Keskikesä

Kesän pisimmän päivän iltauinti tohtorilan rannassa. Pimeääkö? Ei, vaan kuva otettu vastavaloon.

Illan päätteeksi kuva parvekkeelta oikeaan valoon todistaa, että vuorokaudesta auringonvaloa on lähes 20 tuntia ja hämärää noin neljä tuntia. Joulun aikaan sitten toisin päin.

Kohta alkaa saalistajan kulta-ajat. Mansikat odottavat jo poimijaa, sitten mustikat ja lakat... (Hieman vähemmän hellettä olisi kyllä toivomuslistalla.)

Mutta ensin vietetään juhannusta. Kovasti kaipaan juhannussaunaa, mutta tänä vuonna ei taloyhtiön sauna lämpiä, jostain syystä! Huomenna sitten, kuulemma. Kukkia aion poimia, sillä olen nyt pyöräillyt uusia polkuja, ja voisihan sitä uintireissulla pyörähtää vaikka kokolla.

Kaikille oikein valoisaa kesäistä juhlaa.

Hyvä paha lisäaine

Viime postauksen hyttysten karkotusvempain on ollut viime päivien hittipuheenaihe. Itsekin olen tarkalla korvalla kuunnellut asiantuntijoiden lausuntoja vempaimessa käytettävästä tehoaineesta. Lainasin kirjastosta tutun kirjan, jollainen minulla on saapasmaan kirjahyllyssä, koska siellä saa olla kauppamatkoilla tarkkana siitä, millaisia tuoteselosteita kaupan tavaroissa on. Tosin joskus niin pienellä präntillä, että suurennuslasi olisi tarpeen. Mutta mitä pitempi lista, sitä varmemmin tuote jää minulta hyllyyn. Thermacellissä käytettävää ainetta, pralletriiniä ei kirjasta löydy. Onkohan se aivan uusi myrkky? Sen on hyväksynyt Suomen Tukes, ja sitä tutkii nyt myös EU:n ao taho. Odotellaan...

Kirja on hyvin mielenkiintoinen. Liikennevaloin siinä kerrotaan EU:n hyväksymistä lisäaineista E-koodeineen. Muutama vuosi sitten tutkin joidenkin käyttämieni ns kosmetiikkatuotteiden koodiston, ja täytyy myöntää, että parin käyttö loppui kokonaan. Samoin kaupan ruokahyllyjen tuoteselosteet kannattaa tutkia tarkoin, jos ei halua tietämättään myrkyttää itseään. Toisaalta, on myös hyviä lisäaineita, ne täytyy vain tietää. Kuitenkin kaiketinkin, kun itse laittaa ruoan alusta loppuun, eikä monia nuoruutta lupaavia kaunistusaineita hyllyilleen kerää, homma on ihan hanskassa.

Thermacellin tehoaineen käyttö on kriitikoiden mukaan luonnon moninaisuuden vaaratekijä. No, minäpä lähdin pyöräretkelle tutkimaan tienpenkkojen kasvillisuuden moninaisuutta. Olen aina näin juhannuksen aikaan ajanut yhden reitin hakien maljakkoon päivänkakkaroita. Tällä kertaa en löytänyt yhtään kakkaraa. Oli joko tasaiseksi ajettuja nurmikkoalueita tai sitten noita lupiineja. Ajelin myös matalahkon vesialueen ohi. Kohta joko lahti on ummessa, koska siihen valuu asutuksen peltojen hoitoaineita. 

Kaikkea tätä olen nyt pyöritellyt mielessäni thermacellia katsoessani. Aion edelleen käyttää sitä, mutta en uimarannalla ennen kuin saan enemmän tietoa pralletriinista.

Onneksi näin matkallani myös muutakin. Lokin poikaset opettelivat uimista emolinnun rääkyessä varoitushuutoja valotolpan päällä. Kun menin lähemmäksi, lokki aloitti pelotuslennot yläpuolellani. Ymmärsin yskän! Lopulta löysin myös kaipaamiani päivänkakkaroita. Joskohan niitä löytyy sitten juhannuksena. Kaipaan muutenkin lapsuuteni kesien kukkaloistoa. Silloin luonto piti huolta omasta monimuotoisuudesta. 

Varustautumista

Nyt olen varustautunut puolustamaan itseäni iniseviltä tökkijöitä, joita tällä hetkellä tuntuu ilma olevan sakeana. Pysyisivät vaan mustikkamailla, että runsas kukinta saisi aikaan runsaan marjasadon. Uimarannalle en kyllä mene ilman tätä punaista asetta.

On kyllä yksi paikka, johon inisijät eivät ole ilmaantuneet (ainakaan vielä) häiritsemään päiväkahvihetkiäni. Ellun rantakahvila. (Lue Elias Lönnoitin siipirataslaivan ranta!) Auringonpimennys eiliseltä meni kyllä ohi, mutta alkuviikon ukkosilmoja piti mennä rannalle varta vasten ihailemaan, minä kun tykkään ukkosesta salamoineen ja paukahduksineen.

Tämän hetken kukka tuolta pyörälenkin varrelta herättää matkakuumetta. Kun ennen koronaa keväisin lentelin saapasmaahan, junamatka kentältä kotiasemalle oli ihan tulipunainen unikoista. Toissapäivänä sitten varasin lennon syyskuun lopulle. Toteutuu se tai ei, lipun hinta ei päätä huimannut: 45 euroa Finnairilla. Ensi kuun alussahan saan toisen piikin ja sitten sen rokotepassin. MUTTA, olen varoitellut itseäni siitä, ettei mikään enää ole varmaa, ennen kuin se on varmaa!

Kirpputorihössötys on nyt korkealla, sillä olen varannut pöydän Vilikan kirppikseltä. Muiden asitoiden joukossa nämä Pentikin Hiisi-sarjan astiat ovat nyt menossa myyntiin. Muistan kun viime vuosituhannella ajelin Posiolla ja ostin nämä, mutta Hiidet ovat nyt jääneet kaappiin Muumi-mukien vallatessa kahvikaluston. Saas nähdä, ihan pilkkahintaan en näitä kyllä myy.

Lopuksi vaaliasiaa! En enää jaksa katsoa/kuunnella poliitikkojen sanailua. Jotenkin minusta tuntuu, että muutamat heistä ovat vuosien varrella kääntäneet takkejaan niin usein, etteivät enää tiedä, miten päin heillä se nyt on päällä. Nämä kielot haluan ojentaa Sanna Marinille, sillä ainakin minä olen kiitollinen siitä, miten hänen johdollaan koronatilanne Suomessa on hoidettu. Ihmiset, jotka kohkaavat hänen aamiaisitaan, voisivat mennä peilin eteen ja kysyä itseltään, miten he olisivat asiat paremmin hoitaneet. Entä onkohan Sanna edes ehtinyt syödä joka päivä, sillä niin hoikkaan kuntoon hän nyt on itsensä saanut. Taitaa hän vain olla liian vaarallinen joillekin vastustajille! Ugh, olen äänestänyt!

Hyvää mieltä

Ei, en ollut moottoriajoneuvoja ostelemassa, mutta leveä hymy nousi kyllä kasvoilleni näitä teiden (entisiä) hurmureita katsellessani. 

Tänne oli asiaa. Ensin salongin puolelle ...

... sitten puotiin ...

... Eijan puotiin. Jaksan aina ihailla hänen mielikuvituksensa lentoa, miten saada uutta elämää vanhoille tavaroille. Kierrätystä parhaimmillaan.

Pihan pikkupuoti ulkoa ja sisältä...

Lasten tarvikkeet tarjoavat erilaisen kasvualustan herneille...

... tai kukille!

Pehmeää valoa ...

... tai sitten piikkilangasta väkerretty romurinsessan ristalliruunu!

Kotimatkalla vielä hihittelin kierrätyksen luovuudelle. Suosittelen matkaa Multialle,  salonkiin, pajaan tai puotiin.

Navikka

Päivän pionin haluan antaa nyt ...

Navikalle, Keuruun työkeskukselle, joka antaa töitä heille, jotka itse eivät oikein helposti työtä löydä. Keskuksessa tehdään ohjaajien avulla monenlaista savesta, kankaista, puusta jne.

Keskuksessa tehdään tilauksesta kaikenlaista. Itse hankin vanhan leikkulaudan tilalle ihka uuden. Työn jälki on erinomainen, eikä hinta päätä huimannut. Lisäksi palvelu oli ystävällistä.

Keskuksen pihassa voi vuosittain nähdä monenlaista kädentaitoa. Tällä erää pihaa koristavat nuo fantasialinnut. 

Keskuksen käsitöitä on myytävänä Keuruun keskustassa olevassa Navikka-puodissa. Suosittelen.

Banksy

Kolmas kerta toden sanoi: sain 0-lipun Banksy-näyttelyyn Mäntän Serlachius-museoon. Eilen parinkymmenen muun näyttelyvieraan kanssa ihastelin - jälleen kerran - kuinka ammattitaitoinen tämä naapurikaupungin museo on. Tuntui kuin olisi kierrellyt jossain slummissa katsomassa maailman tänän hetken kuuluisimman katutaiteilijan työn tarinaa. 0-lippu sen vuoksi, ettei Banksy itse ole taidemuseoiden kaveri, eikä tämäkään näyttely ole hänen ´hyväksymänsä'. Siksi museo ei peri varsinaista sisäänpääsymaksua.

Näyttelyyn pääsee varaamalla aika netissä, mutta sisään saattaa päästä myös jonottamalla. Kovin oli nuorisopainotteinen eilinen yleisö, edustaahan Banksy varmaan heille tuttua taidesuuntausta. 

Jos haluaa tutustua Banksyyn kotona, on kaksi tunnin mittaista tallennetta. Toinen on tuo keltaisen esitteen Avajais-Stream. Ehdin eilen katsoa siitä alun ja suosittelen sitä ehdottomasti. Toinen tunnin juttu löytyy Iltasanomien striimauksen kautta.

If you are interested to visit this Banksy A Visual Protest I recommend this yellow Avajais-Stream. It is half Finnish and half English! Just go to Serlachius museum's page, and find the Banksy exhibition part or see the streaming via you tube. And Enjoy!

Banksy on protestien kuningas. Hän kritisoi mm sotaa. Ajankohtaisin kuvakollaasi oli mielestäni tämä Betlehemissä sijaitsevan Banksy-hotellista kertova kooste. Kunpa tämän päivän todellisuus olisi lähempänä tuota keskimmäistä kuvaa toisesta rivin oikealta, jossa israelilainen ja arabisotilas käyvät tyynysotaa. 

Tämä apinoiden parlamentti toi mieleeni saapasmaasta tekemäni postaus 16.06.2016, jossa comunen (kunnantalon) seinään oli maalattu apina. Viime aikoina Suomenkin parlamentissa meno on ollut aikamoista 'sadun lukua'.

Ainoa toive museolle on, että jossain olisi saatavilla vaikka irtotuoli, jotta jaksaisi katsoa koko videoinstallaation. Uskalsin hieman nojata tuohon 'kadunkulmaan', mutta kohta näyttelyn henkilökunnasta ilmestyi nuori nainen kieltämään moisen nojailun! Kotona laitoinkin illalla ystävällisen tuoli-toiveeni museon palautesivulle. Tästä kuvasta näkee hyvin sen, kuinka vähän katsojia oli paikalla. Siis todella korona-turvallista ja kaikilla oli maski.

Serlachius-museon ympäristö rauhoittaa näyttelyn jälkeen. Kuitenkin kaiketinkin kyllä kannatti käydä. Ajatukseni saivat taas paljon pohdittavaa. 

Ps. Museolta tuli ystävällinen vastaus tuohon tuoli-hommaan. Siellä on irtotuoleja saatavilla jossain oven suussa. En vain hoksannut kysyä, eikä minulle huomattu sitä tarjota. Siis kannattaa aina kysyä.

Herkkuja

Ensin näkyi muutama pieni...

Sitten näkyi lisää ... ja lisää... kunnes kori oli ihan täynnä! Siis näitä myrkkupommeja, korvasieniä. Vuosikymmeniä sitten näihin aikoihin keväästä sienihullun kiilto silmissä kolusin avohakkuita ja kuivasin ja keitin, kuivasin ja keitin. Mutta sitten jälkikasvu sanoi STOP, koska korvasienten myrkyn kanssa ei ole leikkiminen. Lauantaina en enää voinut kestää kiusausta, vaan autoilin TUONNE NOIN, ja ehdin poimia yhden aukon vain pienelä osin. Eilen, äitienpäivänä keitin muutaman pikkuisen korviksen KOLME kertaa melkein 10 minuuttia kerrallaan! No, eipä kastikkeessa  sitten enää juuri sienten makua ollut, myrkystä en tiedä. Koska sisarukset eivät olleet sienistä kiinnostuneita, roudasin ne yhdelle tutulle, jolle kyllä kelpasi. Totesi vain, ettei korvasienten myrkky näihin ikiin heihin ole tehonnut. No, omapahan myrkyn kestävyys heillä on.  Kysyi vielä, että missä se TUOLLA NOIN on. Siihen vastasin, että voinhan minä sieltä hänelle lisää hakea, mutta  paikka on edelleen TUOLLA NOIN.

Äitienpäiväksi posti toi minun lahjani minulle, ja taas olin ihastuksesta ihan soikeana. Mutta sittenpä edessä olikin suuri pulma: vaatekaapissa kun on lähes pelkästään raitapuseroita, joita saapasmaalaiset sanovat suomalaisten kansallisvaatteiksi. Eivät yhtään passanneet tämän aarteen aluspuseroksi. Yksi yksivärinen haaleansininen pelasti tilanteen. Nyt täytyy mennä kauppaan aarteen kanssa ja löytää siihen mätsäävä puseo, yksi lyhyt- ja yksi pitkähihainen. Sittenpä onkin kesägarderobi päivitetty.

Vera Valan romaanit ovat takuuvarmaa seuraa. Uusin kirja sijoittuu (taas) Italiaan, Tolfaan. Muutama kesä sitten ajelimme jälkikasvun kanssa piipahtamaan tähän pikkuiseen kylään etruskien maisemiin. Suosittelen kirjaa. Pitäkää varanne, ettette eksy ajoissa ja henkilöissä...