Karhun pesàstà kohti valoa

Viisi vuotta sitten kòròttelin taas Caracasiin ottamaan vastaan uutta vuotta. Suotuisten sààtàhtien vallitessa. (Tànà syksynà Choroniin/Choronista ei olisi maakautta ehkà pààssytkààn, sillà Venezuelassa(kin) on ollut pahoja tulvia ja vuortenrinteità on tullut alas. Myòs Choronin tien mutkissa. ) Bussi làhti liikkeelle, kun viimeinenkin seisomapaikka oli tàynnà. Siis varsinaisia aikatauluja ei ollut. Kaikki vain tiesi, milloin suurin piirtein tuli làhtòpaikalla olla. Matka kiemurteli tutusti ylòs ja sitten alas. Vain kerran moottori teki lakon. Tuli jo menomatka mieleen. Kuski keksi sitten laittaa vaihteen vapaalle ja pienen tyòntòavun turvin taas pààstiin liikkeelle. Lopulta olin Altamiran torilla, valmiina vastaanottamaan vuotta 2006. Siità seuraavassa postauksessa.

Tànà jouluna olen muuttunut karhuksi. Vaipunut talviuniseen elàmànmenoon: Nousen ylòs, kun ulkona alkaa pimeys muuttua valoisampaan suuntaan. Laiskotellut muutaman valoisan tunnin ajan. Ottanut kunnon pàivàunet ja sitten piristynyt pitkàlle iltaan. (Tekeekòs karhu niin?)

Jotenkin tàmàn vuoden amarylliksenikin nukkuivat joulun yli, mutta nyt ne ovat pààttàneet ottaa uuden vuoden vastaan tàysin kukinnoin.

Minà toivotan teille kaikille oikein rauhallista vuoden vaihdetta ja oikein onnellista uutta vuotta. Erityisesti tànààn ajattelen Sudea, joka sai ei-mukavan uutisen nàin vuoden lopuksi. Voimia ja haleja sinulle, Sude.

Hyvàà Uutta Vuotta 2011.

Buon Anno Nuovo 2011.

Happy New Year 2011.

Kukonaskelia ja korttiviesti

Jouluaattoilta Choronissa 2005. +25 C. Kylàn lapset esiintyivàt rantakadulla...

... jonka yhdelle laidalle oli myòs rakennettu katolisten perinteinen seimi odottelemaan Jeesus-lapsen syntymàà.

***

Tànà jouluaattona minut noudettiin viettàmààn iltaa pikkusysterin ja miehensà luokse. Pakkasta -30 astetta.

Pikkusysteri oli kutonut ja huovuttanut minulle kunnon kintaat. Muistin Soilelta syksyllà saamani harmaan Lissu-langan ja ... eilinen pàivà kului rattoisasti 8-numeroisten puikkojen ja Lissu-langan parissa. Nyt tumput odottelevat vain pyykkikoneeseen pààsyà! *** Tiesittekò, ettà kukonaskel on tàllà leveysasteella noin 5 min? Isàni sanoi aina tapaninpàivàn aikoihin: Nyt on pàivà kukonaskelen verran pitempi. Siis valoisa aika. Kansalaisallakka paljasti minulle mielenkiintoista tietoa asiasta: - Tapaninpàivànà aurinko nousee Jyvàskylàssà 9.45 ja laskee 14.50. Valoisuus siis lisààntynyt noin 5 minuuttia verrattuna muutamaan pàivààn aikaisemmin, jolloin pàivien pituus oli pysynyt jonkin aikaa samana. Siis ollaan menossa kohti kevàttà/kesàà kukon askelin. Tosin kukko vàhitellen piristyy ja ottaa hieman pitempià askelia. *** Sain Sudelta kauniin korttiviestin 22.12. Olen nyt yrittànyt kopioida korttia tàhàn postaukseen, mutta eihàn se minulta ole onnistunut. Haluan làhettàà sen kortin kaikille lukijoilleni. Jos haluatte jatkaa korttia eteenpàin, kàykààpà Suden blogissa. Jospas te osaisitte kopioida kortin itsellenne. Kortin viesti on niin kaunis: Kiitos sinulle. Blogisi ààressà... Vastaan haasteen kysymyksiin hieman niità muutellen. Eihàn se haittaa, Sude? 1. Joululaulu sinun makuusi. Miksi juuri se? - Kyllà se on Enkeli taivaan... Se tuo mieleen kaikki joulujuhlat. 2. Mukavin joulupuuha ja miksi? - Tànà jouluna se on ollut luonnon ihailu. Olen kokenut ààllà myòs mustia jouluja ja kyllà valkoinen joulu on ihana. 3. Mikà oli se juttu/tunnelma/tyyli/meny tai jotain ihan muuta, jota tavoittelit tànà jouluna? - Ks edellinen kohta. 4. Oliko sinulla tànà jouluna lahjatoiveita? Mità? Miksi? - Ks edellinen kohta. Siis lahjatoiveeni toteutui yli kaikkien odotusten.

Koska en osannut kopioida Suden haastejoulukorttia, laitan tàhàn lopuksi mystisen joulukortin. En tiedà, mistà sen olen saanut. Tàssà kortti osoitepuolelta...

... tàssà kuvapuolelta. Kuva on kàsin tehty. Osaatteko auttaa? Kenen tekemà? Mikà tarina?

Hyvàà joulua Merry Christmas

Keuruu, 24.12.2010, - 30 C.

Choroni (Venezuela), 24.12.2005, +30C.

Kumpi parempi? Kumpikin! Oikein mukavaa joulua!

Which one is better? Both! Have a wonderful Christmas!

Jouluun joulusta

Keuruu tànààn iltapàivàllà. Pakkasta noin - 20.

Tulin kyliltà. Vein mm postiin langasta vàkertàmàni kuohuviinipullon korkin suojan Sealle. Hàntà onnetar suosi tàllà eràà. (21 silmukkaa molemmissa osissa. Lakkiosassa n 15 kierrosta kolmella puikolla, sitten kavennukset; alaosassa 21 silmukkaa n 10 kierrosta. Jos joku teistà innostuu jàmàlankakutomiseen kuvien lataamisen ajaksi. Nytkin tuli yksi lakkiosa valmiiksi!!!)

Teistà kaikki olivat ihan oikeilla jàljillà edellisen postauksen arvauskuvan suhteen. Venelossihan siinà kuskasi kuorma-autoa maihin naapurikylàstà, jonne ei tietà pitkin pààssyt. Siis maantietà - kàrrypolkua tai edes kinttupolkua. Mutta vesitietà pitkin kyllàkin. Minua pikkuisen harmitti, etten ollut kameran kanssa paikalla silloin, kun venelossi vasta làhestyi rantaa. Sen nàyn olisin halunnut ikuistaa.

Onneksi pààsin itse venetaksilla vesitietà pitkin ko. naapurikylààn, Chuaoon. Turvaliivit??? Mità ne on??? Alkuun korkeat aallot hieman hirvitti, mutta pian keinutteluun tottui.

Chuao on kaakaon viljelyaluetta, mm. Minulle kyllà kerrotiin luottamuksella, ettà kylàstà saisi muutakin nautintoainetta, jos olisi tarvis. No, en tarvinnut. Mutta kaakota kyllà ostaisin.

Kauppa vaan oli kiinni. Onneksi majapaikkakylàssà oli monta kauppaa, mistà ostaa oikeaa, aitoa kaakaojauhetta. Namskis!!! Vielàkin on hieman jàljellà. Herkutteluhetkiin.

Jotkut teistà ihmetteli rohkeuttani seikkailla ihan yksin (viisi vuotta sitten joulun aikaan) Venezuelan Karibian rannalla, Choronissa. Suurin seikkailu oli kuitenkin se, ettà suostuin menemààn jouluvierailulle keskelle viidakkoa. Olin rannalla tutustunut paikalliseen korujen kaupustelijaan. Hyvin mukavaan nuoreen naiseen. Hàn kutsui minut kotiinsa. Pikaisesti aivoissani neuvottelin itseni kanssa. Vastaus oli myònteinen. Niinpà sitten hànen tyòpàivànsà pààtteeksi kòròttelimme bussissa kohti tuntematonta. Siis minulle tuntematonta. Keskellà ei-mitààn nousimme bussista ja jatkoimme matkaamme jyrkkà ala-rinnettà pientà kinttupolkua pitkin.

Ja siellà hàn odotteli. Korumyyjàn puoliso. Tekemàssà lisàà myytàvàà. Tuossa tuokiossa minulle selvisi, miksi tyònjako oli sellainen kuin oli. Mieheltà oli ambutoitu toinen jalka, sillà hàn oli 18-vuotiaana joutunut auto-onnettomuuteen. Mutta hànen kàtensà olivat taitavat: nahasta syntyi monelaista ja hopeasta tehdyt korut olivat kauniita. Korujen myynnillà perhe eli. Pikkuisessa kodissa, keskellà ei-mitààn.

Perheen pikkuinen, hieman yli 2-vuotias nappisilmà heràsi pàivàunilta. Alkuun hàn hieman ujosteli, mutta minun rantasandaalit sulattivat jààn. Sain herkullisen aterian: kalaa, riisià, salaattia, hallakaa, casava-leipàà ja aitoa maitokaakaota. Kaiken tàmàn perheen korukauppias-àiti valmisti vaatimattomalla kaasuliedellà.

Ruokailun jàlkeen kàvimme perheen vesipisteellà: alhaalla solisevalla purolla...

... tàyttàmàssà perheen vesipulloja. Meistà tuli pikkuisen kanssa hyvàt kaverit. Illan tummetessa minut saateltiin linja-autolle. Jota ei sitten kuulunut. Ei kuulunut. Ei kuulunut. Mutta tulipa sitten kylàn tuttu taksi. Kyytiin vain. Taksi tosin pysàhtyi làhes joka talon/tònòn/palmun luona juttelemassa tuttujen kanssa. Mutta minullahan ei ollut mihinkààn kiire. Olin vain erittàin onnellinen, ettà olin uskaltanut ottaa kylàilykutsun vastaan.

Kylmàà ja làmmintà

Lumi on vallannut Lànsi-Euroopan. Myòs vuoristomajalla on kuulemma satanut lunta. Nàmà kuvat olen ottanut 28.12.2008, joten varmaan samalta nàyttàà.

So, Patty and John, here are some pictures of snowy Poggio Catino. These are from the 28th, Dec, 2008, but I think it looks now quite same.

The following pictures are from my holiday by the Caribbean Sea (Venezuela), Christmas 2005.

Viisi vuotta sitten olin hyvin kaukana lumesta. Matkalla takaisin Caracasista Karibian rannalle. Pikkusiskoni miehensà kanssa olivat koko joulun ajan tòissà, joten minà làhdin lomille, ihan yksin. Noiden vuorten yli.

Ensin Caracasista pikabussilla kohti Maracayta. Pimeàssà bussissa, sillà ikkunat oli tiiviisti verhojen peitossa. Ettei maantierosvot nàkisi, kuinka pulleita turisteja tms bussissa olisi. (Silti busseja ryòstettiin aina silloin tàllòin!) Kyllà minà kurkin verhon raosta maisemia, vaikka se kiellettyà olikin. Matka kesti pari tuntia, ja ulos pààstessàsi olin ihan syvàjààdytetty, sillà bussissa oli todella tehokas ilmastointi.

Maracayn bussiasemalla alkoi sitten 'oikean' jatkokulkupelin etsiminen. Onneksi rannalle oli menossa toinenkin turisti, Kanadan ranskalainen MIES, siis jonkin sortin turva yksinmatkustavalle naisturistille. Matkaan kuvan bussilla. Matka ylòs vuoren yli sujui ihan mallikkaasti mutkitellen, mutta sitten laskeutuminen rannikolle toikin pulmia: yksi mutka oli turhan kurvikas bussille. Kuljettaja komensi matkustajat ulos - varmuuden vuoksi - ja alkoi veksalata bussia eteen ja taakse, eteen ja taakse. Homma tuntui jatkuvan ja meidàn matkamme tyssààntyvàn siihen mutkaan.

Yhtàkkià matkakumppani hoksasi, ettà yksi peràssà jonottavista pikkuautoista oli hànen tuttavansa. Hàn meni kysymààn, josko voisimme saada kyydin rannalle. Matkalaukut pois bussista ja niin me saatiin jatkokyyti. Muista matkustajista en tiedà. Ovatkohan siellà vielàkin!!!

Olin varannut majapaikan samasta hotellista, jonka kukkapuskiin silloin edellisellà reissulla kupsahdin. Nyt oli vatsa tàysin kunnossa, ja ajattelin ottaa kaiken irti uimisesta ja rentoutumisesta. Minua palveltiin ensi luokkaisesti ja kyseltiin jatkuvasti, onko kaikki kunnossa.

Tàssà olisi nyt teille yksi pikkuinen tehtàvà. Hotellin vieressà ikuistin tàmmòistà. Kertokaapa, mità kuvassa tapahtuu. Kaikkien vastanneiden kesken arvon ihan pikkuisen joulumuiston, jonka vàkersin tàtà postausta tehdessà, sillà kuvien lataaminen kesti ja kesti. Taitaa olla useampi joulumuori blogilinjoilla! Arvausaikaa tiistai-iltaan asti.

Pàivàt lojuin rannalla ja seurailin mm tàtà kalastajaa. Hàn sai aina mukavia saaliita tuolla heittotyylillà. Minà kalastelin simpukoita...

... ja illat lòtkòttelin majapaikan riippukeinussa. Nyt on vàlissà viisi vuotta, tuhansia kilometrejà ja useita kymmenià asteita!!!

Joskus herkutellaan, joskus ei

Piazza Navonan kiertely vaati energiatankkausta. Piazzan etelànurkasta oikealle ja siellàhàn se, Puhuvan Patsaan kulmilla, oikea hengen ja vatsan hemmottelupiste, Enoteca Cul de Sac.

Sisààn. Tunnelma on kuin ravintolavaunussa. Odottava. Myòs niillà, jotka kàrsivàllisesti odottelivat jonossa oven ulkopuolella.

Takki narikkaan, pòytien ylàpuolella oleviin verkkohyllyihin. 1500 eri laatuisen viinipullon kaveriksi. Sitten tutkimaan ruoka- ja viinilistaa.

Fondutaa... Alppiseutujen kerta kaikkiaan maittavaa leipàà-juustossa-kastelu -herkkua. Namskis. Tutkin eilen googlen kautta, miten moinen herkku valmistetaan. Hieman arka eka kertaa valmistettava. Luulisin. Olettekos kokeilleet?

Sitten babaghannushta, Vàlimeren rannikon itàisen osan tahna, jota haluan ehdottomasti kokeilla. Pitàà vain hankkia tahinitahnaa. Oiskohan Keuruun K-kaupassa? Huomenna, sunnuntainahan on kaupat auki.

Koska oltiin enotecassa, viinibaarissa, halusin turvautua ammatti-henkilòkuntaan viinin valinnassa. Suositeltu sisilialainen valkoviini Furetta (Chardonnay 80% ja Fiano 20%) oli ammattitaidon vakuute. Harmistus - viinià ei ole Suomen Alkossa. ***

Oli onni pààttàà saapasmaan tàmàn kertainen moiseen ruokailuelàmykseen. Sunnuntai oli sitten laskeutuminen lentàmiseen, sillà haluan vatsan olevan melko levossa halki ilmojen. Levossa vatsa saikin olla, sillà Finnair on nipistànyt menoja mm ruokailutarjoilussa. Ennen sai jotain làmminruokaa, mutta nyt sai tyytyà valkoiseen sàmpylààn, jonka vàlissà oli juusto- ja lihaviipale. Tietysti mehuja, vettà, kahvia ja teetà oli myòs tarjolla, ilmaiseksi. Rahalla sitten sai muitakin juomia ja jopa làmpimià vàlipaloja.

***

Keskiviikkoiltana pikkusysteri ja -veli puoliskoineen saapuivat maistelemaan saapasmaan herkkuja. (Matkalaukussani oli vain ruokia ja kirpparilòytòjà, yhteensà n 22 kg! Onneksi Tikkurilassa ja Tampereella oli hissit!)

- glògin kanssa pistaasipàhkinòità, cashew-pàhkinòità ja kuivattuja mustia oliiveja

- antipastona paahdettua munakoisoa, tàytettyjà peperoncinoja, paahdettua latva-artisokkaa, hanhenmaksaa ja unkarilaista salamia

- pastaa ja valmista ragu-kastiketta

- salaattina kuvan sisilialainen salaatti (appelsiini, fenkoli, oliivit, suolaa, pippuria ja oliiviòljyà)

- jàliruokana limoncelloa ja mantelikeksejà

- ruokajuomana VETTA

***

Nyt tàytyy vatsaa valmistella joulun herkkuihin. Kunhan pààstààn tammikuuhun, armahdan masuriepua ja valmistan sille vain puuroja ja vellejà, sillà liika on liikaa...

Torilta torille

Puisia tienviittoja Basilica di Sant' Apollinaren kulmilla. Kolmanneksi alin: P. Navona. Sinne.

Roikkuvia huoltenkarkottajia (scacciaguali). Niità oli hyvà ottaa muutamana. Huoltenkarkottajia tarvitaan aina, eikòs?

Seimiosastoja oli paljon vàhemmàn kuin sanotaan vaikka 10 vuotta sitten. Miksikòhàn?

Karuselli kuitenkin oli sama.

Noidan omena Lumikille, siis sokeroituja joulun ajan herkkuja.

Ciambellaa, iso rasvamunkki.

Pikkuinen Befana polkee jalkaansa ja saa mini-Befanat pomppimaan ja kàkàttàmààn.

Ja joulupukki!!! On se vaan kumma, ettà tuo iso, punainen mies saa lasten silmàt tuikkimaan samalla tavalla ympàri maailman. Usko on vielà vahva: pukille luovutettiin jouluinen toivekirje.

(Paperikaupoista voi ostaa monistettuja toivekirjekaavakkeita kirjoitettavaksi myòs Jeesus-lapselle!)

Tàmmòiset muureilla ja seinillà riippuvat pukit olivat myòs vàhissà. Miksikòhàn? Maalla niità kyllà edelleen nàkee.

***

Mr B sitten sai ostettua itselleen muutaman epàvarman àànen. Palkintona ministerin pesti. Ei hullumpaa, kun tietàà, millaisia etuisuuksia homma tarkoittaa lahjusrahojen lisàksi. Eipà ihme, ettà mellakat puhkesivat, esim just tuon edellisen postauksen parlamenttitalon kohdalla. Surullista, niin surullista. Toisaalta koko show aloitti nyt vihdoinkin Mr B:n làhtòlaskelman. Lopullisesti. Uskon ainakin minà.

***

Onneksi minà olin jo pahimman ràhinàn aikana maaseudun rauhassa. Keskellà hankia ja PAKKASIA.

Tiistaina kylille puolen pàivàn aikaan.

Torilla tarjolla Paten palvilihaa, perunoita ja làmpimià jalkineita. Kaikkea hyòdyllistà.

Kotiin parin tunnin jàlkeen. Minà niin tykkààn tàstà valon leikkimisestà aamu- ja iltapàivisin, kahden pimeàn vàlissà. Tai oikeastaan, kun katsoo pimeàllà Tarhian perukoille, taivas on làmpimàn tumman musteensininen. Kaunista. Sitten àkkià sisàlle, glògimukin ààreen.

***

Arpajaisvoitot ovat viikonlopun tyòlistalla. Olen pahoillani, jos eivàt ehdi ihan jouluksi.