Eilen - tànààn

Eilen aamulla naapurit polttivat palmusunnuntain kokkoa. Siis oliivipuiden leikkuujàtteità. Piipahdin aamupàivàn messussa, ja làhes jokaisella kirkkovieraalla oli oliivipuunoksia, joilla sitten virvottiin ystàvià. Ehkàpà puiden karsinta osutettaan juuri palmusunnuntain alle. Riittàà virpomisoksia. Sellaisia pikkunoitien virpomiskeikkoja kuin Suomessa tààllà ei nàe. (Tààllà noidat pannuineen kulkevat hallowiinin aikaan karkkeja haluamassa.)

Roskiksen luona oli taas hamsterin elàmà suurissa vaikeuksissa. Pulloja oli heitetty pois KUUSI kappaletta. Kirkkokansa pesi koko palmusunnuntain piazzalla, joten enhàn minà kehdannut pullojen rahtaamiseen ryhtyà. Tànà aamuna raahasin sitten tuon vasemmalla olevan ison pullon auton peràkonttiin. Sieltà se on sitten illan pimetessà kuun valossa helppo hinata kotiin. Ja jos roskiksen luoda edelleen on noita pulloja, tàytyy miettià, missà kulkee hamsteriuden raja. Seija-systeri kyllà ehdotti edellisen postauksen kommentissaan, ettà perustaisin pullopuutarhan! Tàytyy harkita... Lauantain horoskooppihan lupasi bisneksià tàlle viikolle. Pullobisneksiàkò? Eihàn niistà henno luopua!!!

Tànààn ajelin naapurikaupunkiin ostamaan keittiòòn vàhàn pyòràllisià apuhyllykkòjà. Ostin myòs Terracinan herkkuja, 3 euroa vasullinen. Illalla paistan lettuja. Vàliin kermavaahtoa ja mansikoita.

Halpisherkuista làhti mukaan omenoita ja appelsiineja.

Ihan tippa tuli silmààn tàmàn kukkakioskin kohdalla. Kieloja, 6 euroa ruukku (muutama kukkavana). Hollannista. Taidanpa ostaa pààsiàiseksi omia kansalliskukkiamme. Olivatpa sitten kasvatettu missà hyvànsà. Kielon tuoksu on Suomen tuoksu.

Monta lauantaita samana pàivànà

Aamulla heràsin ennen kuutta. Piti nousta katsomaan Australian aika-ajoja. Tieteskin. Kaikkihan tàmàn lauantainsa sillà hommalla aloittivat! Ei vai??? Puoli yhdeksàltà joutikin sitten jo aamupàivàunille...

Toisena lauantaina (tànààn) sitten puutarhahommiin. Siirsin punaiset syklaamit omaan ruukkuunsa ja annoin tilaa uudelle keltaiselle keskustàhdelle keltaisten orvokkien ja valkoisen syklaamin keskelle.

Sitten pari tuntinen kieliopintoja telkkarin kokkiohjelmien parissa. Tuloksena lounas vaalipàivàksi: Senatore cappelli (senaattorin hattuja) ja kirsikkatomaattikastiketta. Niin oli jo nàlkà, ettà unohdin laittaa basilikan vasta, kun puolet ruoasta oli jo vatsaa tàyttàmàssà. Huom lasinen viinipullonkorkki tuossa lasin vieressà on kuulemma hieno idea. Eilisen kokkiohjelman mukaan. Mutta mikà moka - parmesaanimòykky on muovisessa sàilytysastiassa. Olkoon vaikka kuinka Tupperware, mutta moka se on. Tàytyypà korjata ja laittaa juusto voipaperiin. Kokkiohjelmassa oli myòs varttituntinen ensi viikon horoskooppia, joten tulevaisuuskin on nyt sitten tiedossa. Kuulemma kovasti uusia bisneksià!!!

Ilma alkoi olla painostava, ja kohta puhkesikin oikein kunnon ukkosmyràkkà R°NT°SATEINEEN (siis ràntàsateineen). Pòtkàhdin sohvalle sità ihailemaan ja nukahdin...

... Kuuden maissa alkoi kolmas lauantai. Samana lauantaina. Nyt voi vaikka ihastella hamsterin uusimpia aarteita. Roskiksesta lòytyi viikolla taas KOLME isoa viinipulloa: yksi ihan ok mutta kaksi tarttee perusteellista puhdistusta. Nyt on kokoelmassa yhteensà SEITSEMAN pulloa.

Kirppikseltà lòytyneità uusia pitsiaarteita voi pestà ja silittàà. (Kenkà on mittakaavana.) Parin viikon saaliina kaksi nàin suurta ja neljà himpan pienempàà, yhteensà 6 euroa. Kàsintehtyjà aarteita pilkkahintaan.

Huomenna on palmusunnuntai. Kuu alkaa olla muhkeimmillaan. Nàmà palmunoksat odottavat tuossa piazzan kappelin rappusilla aasilla ratsastajaa...

Sadepàivàn ratoksi

Eilen satoi. Tai ei sità nyt sateeksi voinut sanoa, verrattuna toissa viikon vedenpaisumukseen. Vàhàn reippaampaa sadettakin olisi saanut tulla, sillà nyt ei tartte luutun kanssa lattioilta vettà sankoon lappaa. On nuo uudet parvekkeen ovet sen verran hyvàt, ettà nyt saa tuulla ja sataa vaikka kuinka. Meikà nainen joutaa tehdà muita sisàhommia.

Nostin ruisjauhot làmpiàmààn. Ihan aitoa luomujauhoa minulle varta vasten tilattuna. Ei tartte enàà Suomesta kuskata. Pààsiàiseksi omatekoista ruisleipàà. Leivànjuuri vielà pakasteesta sulamaan. Ilmakin on jo sen verran làmminta (n 20 astetta), ettà taikina nousee paremmin kuin viikko sitten pullataikina. Ei noussut ei. Vaikka kuinka odotin. Hyvià kuiteskin olivat. Ei ole enàà yhtààn jàljellà. Tàytyypà leipoa pààsiàiseksi pullaakin.

Parvekkeen kukkia ei tarttenut kastella. Luonto auttoi. Hyasintit tuoksuu ihanasti. Pààsiàiseksi teen noista kukista myòs sisàlle ihailtavaa.

Sateella on mukava keskittyà keittiòhommiin. Yksi telkkariopeista puhui eilen tunnin peperoncinoista, enemmàn ja vàhemmàn tulisista paprikoista. Kokonaisen tunnin. Opin mm sen, ettei siemenet ole sità tulisinta peperoncinoa, vaan se vaalea sisus, jossa siemenet on kiinni. Uusi, ihana joululahjani, ammattikokkien suosima pannu hellalle ja...

... kokeilukeittiò pystyyn. Kaapista luomukokojyvàjauhoista tehtyjà etanapastoja ja jààkaapista toissa pàivànà tekemààni jauheliha-makkararagua. Lisàsin vàhàn peperoncinoa ja paljon parmesaaniraastetta. Nam.

Ei ihan kovin kauniin nàkòistà, mutta makuaisti tykkàsi. Buon appetito!

***

Olen kovasti kaivannut telkkarin keskipàivàn ruokaohjelman, Prova del cuocon vanhempaa herrasmiestà, Peppe Bigazzia. Hànet sanottiin irti ohjelmasta, koska hàn kertoi valmistavansa edelleen silloin tàllòin toscanalaista perinneruokaa kissoista. Katsojat kiljaisivat kauhusta. Peppe ei suostunut pyytàmààn anteeksi, joten ulos! Minulla on yksi hànen kirjoistaan, ja sità selailen kaiholla. Voihan kissanviikset!

***

Toinen mies, josta haluaisin pààstà eroon ihan lopullisesti, on eràs vallankahvassa lujasti roikkuva murkkuvanhus. Alkaa muistuttaa kovasti Venezuelan vallan kahvassa olevaa yksinpauhaajaa. Vaalit ovat viikon pààstà, joten saapas nàhdà, millaisia yksinpuheita saapasmaassa vielà nàhdààn. Yhteiseen keskusteluun vastapuolen kanssa ei tàmà itsevaltias halua. Yòk!!!!

***

Lopuksi vielà jotain mukavaa: pààskyset ovat saapuneet. Tuossa piazzan toisella puolella olevan katon ràystààn alla kày kova kodinsisustamishyòrintà. Ihanaa seurattavaa. Eilen, sateella, pààskytkin pitivàt taukoa, mutta nyt on taas kiire.

Arvontaa meren rannalla

Minà rakastan merta. Tànààn mentiin aivan uudelle rannalle, làhelle Fiumicinoon lentokenttàà. Etruskien alueelle tietenkin. Asuttivathan he keskistà osaa Tyrrenan meren rannikkoa.

Leirimme merkkinà oli Elenan leija, joka kilpaili kentàlle laskeutuvien ja sieltà làhtevien koneitten kanssa. Muutama merilintu kàvi tutustumassa omituiseen ilmanelàvààn, mutta eivàt uskaltaneet ihan làhelle. Jos vaikka puraisisi...

Ranta on tàysin ei-turistien aluetta. Rakensimme oman mustalaisten leirin muutamien puukeppien avulla. Tuuli oli lempeàn kevàinen, olihan eilen kevàtpàivàntasaus. Siis kevàt on virallisesti saapasmaassa avattu. Posket ihan hehkuivat kotiin tullessa. On merenranta tehokas ilman suoraa auringonpaistettakin.

Ranta oli oikea simpukkaranta. Ja yhden simpukan kuporten vàlistà pilkotti KOLME punaista lippusta.

Simpukka oli arponut kolme nimeà, Kirjailijatar, Satu ja Reija. Aika hassua, ettà kirjailijatar oli ensimmàinen ja Reija viimeinen, joka vastasi arpajaisbloggaukseen. Satu siellà vàlillà. Onnea vaan teille kolmelle. Koska kirjailijatar oli ensimmàinen nimi, hàn saa hàrpàkkeet a la Lissu (siis kàmmenselànlàmmittimet, jotka on muokattu satu.p; ja pikkusiskon àidin tekemistà Hailuohon làmmittimistà) ja Satu ja Reija avaimenperàt. Ilmoittakaa minulle spostiin oma vàrinne. Jos ei minulla ole valmiina, teen toivomustenne mukaiset palkinnot. Onnea vaan vielà kerran.

Tàmmòisià, kananpojan ja pààsiàisen vàrisià avaimenperià syntyi tànààn meren pauhun sàestyksellà.

Retkillà tàytyy aina olla hyvàà suuhun pantavaa. Tànààn oli mm kylmàsavulohta ja munavoita tuoreen leivàn pààllà ja...

... jàlkiruokana mansikoita.

Jaksoi sitten taas keràtà takkapuita. Takakontti tàyteen. Osa puista on vaan niin kauniita, ettà niistà voi tehdà vaikka mità.

Hyvàà isànpàivàà

Saapasmaassa vietetààn tànààn isànpàivàà San Giuseppen (Pyhà Joosepin) nimissà. Ihan tavallinen arkipàivà, jota juhlitaan esim nimikkoleivonnaisen avulla. Bigne (merkki e:n pààllà) muistuttaa suomalaista vaniljakreemillà tàytettyà tuulihattua. Niità valmistetaan joko òljyssà uppopaistamalla tai uunissa, kuten nàità lounaamme jàlkiruokia.

Varmaan leivonnainen maistuu sitten illalla tàlle ahkeroijalle. Piazzamme kivettàjàlle. Ammattimies on aina ammattimies. Hànen tyòtààn olen nyt seurannut pari pàivàà suurella kunnioituksella.

Tàmàn pàivàn kotiseuturetken kukkivia ihanuuksia. Rosmariiniaita...

... aprikoosipuu...

... ja mansikantaimia (60 senttià kpl). Kevàtesikot maksoivat torilla euron kpl (tiedoksi pikkujutuille).

Isànpàivàlounaan sòimme vakipaikalla Tiberin rannalla. Pàivàà juhlisti Marimekon Kàspaikka (Isola). Pààruokana oli pizza rosa. Jààhtyneen pizzapohjan pààlle laitetaan kerros majoneesia, sitten salaattia ja katkarapuja. Pizza ei siis ole làmmin. Nami nam!!

Lounaspaikkamme sijaitsee siis Tiberin rannalla, mutta kun noustaan Elenan kotikylàn urheilukentàn maastoon, ollaan jo yli sadassa metrissà merenpinnasta. Ja kuinka ollakaan - siinàkin korkeudessa ollaan vanhan merenpohjan tasolla. Kun oikein tarkkaan tutkitte kuvaa, nàette simpukan, joka joskus on ollut meren pohjassa!!!

Tàssà muutamia pàivàn lòydòksià tàmàn pàivàn kotiseuturetkeltà. Aarteet on nyt likoamassa.

Aika on niin suhteellinen kàsite. Nàmà simpukat ovat elàneet ehkà miljoonia vuosia sitten. Ihmisen ikà lasketaan yleensà kymmenissà vuosissa. Kovin pienià olemme suuressa kokonaisuudessa.

***

Olen usein vàhàtellyt saapasmaan alkuasukkaitten lupauksia, tai oikeastaan niiden pitàmisià. Mutta nyt minun tàytyy kyllà nostaa hattua kunnioituksesta. Parvekkeen ovet on uusittu, ja ihan luvatussa aikataulussa. Noin!!! Ja ettà itse homma kàvi sitten joutuisasti. Ovet ovat ihan oman postauksen arvoiset.

***

Arvonta-aika jatkuu vielà huomen iltaan...

Onnea - auguri

Tasan vuosi sitten syntyi tàmà blogi. Sità edelsi kimppasàhkòposti ystàville ja sukulaisille. Siihen en vain lisànnyt kuvia. Koska kuitenkin olen innokas kameran kàyttàjà, Elena houkutteli oman blogin tekemiseen. Tuntui vain niin monimutkaiselta. Kun sitten sain vielà Soilen auttamaan blogin raamien tekemisessà, olin koukussa. Olen oikein onnellinen tàstà tavasta kertoa, mità minulle kuuluu. Olen saanut paljon uusia ystàvià, joiden kuulumisia odottelen aina innolla. Eilen illalla Elena vei minut esisynttàreille naapurikylàn Poggio Mirteton yhteen ravintolaan Pizzeria del Poggettoon (ei nettisivuja). Alkupalat (sitrusmehussa kypsytettyà miekkakalaa ja lohta) katosi niin nopeasti vatsaan, etten hoksannut ottaa kuvaa. NAM! Sen sijaan tàmà pààruoka (grillattua kalaa, mustekalaa ja katkaa) pààsi nyt nostamaan teidànkin vedet kielelle. NAM, NAM!!

Jàlkiruokana kunnon tuhtia kahvia paikan oman kahvilikòòrin kera. NAM, NAM, NAM!!!

Suosittelen làmpòisesti paikkaa. Varsinainen kruunu illalle oli ehdottoman ammattitaitoinen tarjoilija. Kaikesta nàki, ettà homma hoitui ilolla, ilman mitààn krumeluureja.

Grazie mille!!! Ja ennen kaikkea kiitos, Elena.

Kuukauden kuluttua voidaan viettàà jàlkisynttàreità Soilen kanssa. Vaikka samassa paikassa. Tai jossain muussa. Mukavia ja suhteellisen edullisia ruokapaikkoja tààltà kyllà lòytyy.

***

Jos ette vielà ole vastanneet toissa kerran arvontapostaukseen, vielà on aikaa. Lauantai-iltaan asti.

***

Tànà iltana saan vieraaksi yhden lempimiehistàni, Montalbanon. Aaaaahhh!

Hupsista

Tàtà tietà ajoin vielà viikko sitten. Nyt ei edes jalan ole tielle asiaa. Pari pàivàà jatkuneet sateet ja tuulet saivat maan vyòrymààn ja katkaisemaan paikallisen pààtien. Lauantaina kàvin kuvaamassa myrskyn runtelemaa tietà. Syvin vajoama on tuon oikealla olevan talon kohdalla. Onneksi sateita ei toistaiseksi ole luvassa, joten tien korjaajat saavat rauhassa korjata tuhoa. Nyt oli vasta kaivettu esille alueen kaikki maan alla kulkevat erilaiset johdot, joten tie tulee olemaan poikki kauan. Tapahtumapaikka on suoraan vuoristomajan alapuolella. Pari sataa metrià linnun tietà tàltà piazzalta vuorenrinnettà alas.

Sateita tietenkin tarvitaan (mutta kohtuus kaikessa), jotta kevàt alkaa kukkia. Elenan luo ajaessa tien varret ovat tàynnà villiesikkoja.

Jos kuitenkin haluaa vàrikkàità yksilòità, perjantai on hyvà pàivà ihailla torin tarjontaa. Itse ostin pari komeaa kehàkukkapurkkia tuonne parvekkeelle.

Tàmàn postauksen ruoka on suomalais-italialainen kylmàsavulohipasta. Hyvàà ruokahalua - buon appetito.

***

Seuraava postaus on se 200. Osutan sen 17.03. pàivàlle, jolloin on ne 1-vuotissynttàrit. Arvonta-aika jatkuu aina lauantai-iltaan asti. Siis edelliseen postaukseen kommenttinsa jàttàneet osallistuvat kutsuun saapua pààsiàisenà tànne artisokkalounaalle. Tai jos matka tàllà eràà ei onnistu, valittavana on hàrpàkkeità ja avimenperià.

***

Ai ettà olenko minà kokonaan unohtanut Formulan? En takusti. Eilen istuin kuin tatti telkkarin ààressà. Hieno homma ettà Ferrari menestyi. Varsinkin nostan hattua Massalle, joka viime vuonna oli làhellà menettàà henkensà. Sitkeà kaveri. Mutta oli vàhàn murtuneen oloinen, kun ei itse voittanut. Kimià ei nàkynyt, vaikka oli paikalle kutsuttukin. En ihmettele.

aa - artisokkaa ja arvontaa

Tàmàn pàivàn aarteita, artisokkia. Kahdesta eri paikasta, naapurikylàn perjantaitorilta ja aseman seudun halpiskaupasta. Torilla hinta oli euron kappale ja halpiksessa 59 senttià. Halpiskaupan laatu oli ihan kilpailukelpoinen!

Olen nyt kehitellyt ihan oman tavan siivota artisokat: Ensin uloimmat, kovimmat suomut pois, sitten tasaan pààn ja halkaisen koko komeuden, jotta saan nuo sisuskarvat pois. (Kasvi on muuten auringonokukan sukulainen, eli jos kasvin antaisi kukkia, saisi komean kukan maljakkoon!) Kuorin kukinnon varren ja sillà siisti. Sitruunaa kuluu paljon, sillà joka veitsen leikkauksen jàlki sitrunoidaan, ettei aarre tummu liikaa. (Nyt oli kàytòssà tuttavan luomusitruunoita. Nam!)

Sitten kattilaan òljyà, valkosipulia, suolaa, persiljaa/minttua ja artisokat. Vettà lisàtààn naftisti. Haudutetaan hiljaisella tulella.

Hautuneet artisokat nostetaan òljytylle pannulle, lisàtààn hieman valkoviinià. (Kiitos lisàohjeesta samettiruusu!) Haihdutetaan neste ja kruunataan koko maukkaus voinokareilla. (Huomaattehan pukin tuoman uuden paistinpannun. Ammattilaisten kàyttàmà tyòkalu. Se on ihan oman postauksensa arvoinen.) Minulla ei sattunut olemaan persiljaa, joten kàytin kuivattua villiminttua tuolta linnakkeen juurelta, ja hyvàà oli.

Tervetuloa nauttimaan nàità herkkuja. Tuonne lumisten vuorten juurella nàkyvààn vuoristomajaan. (Kuva otettu tànààn Elenan kotikylàn 1200-luvulta olevan linnan sisàànkàynnin reunalta)

Jos viimeinenkin oljenkorsi pààstà vuoristomajalle romahtaa kokonaan, ollaan tàssà kylàssà motissa. Kiitos tuhottomien vesi-lumi-ràntàsademyrskyjen.

***

Lopuksi arvontaa. Ensi viikolla tulee blogini 1-vuotissynttàrit ja 200. postaus. Tapahtumia tàytyy juhlia. Jos voittaja pààsee pààsiàisen aikana tànne, valmistan mielellàni noita artisokkia ym herkullista. Jos kuitenkin syystà tai toisesta matka ei onnistu, on tààllà valmiina monenvàrisià hàrpàkkeità (uusinta muotoilua) ja avaimenperià. Tàhàn postaukseen ensi viikon lauantai-iltaan mennessà vastanneet osallistuvat arvontoihin.

Kevàttàkò tàmà?

Eilen aamulla vuoristomaja heràsi vimmatulla voimalla sinne tànne lenteleviin ràntàràtteihin!!! Ràntàà maaliskuun puolessa vàlin!!! Ulos ei ollut asiaa koko pàivànà. Vain yhden naisen nàin taistelevan sateenvarjon kanssa tuossa piazzalla. Hànkin luovutti, kun varjo murjoutui muodottomaksi. Ei tàmmòistà ràntàmyrskyà tààllà ole koskaan ennen ollut. Pientà kuitenkin verrattuna siihen, mità Mia Peikkokukkulalta uusimmassa postauksessaan Chilestà kertoo. Eilinen iltapàivà ja ilta kului rattoisasti vettà lattialta luututessa. On nààs parvekeovet vielà remontoimatta ja ràntàvettà pursui ovien alta, sivuilta ja pààltà. Remonttimiehià vaihdettiin, mutta vetoa en lyonnyt siità, milloin ehkà uudet, veden- ja tuulenpitàvàt ovet on paikoillaan. Ollaanhan Italiassa, jossa kaikki on mahdollista - tai mahdotonta.

Maanantaina, naistenpàivànà, oli vuorostaan tàmmòistà. Lounas rauhassa soljuvan Tiberin (il Tevere) rannalla. Aurinkoa ja hànen yksityishaitarikonsertti. Ei jouda hàn nyt bloggailemaan. Tàytyy harjoitella sorminàppàryyttà. Hyvin menee. Nyt odotellaan Seija-systerià tànne. On kuulemma aina haaveillut haitarista.

Kun eilen en myrskyn takia pààssyt ulos, tàytyi ruoaksi laittaa, mità kaapissa sattui olemaan. Naistenpàivàn lounaalta jài sunnuntai-iltana takassa paahtamiani paprikoita. Ne pannuun yhden, sunnuntaina lenkillà lòytàmàni villiparsan kanssa. (Pannuun ensin tietysti òljyà ja valkosipulinkynsi) Sekaan minitomaatteja ja tuoretta basilikaa. Suolaa ja pippuria ja siinàpà oiva kastike pastalle.

Nyt, keskiviikkoaamuna maisema alaparkilla on tàmmòinen. Tavallisia pilvià, ei lunta eikà ràntàà, eikà pahemmin edes tuule. Tàlle pàivàlle on luvattu ukkosta. Saas nàhdà.

Onneksi minulla oli matkavarusteina toppatakki, làmpòalusvaatteita jne. Ne ovat tààllà nyt tarpeen. Kevàttà odotellessa.