Kylmaa keittoa ja ruisleipaa

Mitenkas tama kuva liittyy kylmaan keittoon? Ei sitten mitenkaan. Mutta kun keitto havisi parempiin suihin, ennen kuin kamera ikuisti namikkaan keiton, valitsin taman kuvan noin niin kuin arvattavaksi. Kaikkien oikein tai vaarin arvanneitten kesken arvon jotain tuosta parvekkeen yrttitarhasta. Arvausaikaa maanantaihin.

Sen sijaan tasta tehdaan kylman keiton paalle herkkua. Siis etualalla olevasta basilikasta, ei tuosta takana rehottavasta krassista. (Voishan sitakin muuten kokeilla!) Kylmat keitot ovat helleajan ruokaa. Tanaankin ylitetaan 30 reippaasti. Varjossa. Tassapa ohjetta:

- Tomaatteja

- Sellerin vartta

- Punasipulia

- Suolaa ja pippuria maun mukaan.

Alkuasukkaat kuorivat tomaatit. Kastavat ne kiehuvaan veteen, hupsauttavat jaiseen veteen, jotta kypsyminen lakkaisi ja nylkevat sitten ja ottavat siemenmossosisustan pois. Itse vain pesen tomaatit ja kaytan ne kuorineen siemenineen paivineen. Tomaattien on oltava kypsan kypsia. Itse kaytan mieluiten kirsikka- tai miniluumutomaatteja. Hupsautetaan frullatoreen, siis tehosekoitimeen.

Sellerin varsia saa kaupasta aina kaupan paalle. Niita pilkotaan maun mukaan tomaattien joukkoon.

Punasipuli taalla on ns Tropeaa. Tykkaan siita. Siispa sekaan pilkotaan reilusti. Kaikkien vatsa ei tosin raakaa sipulia kesta. Onhan se tavallaan laake. Esim Frantsilassa ruoissa ei kauteta sipulia ollenkaan.

Frullataan, frullataan ja frullataan. Kaadetaan lautaselle odottelemaan.

Tehdaan pesto-kastike:

- Basilikaa

- Pinjan siemenia

- Valkosipulia

- Juustoa

- Suolaa

- Oliivioljya

Basilika taytyy ehdottomasti olla ns genovesea, siis sita isolehtista. Pestaan iso nippu ja annetaan kuivahtaa. Silla aikaa paahdetaan pinjansiemenet. Otetaan marmorinen (lahja)huhmari ja visakoivuinen hierrin (Eikos olekin minulla aarteita!). Valkosipuli, pinjan siemenet ja suola hierretaan huhmarissa. Sekaan laitetaan pikkuisin maarin juustoa (pecorinoa ja parmesaania tai graanaa) ja oljya, ehdottomasti extra verginea. Hierretaan. Mukaan laitetaan pienia maaria basilikan lehtia ja hierretaan. HUOM! Basilikan lehtia ei koskaan leikella pieniksi veitsella. EI! EI! Lisataan taas juustoa, oljya ja basilikaa ja hierretaan. Vie aikaa. Siis on samalla meditatiivista. Lopuksi tarkistetaan maku. Lisataan jotain jos tarttee.

Pestoa ripotellaan keiton paalle. Plus oljya, jos makuaisti haluaa. Juomaksi sopii tuhti valkoviini.

Kuten huomaatte, olen semmoinen hyppysella kokkaava. Jokainen kokkaa tavallaan, mutta tata keittoa suosittelen. Seuraavaksi voisi kokeilla tomaattien sijaan/kanssa keskurpitsaa, kurkkua tai jotain ajankohtaista vihanneshyllyilta. Paitsi ei munakoisoa, koska raakana se ei sovi syotavaksi.

Ja sitten ruisleipaan. Toissa paivana uunista otettu. Pellavaliinassa sailytetty. Ohjeen loydatte Soilen blogista 22.02.09. Itse vahan savellan siementen suhteen. Ripottelen sekaan, mita sattuu olemaan. Nain lampimaan aikaan leivan nostatus onnistuu, jopa nopeampaan tahtiin kuin ohjeessa sanotaan. Sen sijaan talven kylmina kuukaisina taikinakin tykkaa huonoa, eika suostu nousemaan. Ei sitten millaan. Ei takan loisteessa, ei untuvatakin sisalla. Kun ei niin ei. Taytyy tehda pakkaseen leipaa jouluksi. Leivan alla on muuten yksi niita Suomesta tuotuja aarteita. Keuruun torilta loydetty korpipihlajasta tehty leikkuulauta. Laudan tekija, vanha pappa antoi hoito-ohjeeksi lautaa puhdistettaessa kastella sen molemmat puolet, ei vain toista. Kylman keiton oheisherkku: Ruisleipaa, paalle pestoa ja huuhtelu valkoviinilla. Buon appetito!