Eilen aamulla vuoristomaja heràsi vimmatulla voimalla sinne tànne lenteleviin ràntàràtteihin!!! Ràntàà maaliskuun puolessa vàlin!!! Ulos ei ollut asiaa koko pàivànà. Vain yhden naisen nàin taistelevan sateenvarjon kanssa tuossa piazzalla. Hànkin luovutti, kun varjo murjoutui muodottomaksi. Ei tàmmòistà ràntàmyrskyà tààllà ole koskaan ennen ollut. Pientà kuitenkin verrattuna siihen, mità Mia Peikkokukkulalta uusimmassa postauksessaan Chilestà kertoo.
Eilinen iltapàivà ja ilta kului rattoisasti vettà lattialta luututessa. On nààs parvekeovet vielà remontoimatta ja ràntàvettà pursui ovien alta, sivuilta ja pààltà. Remonttimiehià vaihdettiin, mutta vetoa en lyonnyt siità, milloin ehkà uudet, veden- ja tuulenpitàvàt ovet on paikoillaan. Ollaanhan Italiassa, jossa kaikki on mahdollista - tai mahdotonta.
Maanantaina, naistenpàivànà, oli vuorostaan tàmmòistà. Lounas rauhassa soljuvan Tiberin (il Tevere) rannalla. Aurinkoa ja hànen yksityishaitarikonsertti. Ei jouda hàn nyt bloggailemaan. Tàytyy harjoitella sorminàppàryyttà. Hyvin menee. Nyt odotellaan Seija-systerià tànne. On kuulemma aina haaveillut haitarista.
Kun eilen en myrskyn takia pààssyt ulos, tàytyi ruoaksi laittaa, mità kaapissa sattui olemaan. Naistenpàivàn lounaalta jài sunnuntai-iltana takassa paahtamiani paprikoita. Ne pannuun yhden, sunnuntaina lenkillà lòytàmàni villiparsan kanssa. (Pannuun ensin tietysti òljyà ja valkosipulinkynsi) Sekaan minitomaatteja ja tuoretta basilikaa. Suolaa ja pippuria ja siinàpà oiva kastike pastalle.
Nyt, keskiviikkoaamuna maisema alaparkilla on tàmmòinen. Tavallisia pilvià, ei lunta eikà ràntàà, eikà pahemmin edes tuule. Tàlle pàivàlle on luvattu ukkosta. Saas nàhdà.Onneksi minulla oli matkavarusteina toppatakki, làmpòalusvaatteita jne. Ne ovat tààllà nyt tarpeen. Kevàttà odotellessa.
.JPGm.JPG)
