelen tarttumaan rohkeasti osallistumaan!


Pihan 'kannot' paljastuivat rautaveistoksiksi.

Museon pihan toisella reunalla on ravintola, jossa on mukava istuksella ja sulatella nàhtyà ja koettua. Tykkààn kovasti kaikenlaisesta taiteesta, mutta eniten ajatuksia minulla heràà uusimman taiteen parissa. Niin nytkin.

Lopuksi kàvimme tàssà Amerikan mustien vapaustaisteiljoista kertovassa nàyttelyssà. Martin Luther King, Presidentti Kennedy jne...

 Siità on vain viitisen kymmentà vuotta! (Valkoisilla ja mustilla oli omat kàsienpesualtaatkin!!!!!) Hiukset nousivat minulla saapasmaassa pystyyn, kun eràs oppositiossa oleva puolueen jàsen vertasi nykyista Italian hallituksen tummaa ministerià apinaan!!!!!!!!!!!!

***
My dear English speaking readers: I used my blog translater to see, if you can understand the language of my writing, and I was really surprised: I didn't understand many sentences of it, and there were also many misunderstandings! Sorry!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Luonnon voimien armoilla

Edellisen postaukseni tummien pilvien suunnassa ovat Korsika ja Sardinia. Korsika kuuluu Ranskalle, joten sivuutetaan se nyt ja surraan vain Sardinian draamaa: 16 kuollutta ja 2700 ilman kotia. Vuorokauden aikana satoi niin paljon vettà kuin yleensà puolessa vuodessa.

Piirros kertokoon syyn sateisiin: Afrikasta tuleva làmmin tuuli (punainen) ja Siperiasta peràisin oleva kylmà tuuli (sininen) tòrmààvàt voimalla Sardianian koillisrannalla aiheuttaen tuhoisan syklonin, jolle on annettu mahtava nimi - Kleopatra. (Eri puolella maapalloa luonto nàyttàà nyt kaiken voimansa!)

Vàhitellen tuhoja on pààsty korjailemaan, vaikka sateet jatkuvat yhà. Hàtà saarella on suuri.

Myòs meidàn seuduilla on ollut myrskyjà - sateita, kovia tuulia ja ukkosia. Eilen, Roomassa kàydessàmme yhden kerran auto 'ui' pohjaa myòten. (Tàssà kuvassa vain rapa roiskui - viidellà kaistalla!)

Olimme menossa tànne. Minne?

torstai 21. marraskuuta 2013

Rannalla



Mità nàmà kuvat teille kertovat?

lauantai 16. marraskuuta 2013

Aamun antia simulttaanilàhetyksinà

Poks, sanoi vanha telkkari. Kesti sentààn noin 30 vuotta. Odottelee nyt tuossa oikealla keràyskeskukseen pààsyà. Ensin ajattelin, etten tartte tilalle uutta, koska vormuloistakin katosi osa mielenkiintoa Salzburgin sairaalan leikkauspòydàlle. Toisaalta kun nyt Heikki istuu Kimin 'tuoliin', jàlkikasvu toi uuden hoikemman version.

Pieni katsaus saapasmaan pààkanavan, RAI 1:n antiin. Joka aamu alkaa horoskoopilla. Minulle suositeltiin hieman diplomaattisempaa suhtautumista pàivàn mittaan. (Hyvà tietàà!!!)

Sitten ruudun valloittavat aamun juontajat,

joista kauneutta - ja myòs sanavalmiutta - edustaa Elisa Isoiardi, varsinaiselta ammatiltaan maanmittari.

Sààmiehet ja -naiset edustavat virkapuvuissaan. Puhuvat viisaita. Yleensà ennustuskset pitàvàt paikkansa - tai sitten ei.

Sitten puidaan pàivàlehtien anti. Saapasmaassa muuten lehtià ei tilata kotiin, vaan ostetaan baarista. Samalla reissulla voi sitten vàitellà aiheista muiden barissa olevien kanssa.


Tànà aamuna pààhuomion on vetànyt - taas kerran - Mr B. Hànen johtamansa puolue on hajonnut kahtia. Toista, maltillisempaa siipeà - johtaa nyt hànen oppipoikansa Alfano. Saas nàhdà, mità seuraavaksi tapahtuu.

Paavi Francesco tekee upeaa tyòtà. Tàssà uutisessa hàn toteaa: skandaali: joka ryòstàà valtiolta ja lahjoittaa kirkolle. Onn puhunut useaan otteeseen korruptiosta ja kynnysrahoista. Ilmankos mafia kurtistelee kulmiaan.

Telkkari on olkkarissa, ja makkarin ikkunan ààressà on tietsikka, joka tarjoaa arkiaamuisin samaan aikaan Suomen telkkarin antia. Hieman erilainen vaatetus, esimerkiksi sààmiehellà on kotoinen ruutupaita. Onkohan jalassa villasukat?

Eilen aamulla halusin seurata suorana kahta Suomen uutista: Kevan pààjohtajan luksuseloa ja Finnairin lakon uhkaa. Làhes tunnin telkku nàytti tyhjià kokoushuoneita. Vihdoin ruutuun ilmestyi Kevan hallituksen puheenjohtaja ja vàsyneen oloinen pààjohtaja. (Osataan sità Suomessakin hoitaa hommia omaan pussiin! Eikà muuten eka kerta - eikà viimeinen - pelkàànpà!) Sitten valtakunnan sovittelija ilmestyi kertomaan Finnairin lakon uhan vàistyneen. ?????? Ei vaineskaan, kohta ilmestyi uutinen, ettà ruokahuolto ei ollutkaan hyvàksynyt sopimusehdotusta. Saas nàhdà, pààsenkò reilun parin viikon kuluttua Finnairin siiville kohti Suomea!

Arkiaamuisin katson làppàriltà myòs Keski-Suomen paikallisuutiset edelliseltà illalta. Kotoisaa.

Nyt làhdetààn meren rannalle - tuulettumaan.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Markkinoilla

On aika istuttaa radicchio...

... ja finocchio (fenkoli)...

... ja carciofo (artisokka)... jne jne...
Suomessa puutarhatyòt on lopetettu (?) odottelemaan kevààn tuloa. Saapasmaassa taimitarhat tuovat markkinoille talvi(?)herkut puutarhojen omistajille. Minà ostin sitruunatimjamin. Nàyttàà viihtyvàn hyvin tuolla parvekkeella.

Sen sijaan en ostanut mitààn kilikalitavaraa...

... eikà keittiòstàni just nyt puutu apuvàlineità!

Emme myòskààn langenneet saapasmaalaisten herkkuun baccalaan (kapakalaan),

mutta punasipuliletti làhti muutamalla eurolla mukaan. Rakastan punasipulia ja lykkààn sità melkein kaikkeen ruokaan.

Vitosella mukaan làhti kolme hyasinttia.




Kilit, kanat, kalkkunat ja etanat jàtettiin muille.

Nàità joka kodin must-juttuja vain ihailtiin: 5-6 -vuotiaille kullannupuille tehtyjà puisia melujalkineita kiittàisi varmaan  koko talo. Kalisisi niin mukavasti kivilattioilla.

Oliivipuusta tehdyn leikkuulaudan olisin mielellàni ostanut, jos minulla ei jo semmoista olisi. Puun kauneutta!

Kàytiin siis markkinoilla ja oli siellà muutama muukin. Kapealla kadulla oli autoja parkissa molemmin puolin ja vàlissà puikkelehti autoja sinne tànne. Siis kaikkea muuta oli tarjolla, mutta ei liikenteen ohjaajia. Ja saapasmaalaisethan eivàt kàvele, vaan ajavat itsepintaisesti ihan markkinaportille asti. Me jàtimme auton suosiolla kauemmaksi, kàvelimme autojen keskellà ja olimme perillà ennen ruuhkaan joutuneita!!!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kultaa

Sabinan kultaa... On alkanut oliivien keruuaika. Kaksi pàivà kului tyòn ja touhun parissa niin, ettà ensimmàisen pàivàn jàlkeen nukuin làhes 12 tuntia.

Tyòlàstà puuhaa vai mità? Tàllainen oli perinteinen tyòasento naisilla.

Ei vaineskaan. Koska oliivit ovat ystàvilleni vain harrastus, keruunkin voi ottaa ihan rennosti. Naama olisi ihan eri ilmeessà, jos puut olisivat ainoa elinkeino, niin kuin monella perheellà nàillà seuduin on.

Minà poimin AINA kàsin. Siis 'lypsàn' oksista satoa. Tuttavillani oli haroja, ja markkinoilla on myòs motorisoituja oksien ravistimia. Jos tilalla on puita sadottain, on kàytòssà myòs sàhkòiset puun ravistimet

.Harrastuksen tai ammatin tulokset viedààn sitten frantoioon. Kuvassa meidàn kylàn puristamo. Nàinà pàivinà puristamo toimii làhes yòtà pàivàà, sillà oliivit on puristettava parin kolmen pàvàn sisàllà poimimisesta.

Laatikot sisààn...

... oliivit pesuun...

... puristimien vàliin...

... ja kulta talteen! Meidàn puristamo toimii perinteisin menetelmin. Jos haluatte katsoa viime vuoden postaustani samoilta ajoilta, nàette uuden aikaisen frantoion toiminnan.

Tànà vuonna sato Sabiinassa ei ole kaksinen verrattuna edellisiin vuosiin. Varsinkin toissa vuosi tuotti kultaa ruhtinaallisesti, mutta puut tarvitsevat lepovuosia aina vàlillà.

Onneksi òljyà on aina sen verran, ettà voi valmistaa maukasta pastaa con aglio, olio e peperoncino (valkosipulia, òljyà ja tulista paprikaa)! Buon appetito!