Olen kuluneen viikon aikana istunut auton ratissa yhteensa noin kaksikymmenta tuntia. Enaa ei mikaan hammastyta: autoja (ynna muitsa ajopeleja), ihmisia ja elaimia voi ilmestya mista vain. Ihailen suunnattomasti linja-autojen kuljettajia. Joskus tuntuu, etta heilla on ratissaan nappula, joka tekee autosta keskelta taipuvan tai 'laihtuvan'. Tassa kuvassa on meidan piazzan bussien kaantymispaikka: Ensin tullaan piazzalle, sitten peruutetaan kaupan ja rappusten valiin (valiin jaa parin sanomalehden verran tilaa), ja sitten taas nuolen suuntaan, jossa lukee minikirjaimin Roma.
Sen sijaan en ihaile niita autoilijoita, jotka kaikkien kuolemaa uhmaten ohittelevat missa sattuu ja miten sattuu. Myoskaan jalankulkijat eivat tieda, etta tie on tarkoitettu lahinna autoille. Tuttavaa voi jututtaa vaikkapa keskella risteysta niin kauan kun asiaa riittaa tai laahustaa tien yli mista vain.
Taidan harmaannuttaa takaa tulevien hiuksia, silla minulla ei ole kiire eika tarve nayttaa muille, kuinka Kaunotar kulkee, jos se on silla paalla. Se ei ole provosoitavissa, vaikka ohitse puksuttaa pienista pienin maantien nuolija.
Harjoitus tekee mestaria tai sinne pain. Tykkaan jo ajaa taalla. Paitsi pimeassa, silla nama kylatiet ovat semmoisessa kunnossa, etta kuoppia loytyy tuhka tiheaan. Ja pimeassa liikkuvat myos luonnon yokyopelit. Yhtena iltana piikkisika juoksenteli tien laidasta toiseen autoni valojen haikaisemana. En viitsinyt harnata, silla sen piikit ovat sen verran kovat, etta ne puhkaisevat vaikka kumit. Onpa yhdesta autosta tarttunut eturekisterikilpi yksiin piikeihin. Siis jossain metsan uumenissa on ajopelirekisterilla varustettu piikkisika! Taitaa vain olla jo vanhentuneet rekkarit. Siis otusta voi vaikka sakottaa!
Joulurauhaa!
10 tuntia sitten
.JPGm.JPG)
Hyva kuva, tyypillinen. Paitsi siina ei ole aanivahvistusta. Tuossa vaihessa yleensa linja-auto toottaa, sen perassa tulevat autot toottaavat ja kaikki huutavat kitarisat nakosalla keltaisen pakettiauton kuljettajalle, joka tulee tyynesti ja arvokkaasti baarista kahvia suunpielista pyyhkien.
VastaaPoistaValitettavasti taytyy jatkaa tuota rekkarijuttua sen verran, etta elukka kuoli kolarissa ja pari paivaa sen jalkeen auto jatti eraan insinoorin tien paalle. Piikit olivat paitsi vieneet rekkarit, niin puhkaisseet jonkun vesijohdon ja siita nestevajeesta ei mitkaan mittarit ilmoitelleet. Auto romuttamolle ja insinoorin ylpeydelle iso lommo.
Elainrakkaana mieluummin kylla ajattelen, etta otus kirmailee lahimetsissa vaikka vanhentuneen rekkarinkin kanssa.
Voihan elukkaa!
VastaaPoistaAlan olla jo varsin paikallinen omalla ajotyylillani ja sama jatkuu viela hetken Suomessa.Olen meinaan se, joka toottaa hyvin herkasti, kunnes muistan missa olen tai ainakin kun katson ymparilleni, muut kuskit Suomessa katsovat silmat selallaan :)
Linja-autokuskien autonkääntelytaitoa minäkin ihmettelin ja ihastelin Italiassa. Mutta muuten se ajotyyli oli aikalailla reipasta.
VastaaPoistaMutta että miten sinä uskallat siellä ajella, sitä en ymmärrä. Ajatko myös Rooman kaduilla ? Casperian seutuvilla tiet olivat muuten mukavia mutta aika mutkaisia ja kapeita. Ja sitten ne rotkot vielä.
-seija-
Mutkaiset ja kapeat vuoristotiet pakkaavat vähän hirvittämään, oli sitten linja-auton, henkilöauton tai moottoripyörän kyydissä. Mutta varmaan jos itse ajaisi, niin ei pelottaisi läheskään niin paljon ;-)
VastaaPoistaEn kyllä haluaisi olla italialainen bussikuski, vaikka autoilusta kovasti tykkäänkin.
VastaaPoistaElena: Saali elukkaa, autoa ja insinooria. Toisaalta metsassa taitaa juosta montakin rekisteroitya villielukkaa. Tuo aaniefekti pitaa ehdottomasti saada seuraavaan kameraan. Terveisia Nokialle!
VastaaPoistaPikkujutut: Mina olen aika huono toottailemaan. Mutta kadet saattavat jo heilua, ja jos katse voisi tappaa, raatoja olisi jo useita.
Seija: Ai etta Roomaan autolla. No, grazie. Sekin on koettu, kuten varmaan muistat. Muistatko, kun iltamyohasella kurvailtiin paarautatieasemalla ja vaaraan suuntaan. Muistatko, kun yhtakkia tie paattyikin pellon reunaan. Ja olin vain noudattanut kanssa-autoilijoiden antamia neuvoja. Mutta eihan italialaisten, roomalaisista puhumattakaan, ylpeys kesta sanoa En tieda. Joten neuvoja annetaan innokkaasti. Niista voi joskus joka joku osua oikeaan. Yleensa ei. Joo, tykkaan ajaa taalla 'maalla'. Casperia on ihan helppo nakki, eika Salisano kurvitkaan enaa hikea otsalle nosta. Tuu vaan kyytiin.
Pikkusisko: Nappiin osuit. Kun itse ajaa, ei ehdi niin paljon pelata. Toisaalta tykkaan istua vieressa, kun ratin takana istuu hyva kuski.
satu.p: Taalla on jo jopa naiskuskeja. Meidan piazzan papat ovat heti tikkana antamassa naiskuskille hyvantahtoisia neuvoja, montako senttia viela on varaa peruuttaa. On heilla tarkea rooli.
Nauratti tuo sun piikki-sika, kova kasvo siellä liikkuu. Ja kova olet itsekin, kun suostut siellä ajelamaan.
VastaaPoistaOuti: Minuakin viehattaa ajatus rekisteroidysta piikkisiasta. Onkohan silla aina maaraaikaiskatsastus? Taalla se on kahden vuoden valein.
VastaaPoistaOlen aina tykannyt ajaa autoa. Taalla se homma alkuun hirvitti ja peruuttaminen on minulle edelleen Akilleen kantapaa. Suomessa on kun tilaa meikalaisenkin peruuttamisille.