Kultaa

Sabinan kultaa... On alkanut oliivien keruuaika. Kaksi pàivà kului tyòn ja touhun parissa niin, ettà ensimmàisen pàivàn jàlkeen nukuin làhes 12 tuntia.

Tyòlàstà puuhaa vai mità? Tàllainen oli perinteinen tyòasento naisilla.

Ei vaineskaan. Koska oliivit ovat ystàvilleni vain harrastus, keruunkin voi ottaa ihan rennosti. Naama olisi ihan eri ilmeessà, jos puut olisivat ainoa elinkeino, niin kuin monella perheellà nàillà seuduin on.

Minà poimin AINA kàsin. Siis 'lypsàn' oksista satoa. Tuttavillani oli haroja, ja markkinoilla on myòs motorisoituja oksien ravistimia. Jos tilalla on puita sadottain, on kàytòssà myòs sàhkòiset puun ravistimet

.Harrastuksen tai ammatin tulokset viedààn sitten frantoioon. Kuvassa meidàn kylàn puristamo. Nàinà pàivinà puristamo toimii làhes yòtà pàivàà, sillà oliivit on puristettava parin kolmen pàvàn sisàllà poimimisesta.

Laatikot sisààn...

... oliivit pesuun...

... puristimien vàliin...

... ja kulta talteen! Meidàn puristamo toimii perinteisin menetelmin. Jos haluatte katsoa viime vuoden postaustani samoilta ajoilta, nàette uuden aikaisen frantoion toiminnan.

Tànà vuonna sato Sabiinassa ei ole kaksinen verrattuna edellisiin vuosiin. Varsinkin toissa vuosi tuotti kultaa ruhtinaallisesti, mutta puut tarvitsevat lepovuosia aina vàlillà.

Onneksi òljyà on aina sen verran, ettà voi valmistaa maukasta pastaa con aglio, olio e peperoncino (valkosipulia, òljyà ja tulista paprikaa)! Buon appetito!