maanantai 10. toukokuuta 2021

Herkkuja

Ensin näkyi muutama pieni...

Sitten näkyi lisää ... ja lisää... kunnes kori oli ihan täynnä! Siis näitä myrkkupommeja, korvasieniä. Vuosikymmeniä sitten näihin aikoihin keväästä sienihullun kiilto silmissä kolusin avohakkuita ja kuivasin ja keitin, kuivasin ja keitin. Mutta sitten jälkikasvu sanoi STOP, koska korvasienten myrkyn kanssa ei ole leikkiminen. Lauantaina en enää voinut kestää kiusausta, vaan autoilin TUONNE NOIN, ja ehdin poimia yhden aukon vain pienelä osin. Eilen, äitienpäivänä keitin muutaman pikkuisen korviksen KOLME kertaa melkein 10 minuuttia kerrallaan! No, eipä kastikkeessa  sitten enää juuri sienten makua ollut, myrkystä en tiedä. Koska sisarukset eivät olleet sienistä kiinnostuneita, roudasin ne yhdelle tutulle, jolle kyllä kelpasi. Totesi vain, ettei korvasienten myrkky näihin ikiin heihin ole tehonnut. No, omapahan myrkyn kestävyys heillä on.  Kysyi vielä, että missä se TUOLLA NOIN on. Siihen vastasin, että voinhan minä sieltä hänelle lisää hakea, mutta  paikka on edelleen TUOLLA NOIN.

Äitienpäiväksi posti toi minun lahjani minulle, ja taas olin ihastuksesta ihan soikeana. Mutta sittenpä edessä olikin suuri pulma: vaatekaapissa kun on lähes pelkästään raitapuseroita, joita saapasmaalaiset sanovat suomalaisten kansallisvaatteiksi. Eivät yhtään passanneet tämän aarteen aluspuseroksi. Yksi yksivärinen haaleansininen pelasti tilanteen. Nyt täytyy mennä kauppaan aarteen kanssa ja löytää siihen mätsäävä puseo, yksi lyhyt- ja yksi pitkähihainen. Sittenpä onkin kesägarderobi päivitetty.

Vera Valan romaanit ovat takuuvarmaa seuraa. Uusin kirja sijoittuu (taas) Italiaan, Tolfaan. Muutama kesä sitten ajelimme jälkikasvun kanssa piipahtamaan tähän pikkuiseen kylään etruskien maisemiin. Suosittelen kirjaa. Pitäkää varanne, ettette eksy ajoissa ja henkilöissä...

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tänään puin päälleni tuon kukkamekon, ja aahhh että tuntui iholla hyvältä, vaikka lämpömittari huitoi lähellä kolmeakymmentä. Minusta tuli Sjöden-fani.

      Poista
  2. Ei olla ihan samiksia, minulla on tuo Muhu-villatakki lyhyempää mallia ja erivärinen, pidän noista perinteisistä neulekuvioista paljon.

    Vai raitapaita kansallisvaate, lisätään siihen (ranskalaisen sanomana)urheilusandaalit. Totta, jos maailma näkee raitapaidan, joka muistuttaa Marimekon t-paitaa, niin helpostihan kulkijaa suomalaiseksi epäilee, voi kyllä olla saksalainenkin. Ja ranskalaisilla on myös oma perinteinen raitapaita. Minua luullaan norjalaiseksi!?, mutta puoli Norjan Lappia onkin etäserkkuja täynnä, suomalaissukuisia kylläkin.
    helena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen laitoin päälleni sekä mekon että takin (sataa tihuutti), ja nautin värikkäästä olotilasta!
      Laskin nuo kaappini raitapaidat ja päätin, että - ainakin toistaiseksi - se laji saa nyt riittää.

      Poista
  3. Nämä herkut säästän mielelläni sinulle. En kajoa ollenkaan.
    Tosin ei niitä vielä toviin täällä olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en minäkään enää noita myrkkypalloja itselleni haali, mutta niiden kerääminen on mukavaa liikuntaa. Näin muuten samalla reissulla ilveksen tassun jälkiä, ihan kuin lisäkokemukseksi.

      Poista