Tanaan

Tanaan syodaan tuoreita viikunoita. Pizza biancan (pizza ilman mitaa kuorrutuksia) valissa ja prosciutto montagnan kanssa. Piazzan yksi papoista toi 50 viikunaa kahden euron hintaan. Ei olisi ottanut mitaan, mutta mina en huolinut ilman rahaa. Ovat aikas energiapaukkuja, mutta sesonki on niin lyhyt, etten voi vastustaa kalorioita naista hedelmista. Maistuis varmaan teillekin! V0isi kokeilla myos viikunahilloa, jos joitain yksiloita jaa jaljelle. Tai jos pappa tuo lisaa. Viikunasato on nyt talla seudulla parhaimmillaan.

Lisaksi syodaan kirsikkatomaatti-mozzarella-basilika -salaattia. Tomaattien ja mozzarellan yhdistelma on oikea terveyspaukku ja oman parvekkeen basilikat - ilman niita vihreita monkijoita - kruunaavat salaatin. Voihan tuon krassin lehdenkin lisata, jos tahtoopi.

Oman piazzan graffitin kukka on riivitty parempiin kasiin!!!??!! Jaljella vain kudottu pohja ja sen kirjaimet PC (Poggio Catino). Muutenkin piazzan kukkaistutuksia on revitty ja roskia ripoteltu sinne tanne. Tuo viime kesana avattu piazzan baari-pizzeria on tuonut uutta elamaa, yli puoleen yohon. Eika aina ihan niin positiivista.

Sen sijaan aamucappuccinon terassilla graffiti on sailynyt nyt viikon verran ihan rauhassa.

Muutoin saman nakoinen graffiti kuin omalla piazzalla, mutta nyt kirjaimena on C (Catino). Kukka lennellyt Knit sealta Suomesta minun kutomaani pohjaan. Toivottavasti tama 'kasityo' saa sailya paikoillaan. Baarin omistaja, Roberto, taitaa olla tomerampi vahti kuin oman piazzani papperoiset.

Elamuksia paivan taydelta

Tanaan oltiin retkella. Mutta ei talla kulkupelilla. Se taytyi kuitenkin kuvata, koska se toi elavasti mieleen Isa Camillo -kertomuksista Pepponen vaen Venajalta saama lahjatraktori. Erona vain se, etta tama peli varmaan toimii viela vuositolkulla.

Oltiin menossa pyhalle Monte Sorattelle. S'Oresten kylan kautta. Tassa sen lihakauppa. Ovi kavi tiuhaan sunnuntainakin. Eihan alkuasukkaat pakasteita osta. Eivat takusti. Ruoka pitaa olla tuoreen tuoretta. Varsinkin sunnuntaisin, jolloin kylaan voi tulla koko suku. Silloin laitetaan parasta poytaan. Lihakaupan kautta.

Kiivettin, kiivettiin ja kiivettiin. Lopulta oltiin perilla. 691 metria meren pinnan ylapuolella. Vuoren toisella puolella nakyi Tiber-joen laakso. Tuo iso rakennusrykelma tuolla kaukana on uusin turistirysa: Outlet -ostoskeskus. Voi kauhistus! Jossain tuolla kauempana oikealla on sitten vuoristomaja. Ei nay. Toisella puolella vuorta on sitten etruskien alue. Hyvalla saalla nakyy aina merelle asti. Tahan piti tulla kuva, jossa nakyy mm Bracciano-jarvi, mutta kuva haippasi johonkin. Niin kuin avaimeni tanaan. Mutta siita lopuksi. Siis avaimista.

Huipulla on Pyhan Silvesterin kappeli, neljannelta vuosisadalta. Kappeli on rakennettu aikoinaan Apollo-jumalan temppelin paalle.

Kappeli sattui olemaan auki. Pari herttaista nuorta naista esitteli kappelia ja me ei voitu kuin allistella ihastuksesta. Freskot on restauroitu muutama vuosi sitten.

Kavimme myos Apollo-temppelissa. Tai mita siita on jaljella.

Retki oli hyvin antoisa. Sitten kotiin. Parkkipaikka loytyi kuin ihmeen kaupalla, vaikka kylassa on kesan yksi kohokohdista: kesamarkkinat. Hulinaa aamusta myohaan iltaan. Parkkipaikka loytyi, mutta EI KOTIAVAIMIA. Aurinko porotti ja hiki virtasi. Tutkin auton ja kassin millimetrin tarkkuudella. Mutta ei avaimia. Ei niin. Soitin retkikaverille. Ja jonkin ajan kuluttua tuli viesti: Avaimet loytyineet kaverin auton perakontista!!! Olivat tippuneet sinne, kun pakkasin tavaroita laukusta reppuun. Pieni lisa ajoretki (30 km) ja sitten suihkuun!! Ja nyt taas open seurassa. Siis telkkarin. Ja TAAS jalkapalloa: loppuottelu USA-Brasilia.

Aamucappuccinolle

Monte Soratte. Pyha vuori, korkein huippu 691 m merenpinnasta. Kuva ei anna oikeutta maisemalle. Se on nahtava. Matkalla aamucappuccinolle.

Trumpettikukka alkaa tehda palkoja. Kuin herneenpalkoja. Kypsyessaan muuttuvat koviksi. Tummanruskeiksi.

Viinirypaleet keraavat sisaansa mehua. Vaikka tien varrella. Hylatyn rakennuksen muurilla.

Han katselee kohti Roomaa. Minun jalkeeni, kun kuljen kohti alabaaria. Toogavaate on muuten etruskien perintoa roomalaisille. Sekin.

Etruskien mailta maanjaristysten maille

Etruskien taito tyostaa pronssia nakyy esim tassa Rooman tunnuksessa. Capitolium-kukkulalla turisteja tervehtii kopio, tata alkuperaista sailytetaan tarkoin vartioituna museossa.

Juhannusloman toinen paiva naytti sitten taivaan merkit. Yolla riehunut ukkosmyrsky kaatoi loputkin vedet taivaasta. Paivan suunnitelmat muuttuivat ja auton nokkaa suunattiin kohti kotia.

Luonnon voimat taalla ovat arvaamattomia. Kahtena yona olen nyt tuntenut maanjaristyksia. Keskus on edelleen tuolla L'Aquilassa. Toissayona sanky heilahteli pari kertaa kahden tunnin valein ja viime yona oli valilla, kun junat olisiavt kulkeneet tassa lahella. Kumma on se, ettei minua pelota. Nyt kun tiedan, mista on kysymys, ja kun keskus on sentaan tuolla n 40 km paassa.

Samoin tama lappari on arvaamaton. Vasta nyt sain koneen tanaan toimimaan. Ei kuitenkaan antanut kommentoida eiliseen postaukseen. Joten Outille ja pikkusiskolle nyt: Minua on aina historia kiinnostanut. Mutta vasta, kun itse paase paikan paalle tai nakee jotain 'aitoa', historia alkaa puhua eri tavalla. Onneksi nykyaan on mahdollisuus tehda hyvia dokumentteja. Tanaankin telkkarissa oli ohjelmaa juuri etruskeista ja Kleopatrasta. Aina jotain uutta niista irtoaa.

Saapasmaan ensimmainen suuri sivistyskansa

Etruskit. Mista he tulivat? Vai olivatko he aina asuneet lahinna Arno- ja Tiberjoen seka Tirrenan meren rajoittamalla alueella? Salaisuus on edelleen selvittamatta. Kieliongelma. Tutkijat eivat vielakaan ole pystyneet tulkitsemaan taysin etruskien kielta. Apuna on ollut foinikian ja etruskin kieliset kultaiset levyt. Eraanlaiset Rosettan-kivien kaltaiset kieliavaimet. Kuvassa yksi haudoista loydetty kivinen sargofagi. Nykyisin Tarquinian etruskimuseon sisapihassa.

Tietoa etruskeista on jalkimaailmalle loydetty heidan hautakummuistaan. (Tuo betonipompeli on rakennettu turisteja varten. Siita on portaat alas hautaan.) Etruskit uskoivat kuolemanjalkeiseen elamaan, joten haudat vaustettiin kaikella tarpeellisella, mita elaessakin oli tarvittu.

Etruskien perustamia kaupunkeja ovat mm Tarquinia, Orvieto, Arezzo, Perugia, Pisa. Osa heidan asutustaan on hautautunut syvalle nykyasusten alle. Onnekkaat maanomistajat voivat vielakin tormata suunnattoman arvokkaisiin aarteisiin. Ne on vain lain mukaan luovutettava valtiolle. Hmmmm!!!!

Etruskien kukoistuskausi kukoisti n 800 eKr - 396 eKr, jolloin roomalaiset valloittivat alueen ja sulauttivat kansan omaan kansaansa. Kukoistuskautensa aikana Rooman kuninkaina oli kolme etruskia (625-509 eKr). Silloin mm rakennettiin Forum Romanum, tehtiin kuuluisia rooomalaisia teita ja akvedukteja, Rooman kaupungin muurit jne. Siis se mita me opitaan koulujen historian kirjoissa, ei aina muista painottaa etruskien osuutta Rooman historian kukoistuskauden syntymiseen.

Etruskit olivat mm taitavia merenkulkijoita ja kauppiaita. Varsinkin kreikkalaiset, foinikialaiset ja kartagolaiset kavivat heidan kanssaan ahkerasti kauppaa. Kreikkalainen vaikutus nakyy erityisesti uskonnossa, keramiikassa ja pronssiesineissa.

Juhannuspaivan paatteeksi kavimme ravintolassa, jonka koko toiminta henki kauneutta. esim minun liha-annokseni oli kauniisti koristeltu. Harvinaista sikali, etta yleensa Italiassa ei lampiman ruoan lautasella ole mitaan kylmaa. (Tomaatti ja kurkkusiivut olisivat alkuasukkaille kauhistus). Etruskit rakastivat syomista ja juomista. Haudoista on loytynyt paljon freskomaalauksia, joissa juhlitaan ja juhlitaan. Kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmia, meren antimia, riistaa ja viinia. Tanssi, laulu ja soitto kuuluivat juhliin. Taman ruokalautaseni krysanteemin kukan ojennan etruskimiehille: Heille naiset olivat tasa-arvoisia kumppaneita. Saivat osallistua kodin ulkopuoliseen elamaan miehensa rinnalla. Toisin kuin esim kreikkalaiset sisarensa!

Juhannusaattoa etruskien rannalla

Juhannusaaton iltapaiva etruskien rannalla, Tarquiniassa. Helletta. Meressa kaulaa myoten. Vesi kuin linnun maitoa.

Retki-illallinen meren rannalla. Reissumies-ruisleipaa ja kylmasavulohta. (Ruoto ensin pois!)Takusti ei etruskimaista.

Auringonlasku noin klo 20.45. Olimme viimeiset rannalla. Ainutlaatuinen juhannusaatto.

Juhlan aikaa

Viime sunnuntaina katoliset viettilat Corpus Domini -juhlaansa. Alkuasukkaat koristelivat piazzojaan mika oikeiden kukkien teralehdilla, mika varjatylla sahanpurulla, niin kuin meidan piazzalaiset. Juhlaan kuului keskipaivan messu ja kirkollinen kulkue, jota johti maallinen torvisoittoyhtye. Juhannusta taalla ei sitten sen erityisemmin juhlitakaan. Mutta mepa mennaan etruskien jalanjaljille. Talla kertaa Tarquiniaan. Pariksi paivaksi. Toivotan kaikille Suomen suvessa mittumaaria viettaville ja muillekin oikein valoisaa keskikesaa. Ja mahdollisimman vahan vetta ja itikoita.

Helteen hetkiksi

Kun ulkona on niin kuuma, ettei sinne ole asiaa, muuten kuin varjosta varjoon. Kun telkkari-ope on heittaytynyt kesatuulelle eika laheta kokkiohjelmia, vaan jalkapalloa jalkapallon peraan. Nytkin alkoi peli Espanja-Irak. Lisaksi eilen tama osa Italiaa siirtyi ns digiaikaan, ja kaksi kanavaa meni lumisateeksi. Viela nakyy tarpeeksi monta. Uutta telkkaria tai digisovitinta en osta. Viela. Mita voisi tehda? Iltapaivalla kli 16.00? Silloin voi tutkia tilkkuja ja alkaa suunnitella laukkuja. Niitahan naisilla ei koskaan ole liikaa. Marimekon Ananaskangas leikattu. Mutta sopivaa ompelulankaa ei ollutkaan! Entas Marimekon Tantsu-kangas. Harmaa lanka loppunut. Mustaa on. Joten se projekti olisi yksi vaihtoehto.

No, punaista lankaa ainaskin on. Monta rullaa. Jospas tekisi oikein tulisen kassin. Tahan tuliseen ilmanalaan. Kunhan ei vain ennustaisi ukkosia!

Tammoinen kassi syntyi eilen. Sen kaveri lensi toissapaivana pikkuemannan juhannuskassiksi. Marimekkoapa tietenkin. Tama kassi loytaa pikku signorinansa naapurikylasta.

Ensin ihastus, sitten vihastus

Aamulla parvekkeelle ilmestyi iso, kaunis perhonen. Lajia en tunne. Hain kameran ja istuin ihastelemaan. Tuntui olevan kesya sorttia.

Mutta sitten ymmarsin homman nimen: perhonen oli munimassa krassin lehtien alapuolelle. Sieva ryhma munia. Mutta koska mina en tykkaa mistaan ryomivista madoista, perhosen lisaantymisvaihe sai tylyn lopun. Ajoin perhosen pois ja nypin munat pois.

Haluan itse nauttia krasseistani! Ulkona ja sisalla.

Arvaan, etta huomenna alkaa uusi metsastys.

Magnolian kapyja Armenialaisten luostarista

Tottorroo!! Kilpailun tulokset julistetaan juhlallisesti: telkkarissa on just alkanut Italia-USA -jalkapallo-ottelu, jota kuuleman mukaan eras paaministeri seuraa Obaman seurassa. Mitahan tassa siita lopputuloksesta oikein toivoisi!!! Siemenkotahan se edellisessa postauksessa komeili. Magnolian siemenkota. Elenalla oli kotiseutuetu. Tiesi, mutta onneksi ei kertonut. Kyllahan Multi-majava voisi silla kahta talttahammastaan putsailla. Satu.p oli oikeilla laduilla, mutta en suosittelisi silla vispaamista. On siina sen verran teravia piikkeja. Voisivat vahingossa irrota ja tarttua kurkkuun. Pikkujuttujen banaanin siemenkota on minullekin taysin uusi biologinen ihme ja Seija-systerin ananas lienee myos uusi kasvitieteellinen tuttavuus. Siis oikea vastaus: magnolian siemenkota. Arvailijoita oli talla eraa sen verran vahan, etta KAIKKI saavat luvatut yrtit. Seijan ja Elenan osoitteet tiedan. Laittakaas satu p ja pikkujutut osoitteet, joihin lahetysta odottelette. Siemenkotia on kylla useampia, mutta niita en voi postissa lahettaa. Matkalaukkuun voin pakata Suomeen tuotavaksi, jos joku erityisesti haluaa. Ilmoitelkaapas! Siemenkodat loytyivat armenialaisen aarteen puutarhasta. Alabaariin aamucappuccinolle kavellessani ohitan aina ison, ISON rakennuksen, jonka portit ovat tiukasti kiinni. Armenialaisten luostarikoulu. Vuonna 2004 suljettu. Toiminta siirretty Roomaan. Voi kunpa joskus paasisi katsomaan, mita sisalla oikein on. Sitten Onni potkaisi oikein kunnolla: tapasin rakennuksen talkkarin ja hanen kanssaan paasin tutustumaan paikalliseen historialliseen aarteeseen. Tama kuva on luostarin salin seinalla: maisema Armeniasta. Luostarissa toimi katolinen luostarikoulu, lahinna armenialaisille, mutta myos esim puolalaisille ja Lahi-Idasta tuleville nuorille. Rakennusta on hoidettu erittain hyvin. Sinne voisi jarjestaa milloin vain minkalaisia tapahtumia tahansa.

Michele-talkkari oli hyvin innostunut kertomaan luostarin historiasta. Erityisesti luostarin puutarha innoitti hanta. Siella on suihkulahteita, joiden jalustaa on muovannut alueen kalkkipitoinen vesi. Siella on kaikenlaisia etelan hetelmia: appelsiini-, sitruuna- ja viikunapuita, kiivi- ja viinirypalekasvustoja jne. Siella on uima-allas ja tenniskentta...

... ja esim naita nespolo-puun hedelmia. Rumasta ulkokuorestaan huolimatta ne ovat hyvan makuisia. Siemenia on nyt kilpailun palkintojen mukaan lahetettavaksi asti. Jos haluatte. Itavat kuulemma tuossa tuokiossa. Suomen oloissa en uskalla luvata talven kestavyytta. Mutta eihan sita koskaan tieda.

Paasin tutustumaan koko luostariin ja tama kuva on ihan ylimmalta kattotasanteelta kohti vuoristomajaa. Ei ihan nay. Mutta tammoista kuvaa ei varmaan muilla ole. Viela. Silla innokkaita tutustujia on jo ilmaantunut. Taytyypa neuvotella Michelen kanssa.

Italia-Usa -ottelu on nyt klo 21.00 tasan o-o. Kohta kaannan kanavlle 5. Siella alkaa elokuva Sabrina. Harrison Ford ja Julia Ormond lammittelevat Audrey Hepburnin ja Humphrey Bogartin vanhan version.

Kylmaa keittoa ja ruisleipaa

Mitenkas tama kuva liittyy kylmaan keittoon? Ei sitten mitenkaan. Mutta kun keitto havisi parempiin suihin, ennen kuin kamera ikuisti namikkaan keiton, valitsin taman kuvan noin niin kuin arvattavaksi. Kaikkien oikein tai vaarin arvanneitten kesken arvon jotain tuosta parvekkeen yrttitarhasta. Arvausaikaa maanantaihin.

Sen sijaan tasta tehdaan kylman keiton paalle herkkua. Siis etualalla olevasta basilikasta, ei tuosta takana rehottavasta krassista. (Voishan sitakin muuten kokeilla!) Kylmat keitot ovat helleajan ruokaa. Tanaankin ylitetaan 30 reippaasti. Varjossa. Tassapa ohjetta:

- Tomaatteja

- Sellerin vartta

- Punasipulia

- Suolaa ja pippuria maun mukaan.

Alkuasukkaat kuorivat tomaatit. Kastavat ne kiehuvaan veteen, hupsauttavat jaiseen veteen, jotta kypsyminen lakkaisi ja nylkevat sitten ja ottavat siemenmossosisustan pois. Itse vain pesen tomaatit ja kaytan ne kuorineen siemenineen paivineen. Tomaattien on oltava kypsan kypsia. Itse kaytan mieluiten kirsikka- tai miniluumutomaatteja. Hupsautetaan frullatoreen, siis tehosekoitimeen.

Sellerin varsia saa kaupasta aina kaupan paalle. Niita pilkotaan maun mukaan tomaattien joukkoon.

Punasipuli taalla on ns Tropeaa. Tykkaan siita. Siispa sekaan pilkotaan reilusti. Kaikkien vatsa ei tosin raakaa sipulia kesta. Onhan se tavallaan laake. Esim Frantsilassa ruoissa ei kauteta sipulia ollenkaan.

Frullataan, frullataan ja frullataan. Kaadetaan lautaselle odottelemaan.

Tehdaan pesto-kastike:

- Basilikaa

- Pinjan siemenia

- Valkosipulia

- Juustoa

- Suolaa

- Oliivioljya

Basilika taytyy ehdottomasti olla ns genovesea, siis sita isolehtista. Pestaan iso nippu ja annetaan kuivahtaa. Silla aikaa paahdetaan pinjansiemenet. Otetaan marmorinen (lahja)huhmari ja visakoivuinen hierrin (Eikos olekin minulla aarteita!). Valkosipuli, pinjan siemenet ja suola hierretaan huhmarissa. Sekaan laitetaan pikkuisin maarin juustoa (pecorinoa ja parmesaania tai graanaa) ja oljya, ehdottomasti extra verginea. Hierretaan. Mukaan laitetaan pienia maaria basilikan lehtia ja hierretaan. HUOM! Basilikan lehtia ei koskaan leikella pieniksi veitsella. EI! EI! Lisataan taas juustoa, oljya ja basilikaa ja hierretaan. Vie aikaa. Siis on samalla meditatiivista. Lopuksi tarkistetaan maku. Lisataan jotain jos tarttee.

Pestoa ripotellaan keiton paalle. Plus oljya, jos makuaisti haluaa. Juomaksi sopii tuhti valkoviini.

Kuten huomaatte, olen semmoinen hyppysella kokkaava. Jokainen kokkaa tavallaan, mutta tata keittoa suosittelen. Seuraavaksi voisi kokeilla tomaattien sijaan/kanssa keskurpitsaa, kurkkua tai jotain ajankohtaista vihanneshyllyilta. Paitsi ei munakoisoa, koska raakana se ei sovi syotavaksi.

Ja sitten ruisleipaan. Toissa paivana uunista otettu. Pellavaliinassa sailytetty. Ohjeen loydatte Soilen blogista 22.02.09. Itse vahan savellan siementen suhteen. Ripottelen sekaan, mita sattuu olemaan. Nain lampimaan aikaan leivan nostatus onnistuu, jopa nopeampaan tahtiin kuin ohjeessa sanotaan. Sen sijaan talven kylmina kuukaisina taikinakin tykkaa huonoa, eika suostu nousemaan. Ei sitten millaan. Ei takan loisteessa, ei untuvatakin sisalla. Kun ei niin ei. Taytyy tehda pakkaseen leipaa jouluksi. Leivan alla on muuten yksi niita Suomesta tuotuja aarteita. Keuruun torilta loydetty korpipihlajasta tehty leikkuulauta. Laudan tekija, vanha pappa antoi hoito-ohjeeksi lautaa puhdistettaessa kastella sen molemmat puolet, ei vain toista. Kylman keiton oheisherkku: Ruisleipaa, paalle pestoa ja huuhtelu valkoviinilla. Buon appetito!

Tanaan ja vahan eilenkin

Graffiti sai olla rauhassa muutaman tunnin. Yhtakkia se oli havinnyt. Samoin bodygardit. Olivat siestalla. Vartiopenkilla istui kaksi aitia lastensa kanssa. Ja siellahan se graffitikin oli. Lapsen leikeissa. Sehan oli ollut helppo nostaa pois paikoiltaan. Kun aidit huomasivat minut ikkunassa, toinen heista nousi ja vei graffitin takaisin. Taytyypa tehda lapselle ihan ikioma juttu. Voi laittaa sen ihan mihin haluaa. Graffiti muutti tana aamuna piazzan toiselle laidalle, aivan ulko-oveni viereen. Liikennemerkkiin, jossa ilmoitetaan, etta piazza on oltava autoista vapaa toriautoja varten. Siina se kylla pysyy. Jos ei ole sakseja mukana.

Kavin aamulla naapurikylan perjantaimarkkinoilla. Tammoista se liikenne silloin on. Ja vahan muulloinkin. Vasemmalla oleva pakettiauto moi jotain maitotuotteita. Keskella katua. Tuo pikkuauton pera sen edessa on poliisiauto. Poliisit juttelivat tuttujen kanssa. Kaunotar tuli tuolta, mista tuo sininen pikkuautokin. Kotiin lahdetaan sitten tuon kuormurin peraan, kun ensin kierretaan puoli kylaa yksisuuntaisten katujen vuoksi. Eikos ole ihan selva ja helppo nakki. Jalankulkijoita en tahan kuvaan saanut. Mutta hyvalla mielikuvituksella voitte liimailla heita sinne sun tanne.

Ja sitten kiitos Pikkusiskolle sinne Oulunsaloon. Kirje tuli eilen. Ihanalla Muumi-postimerkilla varustettuna. On siina appelsiininkuori lennellyt Italiasta Suomen kautta takaisin Italiaan ja saanut ihan uuden ilmeen. Taytyy ottaa kortti joskus torille mukaan ja nayttaa myyjalle, mita kuorista on tehdy.

Kylan piazza on nyt graffattu

Sain Knitsealta vaihtareina mm. oheisen kukan ja helmen. Tein niille savyyn sopivan pohjan, ja nyt graffiti juhlistaa vuoristokylan piazzaa. Ihan kylan nimen alkukirjainten mukaan. (Poggio Catino). I got this flower and the button from Knisea. I made the background for it, and the letters from my village (Poggio Catino). Now the graffiti is by the piazza.

Olen oikein tyytyvainen.

I am very satisfied.

Ja niin ovat myos piazzan vakio istujat. He auttoivat minua valitsemaan paikan. Tuossa alaikkunan oikealla puolella seinan vieressa. Tosin miehet olisivat halunneet graffitin omaan kotiinsa sisalle. No, lupasin tehda heille Italian ja Suomen liput. Samalaiset, jotka he ovat nahneet makuuhuoneeni ikkunan kaiteissa. Nyt graffitilla on kaksi vartijaa ihan piazzan puolesta. Kiittivat kovasti ihan kylan puolesta.

And so are also the men, who usually sit there. They helped me to choose the place for the graffiti. By the window near the wall. They said they would prefare to have it in their homes, and I promised to make the Italian and Finnish flags for them. Like I have in my bedroom window, which they can see from the piazza. Now the graffiti has two bodyguards. They very grateful on the behalf of the piazza.

Nykyaika auttaa historiaa

Jo muinaiset etruskit loysivat talle rannalle ja rakensivat yhden tarkeimmista satamistaan, Pyrgin, tuohon niemennokkaan. Kuvan linna on myohemmilta ajoilta, mutta minulla on onni omistaa koto-Suomessa tuon linnan ikkunasta otettu valokuvasta suurennettu juliste. Paasimme vuosia sitten linnaan sisalle ihan sattumalta. Ottamassani valokuvassa nakyy veden alla olevat satamarauniot. Siis ihan kuvaharvinaisuus. Vahinko, ettei itse filmi ole enaa tallessa. Kait. Pitaapa tutkia. Linna ei viela viime kesana ollut yleisolle avoinna, mutta linnan ulkopuolella nautimme ihanasta ulkoilmakonsertista. Toivottavasti korjaustyot saadaan nopeasti valmiiksi ja tuo kuvan rumistus (nostokurki) poistuu pilaamasta muuten komeaa nakya. Minulle tama ranta on mieluinen retkikohde. Etruskien meri. Siita myos sana Tyrrhenan meri. Tama kuva viime viikolta. The Etruscans had one of their most important ports by this sea. They called it Pyrgi. This castle is from medivial time, but I have a rare picture taken from the window of this castle. You can see the ruins of the port in it. It was not possible to visit the castle last summer because of the restauration, but we enjoyed a wonderful open air concert there outside the walls of the castle. I love to take a picnic by this sea, this Etruscan Sea, the Tyrrhenian Sea.

Sikana sekaan

Olen kuluneen viikon aikana istunut auton ratissa yhteensa noin kaksikymmenta tuntia. Enaa ei mikaan hammastyta: autoja (ynna muitsa ajopeleja), ihmisia ja elaimia voi ilmestya mista vain. Ihailen suunnattomasti linja-autojen kuljettajia. Joskus tuntuu, etta heilla on ratissaan nappula, joka tekee autosta keskelta taipuvan tai 'laihtuvan'. Tassa kuvassa on meidan piazzan bussien kaantymispaikka: Ensin tullaan piazzalle, sitten peruutetaan kaupan ja rappusten valiin (valiin jaa parin sanomalehden verran tilaa), ja sitten taas nuolen suuntaan, jossa lukee minikirjaimin Roma. Sen sijaan en ihaile niita autoilijoita, jotka kaikkien kuolemaa uhmaten ohittelevat missa sattuu ja miten sattuu. Myoskaan jalankulkijat eivat tieda, etta tie on tarkoitettu lahinna autoille. Tuttavaa voi jututtaa vaikkapa keskella risteysta niin kauan kun asiaa riittaa tai laahustaa tien yli mista vain. Taidan harmaannuttaa takaa tulevien hiuksia, silla minulla ei ole kiire eika tarve nayttaa muille, kuinka Kaunotar kulkee, jos se on silla paalla. Se ei ole provosoitavissa, vaikka ohitse puksuttaa pienista pienin maantien nuolija. Harjoitus tekee mestaria tai sinne pain. Tykkaan jo ajaa taalla. Paitsi pimeassa, silla nama kylatiet ovat semmoisessa kunnossa, etta kuoppia loytyy tuhka tiheaan. Ja pimeassa liikkuvat myos luonnon yokyopelit. Yhtena iltana piikkisika juoksenteli tien laidasta toiseen autoni valojen haikaisemana. En viitsinyt harnata, silla sen piikit ovat sen verran kovat, etta ne puhkaisevat vaikka kumit. Onpa yhdesta autosta tarttunut eturekisterikilpi yksiin piikeihin. Siis jossain metsan uumenissa on ajopelirekisterilla varustettu piikkisika! Taitaa vain olla jo vanhentuneet rekkarit. Siis otusta voi vaikka sakottaa!

Onnen tuoja

Vuoristomajan seinilla (ulko-) asustaa minun ikioma onnea tuottava kotielain: gekko. Siis ei sisilisko, joita myos on. Katsokaa noita ihania pienia varpaita. Ai miksiko onnen tuoja? No koska se tykkaa kaikenlaisita otokoista, joista mina en nyt niin kauheasti valita. Vieraat Roomassa. Mina vapaalla. Hyvaa viikonloppua. In my mountain home I have a pet who brings me luck: a gekko. See those tiny, beautiful toes. Why does it bring luck? Because it eats all kind of small bugs, that I don't care. My Finnish friends are in Rome, so I have a day off. Have a nice weekend.

Rannalta rannalle

Siellahan ne ystavat odottelivat. Siis Braccianossa (ilman h:ta). Kolmikko saman leipapalan kimpussa. Pienemmat kaakattajat odottelivat vuoroaan. Itse ranta oli hoitamaton. Siis turistiaika tai kesaaika, niin kuin alkuasukkaat sanovat, ei ole viela alkanut. Vasta heinakuussa! Vaikka asteita olisi kuinka paljon. Vaikka aurinko paahtaisi taydelta taivaalta. Mutta koska allakassa ei viela ole heinakuun aika, ei viela ole myoskaan kesa. Jos nakee jossain olkaimettomassa puserossa tai shortseissa liikkuvan kaksijalkaisen, han on varmasti turisti. Alkuasukkailla on viela kunnon tamineet paalla. Ettei iskisi se kuuluisa SIKAflunssa. Joopa, joo.

And there, in Bracciano, the friends were waiting. The shore was untidy, because it is NOT summer, yet. Summer starts in July. No matter if the temperature is high or if the sun is burning hot. Not. Summer starts in July. If you see some one in shorts, she/he surely is a tourist. The Italians wear proper clothing, so they don't cath the SWINflu.

Meren rantakin on viela hiljainen. Siksipa meilla oli ruhtinaallisesti tilaa ja rauhaa lokotella. Koska olimme rannalla viikolla. Alkuasukkaat valloittavat rannat - ja tiet - ja ruokapaikat viikonloppuisin. Jos haluaa keskelle kuhisevaa, palattavaa, etuilevaa jne alkuasukaslaumaa, tervemenoa. Ei sovi minulle.

Also the beach is still unpopulated. Calm and peaceful. Because we were there on Thursday. But on weekends there are lots of Italians. Not for me.

Tasta mina tykkaan. THIS I love.