Aarteita Kalevalanpäivänä

1980-luvun alkupuolella innostuin kutomaan kansalaisopistossa itselleni ja mummolle (siis) äidilleni kansallispukukankaita. Siihen aikaan puuhattiin pukujen mallien uudistamista, ja tämä omani oli ensimmäisiä versioita Keuruun uudeksi malliksi. Kudoin hame-, essu- ja liivikankaat itse. Laukku ja puserokangas ovat tilattuja. Liivin mallia sittemmin hieman muutettiin, joten tämä omani on ainoa laatuaan. Olen ylpeä. Mummon puku on Keski-Suomen ns uudistettu malli. Siitä ei minulla juuri nyt ole kuvia. Täytyypäs muistaa ottaa niitä. Pukuani en paljon ole käyttänyt. Itse asiassa pusero ei enää päälle mahtuisikaan ja liiviäkin täytyisi pitää auki. Kait!!! Puserolle pitäisi myös tehdä jotain, sillä kangas on kamalan kellastunut. Miksi? Mitä sille voisi tehdä?

Tämmöisen aarteen löysin kirppikseltä. Maksoin siitä jopa 50 senttiä! Puusta. Käsitehty. Mieleeni tulee Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset maalaukset.

Mutta tarjottimen alapohjassa on leima Florentina legno. Siis firenzeläistä puutyötä. Kerrassaan upea. Tiedättekö te enemmän tästä työtavasta?

Eilen paistoi aurinko ja sulatti lumia. Oravat ajoivat toisiaan takaa...

Tänään lunta tulee tilalle taivaan täydeltä, mistä tämä kuva on vain haalea esitys! Silti oravat ajavat toisiaan takaa...

Villin lännen meininkiä

Ei ihan vielä mahdu keinumaan. Eikä grillaamaankaan. Pitää malttaa vielä odotella. Kylmimmät pakkaset ovat kuitenkin jo mennyttä talvea, mitä nyt aamuhankia vielä odottelen.

Ihan päästiin uutisiin tällä mäellä. Kadun toisella puolella muutamat pöljät (anteeksi) leikkivät kuluneella viikolla rosmoa ja pollaria aseenaan starttipistooli. Mutta ennen kuin tilanne selvisi, poliisiautoja kurvasi paikalle pillit vinkuen, ja alueen asukkaita kehotettiin pysymään sisätiloissa. Oikein radiossa kuului tiedotus asiasta. Tuon talon pihaan onkin aika usein hälytettu virkavaltaa: milloin joku on työnnetty parvekkeelta alas (yksi jopa menetti henkensä), milloin talosta löytyy kunnon huumeluola, eikä kesällä tartte meidän naapureiden hankkia musiikkilaitteita, kun talon ystävällismieliset viihdyttäjät soittavat toosiaan niin lujaa kuin apparaateista lähtee. Hurjimmillaan meno on aina silloin, kun joku pöljistä (anteeksi) on päässyt vankilasta (vähäksi aikaa) vapaaksi.Villin lännen meininkiä riittää kyllä omassakin talossa. Vielä vähän aikaa. Asioilla kun on rajansa. Onneksi.

Sain Minnalta tämmöisen tunnustuksen, koska minä kuulemma olen Formula- ja Italia -fani! Molemmat pitävät paikkansa, kuten te lukijani olette varmaan huomanneet. Tietysti se, että olen myös ehdoton luonto -fani ei oikein sovi yhteen tuon formulahässäkän kanssa, mutta enhän minäkään täydellinen ole. Vielä kolme viikkoa odottelua. Saapasmaan öttiäiset saavat odotella vielä parisen kuukautta!

Minun pitäisi nyt kiittää minulle mieluisia blogeja, paljastaa itsestäni seitsemän juttua ja lähettää tuo tunnus 15 blogiin.
Kiitokset ansaitsevat KAIKKI sivupalkissani olevat blogit ja kuka teistä tahansa voi ottaa tuon tunnustuksen itselleen.
Paljastuksia olen postaillut jo pariin kolmeenkin otteeseen, enkä minä kyllä nyt oikein löydä mitään uutta paljastamisen arvoista. Kiitokset kuitenkin Minnalle, sillä tunnustuksen saaminen tuntuu aina hyvältä!

Tämmöisiä vuoria paljastuu tästä lukaalista enemmän ja vähemmän. Tuntuu siltä, että vaikka minä kuinka tikutan ja virkkaan, lankakasat eivät pienene. Uusien lankojen ostamisen olen itseltäni kieltänyt! Mitä te minuna nyt tekisitte?

Liukasta laskiaista

Eilen, siis laskiaissunnuntain aattona, Keuruun Vanhan Pappilan pihapiirissä oli jonkin sortin laskiaisrieha, Ainakin lapset nauttivat päästessään pollen rekeen. Mutta aika vähän oli ihmisiä riehaan riehaantunut.

Itselleni riehaannuin ostamaan palan loimulohta...

... ja mielestäni ylihinnoitettuja laskiaispullia. Vai mitä arvelette, jos kaksi pullaa maksaa yhteensä 5 e?

Tänään maiskuttelin kehittelemääni hernekeittoa. Valmistin ensin Pirkka-lehdessä (1-2/2012) olleen ohjeen mukaista kasvishernekeittoa, joka jo sellaisenaan vei kielen mennessään. Mutta sitten ajattelin jatkojalostaa keitosta...

... Vakasta ostamallani Maalaispossulla. Voi mahoton, että tuli hyvää. MUTTA en kyllä enää laita valmiin keiton päälle Pirkan suosittelemaa hienonnettua punasipulia. Se peitti alleen muita herkkumakuja ja jätti suuhun sipulimaisen olon. Siis semmoisen raaan sipulimaisen. Sinappia kyllä, totta kai, muttei RAAKAA sipulia. On muuten ohje, jota tulen käyttämään useamminkin. En ole aikaisemmin käyttänyt hernekeitossa palsternakkaa enkä juuriselleriä, mutta ne yllättivät paitsi hienolla maullaan, myös ilmassa pitkään leijuvalla tuoksullaan. Googlasin noita juureksia, ja nehän ovat oikeita terveyspommeja. Tarkistakaapa vaikka itse.

Talvea vai...

... vai kevättä. KEVÄTTALVEA! Liukasta laskiaista - ja tiistaina sitten pulkkamäkeen!

Meni herne nenään

Ajattelin keittää kunnon hernekeiton laskiaisen kunniaksi. Ostin vakasta luomuherneitä ja tassuttelin Keuruun ainoaan kauppaan, jossa on Oikea Lihatiski. Mutta ei ole potkaa, ei! Kuulemma potkat jauhetaan heti teurastamon jälkeen jauhelihaksi!!! Siis jo tukussa. Ei tule potkaa kauppaan asti. Mitäs minä nyt teen? Miten te keitätte Kunnon Hernekeiton? Jauhelihaa? Muuta lihaa? Vai tekisiskö Pirkka-lehdessä olevan ohjeen mukaan kasvishernekeiton? Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa miettiä.

No, voihan herne!!! Unohdin kääntää kuvan! Siispä vähän niskajumppaa. Laskiainen on katolilaisessa maailmassa laskeutumista paastoon, ja ennen sitä pistetään hulinaksi. Olen jo aikaisemminkin kertonut vuoden 2006 talvesta, jolloin olin Maltalla karnevaalien(kin) aikaan. KAIKKI maltalaiset lapset oli puettu mitä mielikuvituksellisimpiin asuihin. Tässäkin on pikkuinen prinsessa, minkä tunnistaa vain pitkästä tukasta.

No, tämä kuva on sentään oikein päin. Suomessa oli tänään tavallaan eräänlainen karnevaalipäivä, kun abit juhlivat varsinaisen koulunsa päättymistä ja laskeutuivat lukulomille.

Talvi sen kun vain jatkuu. Kuinkahan korkeaksi tuo parvekkeeni lumisuojus kasvaa? Ei muuten tuule lasien rakosista. Lumi on mahtava eriste.

***
Ohjelmasuositus:
FST5 näytti tänään klo 21.00 UPEAN ohjelman Osoite: Rooma. Sarjan ensimmäisessä osassa suomenruotsalainen Jim Hancock kertoi elämästään ikuisessa kaupungissa. Ruokaa ja nähtävyyksiä. Upeaa, upeaa! Jaksoja on kaiken kaikkiaan kuusi. Niissä aina eri henkilö kertoo Roomassa asumisestaan. Suosittelen lämmöllä.

***
Että on talo ollut nyt monta yötä rauhallinen. Olen nukkunut pitkiä öitä. Kohta taas - Kroohhh!

Hyvää ystävänpäivää

Voitin arpajaisissa! Käsintehtyä saippuaa! Kiitos, kiitos, grazie mille! Tuli ystävänpäiväksi sydänsaippuaa.

Lisäksi tuli minun suosikkiani, oliivisaippuaa. Ei kuivata tippaakaan. On siis ehdoton valinta tänne kuivaan Pohjolan talvi-ilmaan. Tuli myös Patsulia, kasvosaippuaa ja Raikasta, käsisaippuaa. Tänään testaan noita kahta viimeistä. Kiitos vaan kovasti.

Kesä tulee. Katsokaa vaikka. Pari päivää sitten otettu kuva. Ihka elävä hiekkamonttuhan siinä ottaa aurinkoa. Valoisaa aikaa on jo lähes yhdeksän tuntia, plus sitten vielä tuo aamu- ja iltahämärä. Kesä tulee! Totuuden nimissä on myös sanottava, että luntakin tulee aina vain lisää. Ei haittaa.

***
Viime postauksessa mainitsin telkkarissa tulleen elokuvan Toskanan auringon alla. Koska italialais-autralialainen Elena-ystäväni oli kertonut minulle elokuvan yhdestä kuvauspaikasta, Cortonasta, istuin kuin tatti katsomaan hänen sukunsa maisemia. Kaunista oli. Ilokseni kuvauksia oli filmattu myös Positanossa ja Roomassa. Itse elokuva oli semmoista helppoa ajanvietettä, mutta minäpä katsoinkin lähinnä maisemia. Tuo talo todella on Cortonassa, Toskanan auringon alla, ja siellä vierailee paljon turisteja kurkistelemassa.

Eilen katsoin tsiljoonannen kerran Notting Hilliä. Osaan kohta sen vuorosanatkin ulkoa, mutta silti sitä vaan jaksaa tuijottaa. Hipihiljaisessa talossa.

***
Oikein mukavaa ystävänpäivää kaikille. Saapasmaassa signora oli hieman ihmetellyt, kun sai minulta ystävänpäiväkortin. Hänellä kun oli ollut kuva päivästä semmoinen amerikkalaismainen, rakastavaisten päivä. Heh, heh!!!

Talven keskellä

... voi aina lohduttaa kesämuistoilla. Kuvat kesältä 2008 Sardiniasta, yhdeltä kauneimmista saarista Suomen ulkopuolella.

Haluan lohduttaa saapasmaalaisia, siellä lumen ja viiman keskellä. Fiumicinon kenttäkin on kaaoksessa. Puolet lennoista peruttu. Toinen Rooman kentistä (Ciampino) on kokonaan suljettu. Mitenkähän presidentti Napolitano pääsi kotiin Tarjamme luona vierailtuaan? Vuoristomajan seutu on ihan saarroksissa. Kolmeenkymmeneen vuoteen ei tämmöistä talvea ole seudulla koettu. Ja onko milloinkaan myräkkä kestänyt näin kauan? Lohdutuksena: Puolen vuoden kuluttua on jo heinäkuu!

Kuvilla haluan lohduttaa myös itseäni. En lumen enkä pakkasen vuoksi, vaan kahden huonosti nukutun yön takia, taas vaihteeksi. Naapuriin kolmisen viikkoa sitten muuttanut nuori vuokralainen on varmaan sekoittanut yön ja päivän. Yhden huomautuksen jo tienannu. Taitaa vuokrasopimuksesta  tulla ennätyslyhyt.  Myös toinen asukas on intoutunut nautiskelemaan ja riehaantuu sitten puolen yön jälkeen. Alla jo yksi kirjallinen varoitus.  Nyt on (taas kerran) muiden asukkaiden mittalasi ylitse vuotava. Ainoa hyvä puoli asiassa kohdaltani on se, ettei minun tarvitse nousta aamuisin aikaisin esim töihin. Mutta joidenkin asukkaiden täytyy.

***
Vielä loppupurnaus! Katsoin juuri äsken Siken ohjelmaa. Siis Toskanassa nauhoitettua. Jo aikaisempien jaksojen aikana katselin hänen käyttämänsä öljypullon etikettiä. Olivado. Mutta enhän minä sen merkkistä öljyä koskaan saapasmaassa ole nähnyt! Kiinnostuin googlaamaan, ja kas kummaa - öljy on uusiseelantilasta!!! Toskanassa!!! Italian yhdessä oliiviöljyjen keitaassa. Koko öljyä ei tuoda Italiaan, mutta Suomeen kyllä. Onkohan koko keittiöosuutta tehty saapasmaassa??? Ilmankos alkuasukkaita ei ole otettu mukaan ruoanlaittoon. Voi Sikke. Tuli tunnelmaan taas pieni lovi, vaikka ruoka tässä jaksossa oli oikein tyypillistä toskanalaista, esim crostini neri - aaaaaahhhhhhhhhhhhhhhhhh!

***
Että pääsisi mukavimpiin tunnelmiin, katselen vielä muitakin Sardiniassa ottamiani kuvia ja sitten. Arvaatteko mitä? Telkkarissa alkaa puolen tunnin ohjelma formuloista! Ja illalla on vielä elokuva Toskanan auringon alla. Kuvattu italialais-australialaisen Elenan mummolan maisemissa. Kyllä tämä tästä. Puolen vuoden kuluttua varmaan syön mansikoita. Keuruulaisia mansikoita.

Viimeinen sammuttaa valot...

... Keuruun varuskunnasta vuoden 2014 loppuun mennessä. (Kuvat eilen illalta kohti varuskunnan metsänreunaa) Vuosia ilmassa peikkona leijunut epävarmuus päättyi eilen. Keuruun toiseksi suurin työnantaja laittaa uusiksi yli kolmen sadan työnekijän elämän.Plus seurannaisina asioita, joista kenelläkään ei ole varmuutta. Pikkuveljeni ehti alta pois eläköitymällä, mutta vaimonsa joutuu näillä näkymillä huristelemaan töihin Lappeenrantaan! Nopeastihan se sujuu - aamuin illoin. Paperilla ajateltuna. Juteltiin eilen, mitä nyt voisi tehdä vapautuvilla tiloilla. Minä heti ilmoittauduin portilla olevan vartiokopin ostajaksi. Veisin sen tiettyyn tienristeykseen ja laittaisin vihaisen kuvani vartioimaan, ettei kukaan mene minun sieniapajilleni!

Kuuntelin radiosta, kuinka asiantuntija maalaili Suomen puolustuksen tulevaisuutta vuoden 2015 paikkeilla.. Silloin juuri äsken valittu presidentimme alkaisi varovasti lausua tiettyä nelikirjaimista sanaa, josta hän vielä vaalien alla irtisanoutui.Tai siis jätti option auki.

***
Eilinen päivä oli muutenkin uutisten onnen päivä. Oli mistä kirjoittaa. Varuskuntien lakkauttamisten lisäksi Suomen kartta piirrettiin uusiksi. Minustakin tulisi joko jyväskylä-????????????????-läinen, jämsäläis-????-läinen tai sitten mänttäläläis-?????-läinen. Hohhoijaa!!! On mistä valita. Vaikka eihän asukkaat ilmeisesti mitään saa valita. Ollaan kohta ihan päästä pyörällä: Kuka minä oikein olen? Mihin minun pitää mennä hoitamaan asioita? Ja millä pelillä, kun julkisia liikenneyhteyksiä vähennetään? Jo nytkin moni on ihan sekaisin, missä pitäisi hoitaa esim veroasioita. Vastukseksi annetaan, että netissä tietenkin. MUTTA KUN KAIKILLA EI OLE NETTIÄ!!! Omaa postiakaan ei Keuruulla enää ole- on vain pieni nurkka yhden kaupan yhteydessä - ja pankistakin saa rahaa enää vain klo 10-13 välisenä aikana! Kaikkihan jo pankkiasiansa netissä hoitavat! MUTTA KUN KAIKILLA EI OLE NETTIÄ!!! On tullut sellainen olo, että Suomen maaseutu halutaan vain virkistyskäyttöön. Ja sillä listalla Keuruu-Jyväskylä-Jämsä-Vilppula??? on kyllä erinoaminen paikka. Kauniin luontonsa puolesta.

Tänne suunnitellaan jopa siirtolapuutarhaa tuonne Veturipuiston kupeeseen Haapamäelle. Minäkin innostuin ensin, mutta sitten tulin ajatelleeksi, mitä sellainen paikka kesäisin minulle tarjoaisi. Ei ainakaan rauhaa, sillä viikonloppuisin puistossa biletetään, ja voisipa siinä joku juhlija eksyä minunkin porkkanapenkkiini. Ei kiitos!

***
Olisi vielä tuo Nokiakin ruodittavana. Yli tuhat ihmistä pois Salon tehtaalta. Kun ei kuulemma kannata. Siis ei saada tarpeeksi rahaa sijoittajille, johtajien palkkoihin ja eläkkeisiin. En jaksa enää. Toisaalta oli oikeastaan hyvä, että kaikki kolme uutista tuli samana päivänä. Tänään jo helpottaa. Siis minun kriittisyyttäni. Aurinkokin paistaa niin nätisti. Lähden ulkoiluttamaan itseäni, tassuttelemaan kylille. Keuruun raitille. Siis KEURUUN raitille. Sitten paistan kuhaa, kalojen aatelia. Pikkuveljen KEURUSselästä pyytämää.

***
Lupasin viime postauksessa kertoa arpajaisvoitostani, mutta sen asian siirrän seuraavaan kertaan ja lupaan olla puhumatta päivän poliitikasta.

Nyt herkutellaan

Paluu arkeen. Kaiken vaalitohinan jälkeen. Meillä on nyt uusi presidentti. Onnea ja pulinat pois! Kuitenkin nostan myssyäni Haavistolle ja hänen kannattajilleen (siis myös itselleni!), sillä johan elimme mielenkiintoisia hetkiä.

Äsken Tarjamme avasi viimeisen kerran valtiopäivät. Taitaa värikkyys tuolla hallintomme päämajassa jatkua, onhan edessä esim kuntauudistus ja puolustusvoimien tulevaisuus. Jälkimmäistä jännitetään erityisesti täällä Keuruulla. Taitaa lunta tulla tupaan monesta ovesta!

Suomessa olemme sentään tottuneet lumeen ja pakkaseen, mutta ei saapasmaassa. Kuulin juuri jälkikasvulta, että lähes kaikki on tällä hetkellä stop ja onhan tiedotusvälineistäkin voinut nähdä mielenkiintoisia kuvia mm lumisesta Roomasta.

Kovimpien pakkasten aikaan viihdytin itseäni kuvaamalla ...

... amarylliksen ja himmelin varjoleikkejä... sekä

... laittamalla ruokaa. Kuinkas muuten. Tässä esimerkkinä uunilohi kerma-sinappikastikkeessa. Sinappi oli Riitalta jouluksi saamastani purkista.

Just nyt uunissa muhii tämä herkku: eilisestä uunikanasta ja uunisipuleista jääneet riippeet risottoriisin alla. Suolaa ja kanamaustetta. Nesteeksi lorautin kermaista vettä ja pinnalle korppujauhoja ja voinokareita, joita tässä kuvassa ei vielä näy. Puolen tunnin päästä alkaa herkuttelu!

Perun vähän Siken saapasmaassa kuvatun ruokaohjelman moittimistani. Viime jaksossa hän teki oikein alkuasukasmaista herkkua, sitä kanipaistia. Mutta ohjehan olikin talon emännältä. Silti edelleen murisen sitä, ettei yhtään alkuasukasta edes vilahda kuvauksissa. (Kaiholla muistelen Solens mat- ohjelmaa sekä tietysti Jamien ruokaohjelmia Italiasta.)Vain jollekin näkymättömälle  henkilölle Sikke huutelee Ciaot! Ei muuten kuulosta oikein kohteliaalta. Buon giorno olisi enemmän paikallaan. Sainpahan sanottua!!!

***
Blogistania kenkkuilee taas. On tullut viestiä, ettei postauksiini kaikki pääse kommentoimaan. Onneksi sposti toimii. Voitin nimittäin arpajaisissa. Niistä kerron seuraavassa postauksessa.

Pitää pakkasia

Pakkasmestarin jälkiä parvekkeen laseissa. Kylmää on! Aamulla mittari näytti parvekkeella -28 astetta. Koillismaalla kuulemma lähelle -40. Muistan vuoden 1999, jolloin näihin aikoihin Lapissa oli yli -50. Keuruulla oli silloin yli -40 astetta, mutta kukaan ei ollut pois koulusta pakkasen vuoksi!

Pakkanen auttaa myös pakastimen inventoinnissa. Pakasteet parvekkeelle. Mitäs sorttia vielä on runsaasti? Päivän ruoka valittu: kantarellikastike. Sipulia, kantarelleja, kermaa, tillipippurituorejuustoa, paljon tilliä ja tarvittaessa vettä. Kantarellit vaativat parinkymmenen minuutin haudutuksen. Maun tarkistus ja aaaaaaaaaaaaaaaaahhhhhhhhhhhhhhhhhhhhh! Puolen vuoden kuluttua on tämä hamsteri taas varastojaan täydentämässä. Enää puoli vuotta!

Jäädytin piirakkavuoassa talon ulko-oven eteen jääkoristeen. Edellisessä postauksessa annoin puutteellisen linkin tuonne Koillismaalle, jossa hän on mestarillisesti kuvannut talvimaisemia. Koska en minäkään osaa linkittää hänen youtubissa olevaa videoesitystään, tässä pientä naputteluvinkkiä
https://picasaweb.google.com/airiihi/KuvavideoPakkaspaivaSyotteella290112#slideshow/5703040507019478674
Kannattaa naputella.

Toinen ihanuus tuli youtubiin 30.01.2012. Tempaus Haaviston tueksi Helsingin rautatieasemalla. Se on tuon päivän kohdalla myös Allun blogissa. Itse en sitä osaa tähän linkittää. Suomessa on nyt upea 'luovuuden aalto', kiitos vaan Pekka Haaviston kannattajat! Toisaalta nämä vaalit ovat paljastaneet aivan ihmeellisiä asioita: päivänä muutama kaupan kassajonossa juttelimme tuttavaperheen kanssa iltapäivälehtien lööppien annista. Silloin tuttavani (nainen) loihe lausumaan jotain tähän suuntaan: 'Valitaan vain Haavisto presidentiksi ja lähetetään hänet puolisonsa kanssa vierailulle Afrikkaan, sillä siellä homot tuomitaan 20 vuoden vankeuteen!' Jäin monttu auki, ja ilmeisesti tuttavani huomasivat reaktioni, sillä he häipyivät alta aikayksikön.

Kävipä näissä vaaleissa miten tahansa, saamme joka tapauksessa fiksun presidentin. Ja ennen kaikkea Suomessa on alettu tosissaan miettiä, mitä sana SUVAITSEVUUS merkitsee. Itse kullekin. Toivottavasti. Olen miettinyt kahta sanaa: raha - rauha. Vain yhden kirjaimen ero ulkoisesti, mutta merkityksellisesti hyvin suuri ero. Kunpa voisi valita kaksi presidenttiä. Tulisi molemmille sanoille hommia!

Joulun alla ostamani amaryllis intoutui pukkaamaan vielä yhden kukkavarren. Ihan ensi sunnuntain kunniaksi.