Tàmàn pàivàn aarteita, artisokkia. Kahdesta eri paikasta, naapurikylàn perjantaitorilta ja aseman seudun halpiskaupasta. Torilla hinta oli euron kappale ja halpiksessa 59 senttià. Halpiskaupan laatu oli ihan kilpailukelpoinen!
Olen nyt kehitellyt ihan oman tavan siivota artisokat: Ensin uloimmat, kovimmat suomut pois, sitten tasaan pààn ja halkaisen koko komeuden, jotta saan nuo sisuskarvat pois. (Kasvi on muuten auringonokukan sukulainen, eli jos kasvin antaisi kukkia, saisi komean kukan maljakkoon!) Kuorin kukinnon varren ja sillà siisti. Sitruunaa kuluu paljon, sillà joka veitsen leikkauksen jàlki sitrunoidaan, ettei aarre tummu liikaa. (Nyt oli kàytòssà tuttavan luomusitruunoita. Nam!) Sitten kattilaan òljyà, valkosipulia, suolaa, persiljaa/minttua ja artisokat. Vettà lisàtààn naftisti. Haudutetaan hiljaisella tulella.
Hautuneet artisokat nostetaan òljytylle pannulle, lisàtààn hieman valkoviinià. (Kiitos lisàohjeesta samettiruusu!) Haihdutetaan neste ja kruunataan koko maukkaus voinokareilla. (Huomaattehan pukin tuoman uuden paistinpannun. Ammattilaisten kàyttàmà tyòkalu. Se on ihan oman postauksensa arvoinen.) Minulla ei sattunut olemaan persiljaa, joten kàytin kuivattua villiminttua tuolta linnakkeen juurelta, ja hyvàà oli.
Tervetuloa nauttimaan nàità herkkuja. Tuonne lumisten vuorten juurella nàkyvààn vuoristomajaan. (Kuva otettu tànààn Elenan kotikylàn 1200-luvulta olevan linnan sisàànkàynnin reunalta)
Jos viimeinenkin oljenkorsi pààstà vuoristomajalle romahtaa kokonaan, ollaan tàssà kylàssà motissa. Kiitos tuhottomien vesi-lumi-ràntàsademyrskyjen.
Hautuneet artisokat nostetaan òljytylle pannulle, lisàtààn hieman valkoviinià. (Kiitos lisàohjeesta samettiruusu!) Haihdutetaan neste ja kruunataan koko maukkaus voinokareilla. (Huomaattehan pukin tuoman uuden paistinpannun. Ammattilaisten kàyttàmà tyòkalu. Se on ihan oman postauksensa arvoinen.) Minulla ei sattunut olemaan persiljaa, joten kàytin kuivattua villiminttua tuolta linnakkeen juurelta, ja hyvàà oli.
Tervetuloa nauttimaan nàità herkkuja. Tuonne lumisten vuorten juurella nàkyvààn vuoristomajaan. (Kuva otettu tànààn Elenan kotikylàn 1200-luvulta olevan linnan sisàànkàynnin reunalta)
Jos viimeinenkin oljenkorsi pààstà vuoristomajalle romahtaa kokonaan, ollaan tàssà kylàssà motissa. Kiitos tuhottomien vesi-lumi-ràntàsademyrskyjen.***
Lopuksi arvontaa. Ensi viikolla tulee blogini 1-vuotissynttàrit ja 200. postaus. Tapahtumia tàytyy juhlia. Jos voittaja pààsee pààsiàisen aikana tànne, valmistan mielellàni noita artisokkia ym herkullista. Jos kuitenkin syystà tai toisesta matka ei onnistu, on tààllà valmiina monenvàrisià hàrpàkkeità (uusinta muotoilua) ja avaimenperià. Tàhàn postaukseen ensi viikon lauantai-iltaan mennessà vastanneet osallistuvat arvontoihin.



