Ajan patinoimaa

Hiukseni kaipasivat osaavien kàsien raivaussaksia, joten tuttuun kampaamoon (Hius Duo Keuruuntiellà). Siellà oli minua varten jo laitettu esille uusimmat sisustuslehdet - ja Iltalehti. No, Iltalehti meni nopealla selauksella. Ei mitààn uutta auringon alla. Sitten pààsin kàsiksi muuhun tarjontaan. Kampaajan kanssa kàsiteltiin yksi ja toinen sivu. Ollaan molemmat kiinnostuneita monista samoista asioista. Yhtàkkià hàn muisti ostaneensa aamulla uuden kirjan. Se piti minunkin nàhdà. Ajan patinaa.

Tàmàn sivun kohdalla kerroin hànestà. Onkohan hànellà jo tàmà kirja? Kun sitten lattialla oli kunnioitettava kasa harmaita hiuksia, menin kirjakauppaan kyselemààn ko kirjaa. Loppu. Tilataan. Tulee ensi viikon alussa. Kotona sposti sitten mainosti Unelmakerhon tarjouksena SAMAA kirjaa puoleen hintaan. Voihan pònttò. Tilausta ei kuulemma enàà voi perua. Tilausnopeudesta saan nyt maksaa. Ei silti, kirja on kyllà markkinahintansa vààrti.

***

Hopean hoidosta sain oikein asiantuntijan ohjeita. Kiitos, kiitos. Samoilla ohjeilla voin sitten hoidella aikanaan sità heiltà saamaansa pukinkontin keskiaikaista solkea. Siis keskiajan mallista solkea.

***

Huomenna puksuttelen (vai miten se nykyjuna ààntelee?) kohti Oulua. Siellà odottelee mm eràs pitkàtukka, 3 v ja viikko. Tiistai-iltana pààsen katselemaan villan kehruulaisia. Kotiin palailen loppuviikosta, joten kaikille blogistanian ystàville oikein mukavia pàivià.

Hopeaa

Pitkàstà aikaa kàvàisin Keuruun helluntaisrk:n kirppiksellà. Lòysin aarteen: hopeisen suolasalkkarin lusikoineen. Kinnulan mummolassa pikkuinen suolakippo kuului sekà ruoka- ettà kahvipòytààn. Matti-enoni ripauttaa vielàkin kahviinsa pikkuisen suolaa. Harvinainen tapa. Nyt tarvitsen teidàn neuvojanne: Miten te puhdistatte hopeanne 'kotikonstein'? Siis ei mitààn kaupan Silver Quickia tai muuta vastaavaa.

Jos oikein rehellinen olen (ja miksi en olisi?) tàmà pakkasjakso saisi jo riittàà tàlle talvelle. Aamulla oli edelleen yli 20 astetta! Pohjoisesta on làhestymàssà lumimyràkkà. Taitaa tiputella lumet puista.

***

Jos minà voisin vàhàn tomutella lunta erààn Etelà-Amerikan presidentin niskaan, tekisin sen erittàin mielellàni. Venezuelassa on nyt suljettu jàlleen muutama TV-kanava. Juuri ne, jotka vielàn uskalsivat arvostella Hugoa. Surettaa ihanan maan ihanan kansan puolesta.

***

Toinen mies, joka kaipaa kunnon lumipesua, johtaa (?) saapasmaata. Yrittàà taas kiemurrella lahjontasyytteistà yms. En ymmàrrà, en. Saku Tuominen kirjoitti Blue wings-lehden kolumnissa joulukuussa 09 mm italialaisesta termistà 'furbo', sààtàjà, fiksaaja, pelimies, veijari ja nimesi Silvion yber-furboksi, jota sekà vihataan ettà rakastetaan. Rakastetaan (=kadehditaan) siksi, ettà hàn on osannut pelata asiansa erittàin hyvin omaan pussiinsa. Kuinkahan kauan?

***

Tarvitsen kupin kahvia.

Vàrishokissa

En oikein tiedà, olenko minà tietoisesti sulkenut silmàni talomme eteisen uudelle vàritykselle. Yhtenà pàivànà muutama vuosi sitten entinen vaalea vàritys oli saanut aivan uusia maailmoja. En vain ole niihin tottunut. EN. EN. EN.

Ilmankos sitten omassakin kodissa silmàt ovat vielà eteisessà olleet alitajunnan ummessa, sillà eteisen kaappien ovet ovat alkuperàisià ja ORANSSEJA. Kuva otettu kylppàristà. Vasemalla oleva ovi on luonnossa valkoinen. Salamavalo ja eteisen oranssiko muuttaneet sen keltaiseksi? Olkkarin sininen seinà sieltà pilkistàà. Vàrikàstà... Ja minà kun tykkààn enemmàn vaaleasta ja viileàstà. Nyt olen kyllà tàysin àllikàllà lyòty - oman kodin vàreillà. Ja olen sentààn asunnut tàssà kodissa 20 vuotta. Kaksikymmentà vuotta oransissa eteisessà!!! Ilmankos sininen on pyrkinyt seinàllekin viilentàmààn sisààntuloa.

***

Minun pitàisi tàllà hetkellà olla Oulussa huomisen pikkumiehen synttàreità juhlimassa, mutta eilen aamulla kroppa enteili flunssan tuloa. Siirsin matkaa viikolla... Voihan synttàreità juhlia vaikka parina viikonloppuna. Onnea ja haleja kuiteskin etukàteen etàisesti.

***

Ei mene oikein hyvin Keuruun SM-hiihtokisoillakaan. Pakkanen pelotti eilen kaikki parhaat naiset ja miehet pois laduilta. Sama jatkunee tànààn ja huomenna, sillà edelleen pakkanen paukkuu yli 20 asteessa. Harmi sinàllààn. Mutta aurinko paistaa ja on niin kaunista - sisàltà katsottuna. Rentouttavaa viikonloppua itse kullekin.

Vàrien leikkià

Pohjoisen pukki oli juuttunut lumihankeen ja pààsi tuomaan lahjansa vasta eilen. Mutta katsokaa, mità sieltà kontista làytyi: iloinen lintu istumassa omien kàtòsten kehrààmàn lankavyyhdin pààllà. ORANSSIN lankavyyhdin! Oranssi vàri tàssà huushollissa on jotain tàysin uutta. Olen jo odotellut, ettà mikà vàri putkahtaa kevààn vàriksi. Oranssi??? Kiitos vinkistà pukitar!

Vyyhti keràllà etsi paikkaansa kesàllà saamani satu.p:n taulun ja Keuruun pukin oranssin huopakukkasen vierestà. Kevààn uusi vàri minulla - oranssi?

Viime kevààn vàri oli vihreà. Tykkààn siità vàristà edelleen. Oranssi? Miksipà ei!!!

Kàsien taikaa

Joulupukin tuoma taideteos. Pukin apulainen ei osannut kertoa, kuka tàmmòisen aarteen kàsillààn oli aikaansaanut. Tietààkò teistà kukaan? Tuoksuukin niin ihanalle, onhan kàdensija katajanpaloista. Aarre. Alla tietenkin yksi vuoristomajan aarteista Keuruulle lentàneenà.

Tàmàn pukin tuoman aarteen tekijàt tunnen. Pussukan tekijà ja miehensà ovat olleet asialla. Kiitos nàin joulun jàlkeen.

Eilen koeajettiin pikkusysterin uusi Singer. On muuten hyvà kone. Samanmoinen odottelee vuoristomajalla.

Etteikò italialaiset miehet muka tartu virkkuukoukkuun! Meidàn kàsityòkerhon miespuolinen osallistuja, Marcello. Ketjusilmukoita syntyi paitsi kerhossa kuulemma myòs kerhon jàlkeen kotona, kertoi vaimo. Pòydàllà oleva Salomonin silmukkahuivi oli kerhon illan teemana naisilla. Làhetàn paljon làmpimià ajatuksia Italiaan Marcellon taistelussa syòpàà vastaan. Baci, baci e baci.

Keuruu 13.01.10

Tervetuloa Keuruulle!

Pààvàylà Keuruuntie...

... Vanhan kirkon luota ...

Kotipolku Kivelàntieltà Tarhialle.

Kotitalon kulmilta.

Piikkimaton pààltà. Tai reunalta. Hyvàksi koettu. Tykkààn pòtkòtellà matolla. Ohut paita pààllà voi vaikka nukkua. Vaikutuksista en osaa sanoa, koska eipà tàssà pahempia kremppoja viime aikoina ole ollut. Ehkàpà matto (vilkastuttaa aineenvaihduntaa) on auttanut painon pudottamisen kanssa. Toisaalta voihan sillàkin olla laihtumiseen osansa, ettà lupasin Lissulle uuden vaatteen/asusteen jokaisesta kadonneesta kilosta ennen seuraavaa vuoristomajalentoa, 03.03. Kolme jo hankittu. Aikaa vielà on...

Onnea

Eilen, sunnuntaina, syntyi hartaasti odotettu pikkuveli Pikku Myylle ja hànen isosiskolleen. Onnea ja haleja koko perheelle Lissu-tàtiltà! Isosiskon tossut oli Pikku Myyn lempparijoulutossut. *** Piikit on nyt testattu ja rentouttaviksi todettu. Nukahdin matolle. Làhden jatkamaan unia. Hyvàà yòtà.

Sunnuntaita

Ennustivat eilen lauhtuvaa. Uskoin, kun Tarhiallakin oli tàmmònen jàrvisumu koko pàivàn. Eikà nytkààn ikkunasta sumun takia pitkàlle nàe. Mittari ei kuitenkaan usko, ettà pitàisi nàyttàà lauhtumista: n 20 astetta pakkasta edelleen. Siperia opettaa... *** Menin eilen piikkimattokauppaan. Tai siis kauppaan, jossa uskoin niità lòytyvàn - Keuruun Sportiaan. - Ei meillà oo. - Tiijàttekò, oisko Keuruulla jossain? - En oo paikkakunnalta. En oo kàyny kattomassa muitten tarjontaa. - Jahas. Kiitti ja nàkemii. Sportia on vaihtanut paikkaa ja omistajaa. En ruvennut kyselemààn, mistàhàn myyjàtàr mahtoi olla. Sokkarilla en ole piikkejà nàhnyt, enkà K-kaupassa. Enkà Maalaisvakassa, enkà kangaskaupassa. Enkà posti-kirjakaupassa. Enkà pankissa. Enkà Hokkasen kodinkoneliikkeessà. Ne on ne kaupat, missà yleensà asioin. Mistàs te, hyvàt ystàvàt, olette oman fakiiripatjanne hankkineet. Saiskos vihjeita? *** Etelàssà on ollut kuulemma ns 'valelààkàri'. Minàkin kuuntelin sillà korvalla, joskos minustakin olisi lààkàriksi. Istuin mummon (siis àitini) kaverina terveyskeskuksen pàivystyksen 'petihuoneessa'. Hànen verenpaineensa oli korkealla. Viitisen tuntia siinà istuin ja kuuntelin lààkàreiden ja hoitajien puheita. Opin, ettà jos nilkka ja polvi ovat kuumia ja turkasen kipeita, potilaalla on kihti. Opin, ettà jos potilaan sokeri on koholla, kortisooni ei tee oikein hyvàà, vaikka se osittaiseen kasvohalvaukseen auttaisi. Mutta ei nàillà evàillà varmaan valkoista takkia pààlleen kehtaisi pukea. Vaikkei meidàn omalla lààkàrillà valkoista takkia ollut. Pitkikset ja villapusero pààllà hàn pàivystystà hoiti. Ja hyvà niin. Tuntui kotoisalta. Koska en ole sisarussarjan sairaanhoitajatàti, mummo jài viikonlopuksi terveyskeskukseen tarkkailtavaksi. Kun eilen illalla piipahdin katsomassa hànen kanssaan yhdistetyn hiihtoa, hàn vaikutti ihan normaalin pirteàltà. Pààsee huomenna kotiin. Toivottavasti. Kàvin eilen suursiivoamassa hànen kauniin kotinsa. On sinne sitten hànen mukava palata. *** Vastasin pikkujuttujen haasteeseen ja jatkan sità nyt eteenpàin. Siis kolmelle ensimmàiselle tàmàn postaukseni haasteen vastaanottaneelle làhetàn jotain itse tehtyà. Noita avainperià on tuossa nyt odottamassa uusia omistajiaan. Lisàksi laitan avaimenperàn mukaan taidekortteja (ulko- ja kotimaisia), joita minulle vuosien mittaan on kerààntynyt muutama sata. Haasteen vastaanottaja jatkaa sitten haastetta joskus omassa blogissaan. *** Laskuri nàyttàà kohta 20 000 lukijaa. Ajattelin kuitenkin, ettà luku 22 222 olisi semmoinen mukava rajapyykki. Silloin on taas jotain arvontaa...

Loppiaista

Loppiaista, toivottaapi tàmà saapasmaan Befana-noita. Linnea kertoo omassa blogissaan terveisià Roomasta. Tàmà Piazza Navonalta ostamani noita lensi mukanani muutama vuosi sitten keskelle Suomea. Befana on se varsinainen lahjojen tuoja Italiassa. Kun nyt ollaan tààllà yhdessà noidan kanssa siivoiltu, on lòytynyt monenlaisia aarteita eteenpàin annettavaksi. Tuossa punaisessa paketissa on jotain, joka matkaa pukin matkassa ensi jouluna. Enkòs olekin ajoissa. Kiitos Befana.

Katsokaapas nyt minun tyòpistettàni. Jo pari pàivàà on jàrjestys pysynyt. Ai ettà mihinkàs se roina on joutunut? Osa roskiksessa, osa mummolle jatkojalostukseen ja loput laitettu kauniiseen laatikkoon ja nostettu pois nàkyvistà.

Kun pari vuotta sitten taloon tehtiin ikkunaremontti, maalasin olohuoneen takaseinàn taivaan siniseksi. Mutta en ole pààssyt vàrin kanssa sinuksi, en sitten millààn. Siksi kaikki taulut odottavat pààsyà seinàlle pitkin seinàn vierià. Esimerkiksi satu.p:n ihana oranssi-keltainen taulu odottaa hieman kunnioittavampaa kohtaloa. Ensi kesànà tartun kyllà pensseliin. Mutta ettà mikà vàri, se on vielà hukassa.

Se on sen ajan murhe. Nyt ihaillaan luonnon vàrimaailmaa. Se ei koskaan ole riitasointuinen.

Lopuksi vàhàn kirjoista. Paolo Coelhon kirja Voittaja on yksin on nyt kertaalleen luettu. Kirja on sen verran vaativaa luettavaa, ettei se kerralla, ei edes parilla kolmella kerralla tule luetuksi. Kun lisàksi Sellon surulliset tapahtumat ihan vàkisin tulevat kirjaa lukiessa mieleen, on tàytynyt vàlillà aukaista kirja, joka saa hymyn huulille. Oikeastaan naurun purskahduksilla on annettu syville vatsalihaksille kyytià. Kalle Isokallion Pelastaja Pelkosenniemeltà on toinen tekijàn kirja, johon nyt olen tarttunut. Kun olen varsinaisen opettajanurani Pelkosenniemellà aloittanut, tuntui kuin kotiasioille olisin naureskellut. Loputkin Isokallion kirjat aion lukea, sillà vatsalihakset kaipaavat naurujumppaa. Silti aion lukea Coelhon vielà uudelleen, eikà silloin naureta...

Valo lisààntyy

Valo lisààntyy... Aurinkoa voi tàhyillà nàillà main jo noin 5 tuntia 40 minuuttia, mikàli pilvet eivàt està. Pakkanen paukkuu. Eipà ole kuulunut puheita ilmaston làmpiàmisestà. Valon lisààntyminen on pakottanut katselemaan kodin nurkkia hieman 'sillà silmàllà'. Olonurkkaus on nyt siisti. (Palaan asiaan seuraavassa postauksessa.) MUTTA ...

... koska pakkanen paukkuu, ei voi siivota tàtà varapakastinta - parveketta. Sinne tulee tyrkàttyà kaikki tarpeellinen - ja tarpeeton, mikà sisàtiloihin tai alakerran varastoon ei mahdu. Hohhoijaa, tàtà hamsterin elàmàà.

Entàs sitten tàmà keittiòn nurkkauksessa, parvekkeen ikkunan edessà oleva ns tyòpiste???!!! Hamsterin yksi harrastushan se siinà esittàytyy: kaikenlaiset kortit - saadut ja ostetut - sekà valokuvat. Hohhohhoijjaa!

Kun oikein tympii hitaansorttinen tarttuminen siivoiluun, voi istahtaa kiikkustuoliin ihailemaan luonnon mestariteosta. Harmi, ettei taivaallinen suursiivous, lumisade, này oikein hyvin tàssà kuvassa. Luotan teidàn mielikuvitukseenne. Onhan tàmmòisen taulun ihailu miljoona kertaa suositeltavampaa kuin siivous, onhan? Sitàhàn minàkin.

Ensimmàiset

Vuosi 2009 alkoi Vàlimeren rannalla. Etruskien maisemissa. Santa Severassa. Piknikillà. Edellisenà iltana vuosi vaihtui ystàvien kanssa maukkaan ruoan ja kuplivan juoman ààrellà. Tàmàn alkaneen vuoden ensimmàisenà pàivànà klo 13.00 aurinko kultasi jààtyneen Tarhian. (Muuten Italiassa eràs Suomen asioiden italialainen 'asiantuntija' kertoi radiossa, kuinka Suomessa talvisin liikenne siirtyy jààteille! Siinàpà asiantuntija. Onhan niità muutamia jààteità ja ovathan maantietkin usein jààtyneità, mutta ettà koko liikenne jààteille!!! Samaa tasoa kun ettà kuulemma Helsingin kaduilla nàkyy jààkarhuja yms.) Eilinen ilta kului ihan omissa oloissa ilotulituksia ihaillessa. Hyvàà ruokaa ja hieman kuohuvaa. Màkikisan jàlkeen, klo 17.00 palailin mummon luota Tarhian yli - jààpolkua pitkin. Pimeàà. Pakkasta làhes 20 astetta. Tàysikuu. Kaikille oikein mukavaa alkanutta vuotta. Kiitos teille, jotka olette blogiani lukeneet ja ennen kaikkea teille, jotka olette postauksiini kommentoineet.