Cesar Manrique ja kestävä turismi

Pääsin visiitille El Lago Martianezilla järjestettyyn aivan upeaan elämykseen, jonka oli järjestänyt paikallinen PFAE Turismo Sostenible-ryhmä (Kestävä turismi). Viikon ajan Martianezin alueella kunnioitettiin  Cesar Manrigueta, kestävän kehityksen taiteellista sanansaattajaa valokuvin, lasten työpajoin ja erinomaisesti toteutetulla opastetulla Manrique-kierroksella.

Kierrokselle lähtemistä odotellessa saattoi tutusta valokuviin, joissa kerrottiin mm Martianezin alueen rakentamisen historiaa alkaen vuodesta 1967. Cesar Manrigue taikoi alueesta yhdessä kahden insinöörin, Amigon ja Olkinan upean ulkomaauimalan, josta olen postannut 05.12.2024.

Tunnelma ympärillä oli kovin tutun kaltaista. Lapsiryhmän touhuaminen toi mieleen omat opevuoteni. Välillä pikkuiset jaksoivat kuunnella, välillä eivät. Mutta kyllä olivat saaneet aikaan upeita kollasitöitä.

Sitten lähdimme kiertämään allasaluetta erittäin taitavan ja hyvin kärsivällisen oppaan kanssa. Hän kertoi Manriquen intohimosta yhdistää taide ja Kanarian luonto. Taiteilija huomioi omissa töissään ja suunnittelussa kestävän kehityksen.

Allasalueella näkee paljon puutolppia entisen Telmon alueelta. Kaikki kasvillisuus on saarelta, kestävät kuumaa ja kuivaa.

Alueen kaikki erilaiset kivet on saatu alueelta ja ne on aseteltu niille paikoille, joille taiteilija halusi. 

Lanzaroten, taiteilijan kotisaaren tuulisuus ruokki taiteilijan mielikuvitusta. Tässä kuvassa yksi hänen Juguetes del Vento-sarjaan kuuluva veistos (Tuulen leikki).

Juuret taivaalle! Taiteilija näki kasan kuolleita eukalyptuspuita ja ne hän halusi ehdottomasti allasalueella juuret kohti taivasta.

Alueen roskiksetkin ovat luonnon aineksista solmittuja. Aikaisemmin alueella oli lupa tupakoida, ja silloin tuhkakupit olivat savesta poltettu.

Alueelle väriä tuo lapsille suunniteltu mustekalarakennelma...

... ja punaiset opasteet. Manrique ei halunnut mitään muovisia tekstityksiä. (Tässä kohtaa mietin, tuliko punainen väri taiteilijalle mukaan New Yorkin vuosista ja oliko ystävyys Miroon mukana leikkisyydessä!)

Kierroksen päätteeksi meille kerrottiin Homage to the Sea -veistoksesta (Kunnianosoitus merelle). Aluksi taiteilija suunnitteli veistoksen paperilla, sitten puuseppä teki pienoisveistoksen, jonka pohjalta itse veistos syntyi puusta, murskatusta laavasta ja betonista. Veistoksen sisuksiin upotettiin kaikki työskentelystä jäänyt jäte tuoleja ja pöytiä myöten. Mitään näkyvää jätettä ei haluttu.

Cesar Manrique syntyi Lanzarotella 1919 ja kuoli kotisaarellaan auto-onnettomuudessa 1992 vain 73-vuotiaana. Lanzarote on oikea paikka tutustua häneen lisää. Sinne Suomestakin lennetään.

Onneksi on tahoja, jotka ovat ymmärtäneet taiteilijan merkityksen meille kaikille nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa, sillä vain kestävä turismi  kantaa näitäkin saaria tulevaisuuteen. Kiitos PFAE, gracias.

Tämän Manriquen keskeneräisen muralen myötä haluan toivottaa kaikille Hyvää Ystävänpäivää. Murale on allaskompleksin maanalaisella käytävällä, eikä se ole yleisön nähtävillä. Kuva on netin ihmeelliseltä taivaalta 

Hyvää ystävänpäivää

Hyvää ystävänpäivää kaikille tämän kuvan kautta. Käytiin Palmalla ihailemassa valaita. Voi että olivat vekkuleita, mutta niin nopeita, että niiden kuvaaminen ei onnistunut, Tyydyin vain ihailemaan.

Jos suurennatte kuvaa, niin näette meidän majapaikkamme pienenä vaaleana pisteena tuon toisen laivan oikealla puolella olevalla kukkulalla. Onneksi minulle vasta merellä selvisi, millaisen jyrkänteen äärellä majailimme. Hui kauhistus! Tuon toisen laivan kohdalla on Tazacorten ranta. Edellisen postauksen karttakuvasta näkee, kuinka Tazacorte on vanhan tulivuoren kraaterin laavan valumismatkalla mereen.

Hyvää ystävänpäivää

Voitin arpajaisissa! Käsintehtyä saippuaa! Kiitos, kiitos, grazie mille! Tuli ystävänpäiväksi sydänsaippuaa.

Lisäksi tuli minun suosikkiani, oliivisaippuaa. Ei kuivata tippaakaan. On siis ehdoton valinta tänne kuivaan Pohjolan talvi-ilmaan. Tuli myös Patsulia, kasvosaippuaa ja Raikasta, käsisaippuaa. Tänään testaan noita kahta viimeistä. Kiitos vaan kovasti.

Kesä tulee. Katsokaa vaikka. Pari päivää sitten otettu kuva. Ihka elävä hiekkamonttuhan siinä ottaa aurinkoa. Valoisaa aikaa on jo lähes yhdeksän tuntia, plus sitten vielä tuo aamu- ja iltahämärä. Kesä tulee! Totuuden nimissä on myös sanottava, että luntakin tulee aina vain lisää. Ei haittaa.

***
Viime postauksessa mainitsin telkkarissa tulleen elokuvan Toskanan auringon alla. Koska italialais-autralialainen Elena-ystäväni oli kertonut minulle elokuvan yhdestä kuvauspaikasta, Cortonasta, istuin kuin tatti katsomaan hänen sukunsa maisemia. Kaunista oli. Ilokseni kuvauksia oli filmattu myös Positanossa ja Roomassa. Itse elokuva oli semmoista helppoa ajanvietettä, mutta minäpä katsoinkin lähinnä maisemia. Tuo talo todella on Cortonassa, Toskanan auringon alla, ja siellä vierailee paljon turisteja kurkistelemassa.

Eilen katsoin tsiljoonannen kerran Notting Hilliä. Osaan kohta sen vuorosanatkin ulkoa, mutta silti sitä vaan jaksaa tuijottaa. Hipihiljaisessa talossa.

***
Oikein mukavaa ystävänpäivää kaikille. Saapasmaassa signora oli hieman ihmetellyt, kun sai minulta ystävänpäiväkortin. Hänellä kun oli ollut kuva päivästä semmoinen amerikkalaismainen, rakastavaisten päivä. Heh, heh!!!