Sitten näkyi lisää ... ja lisää... kunnes kori oli ihan täynnä! Siis näitä myrkkupommeja, korvasieniä. Vuosikymmeniä sitten näihin aikoihin keväästä sienihullun kiilto silmissä kolusin avohakkuita ja kuivasin ja keitin, kuivasin ja keitin. Mutta sitten jälkikasvu sanoi STOP, koska korvasienten myrkyn kanssa ei ole leikkiminen. Lauantaina en enää voinut kestää kiusausta, vaan autoilin TUONNE NOIN, ja ehdin poimia yhden aukon vain pienelä osin. Eilen, äitienpäivänä keitin muutaman pikkuisen korviksen KOLME kertaa melkein 10 minuuttia kerrallaan! No, eipä kastikkeessa sitten enää juuri sienten makua ollut, myrkystä en tiedä. Koska sisarukset eivät olleet sienistä kiinnostuneita, roudasin ne yhdelle tutulle, jolle kyllä kelpasi. Totesi vain, ettei korvasienten myrkky näihin ikiin heihin ole tehonnut. No, omapahan myrkyn kestävyys heillä on. Kysyi vielä, että missä se TUOLLA NOIN on. Siihen vastasin, että voinhan minä sieltä hänelle lisää hakea, mutta paikka on edelleen TUOLLA NOIN.
Äitienpäiväksi posti toi minun lahjani minulle, ja taas olin ihastuksesta ihan soikeana. Mutta sittenpä edessä olikin suuri pulma: vaatekaapissa kun on lähes pelkästään raitapuseroita, joita saapasmaalaiset sanovat suomalaisten kansallisvaatteiksi. Eivät yhtään passanneet tämän aarteen aluspuseroksi. Yksi yksivärinen haaleansininen pelasti tilanteen. Nyt täytyy mennä kauppaan aarteen kanssa ja löytää siihen mätsäävä puseo, yksi lyhyt- ja yksi pitkähihainen. Sittenpä onkin kesägarderobi päivitetty.
.JPGm.JPG)
