Pikkujoululahjani

Che fortuna! Aamulla sain pikkujoululahjan...

Suomen televisio (kanava 1) näyttää Montalbanoa, Angelican hymy, Il sorriso di Angelica. Kellonaika vain on semmoinen, että voin olla jo unten mailla, mutta jospas Areenan kautta sen voi katsella vaikka viikonloppuna. Jos en, niin sitten katson tuon dvdn.

Joka tapauksessa, on mukava bongata tuttuja paikkoja. Esimerkiksi tuo eka kuva on Punta Seccasta. Enzo al mare -ravintola oli kyllä jo suljettu, koska turistiaika oli ohi, mutta voin aivan hyvin kuvitella Montalbanon tuonne terassille nautiskelemaan meren antimista.

Jatkan Montalbanon jalanjäljillä seuraavassa postauksessa, mutta tässä tunnelmia Keuruulta ja Suomesta 08.12.2015. Siis joulukuussa yhtä lämmintä kuin juhannuksena!!! Sabinan maisemissa on paljon kylmempää nyt kuin täällä. Minulta saapasmaalaiset aina tenttaa, miten minä voin selvitä Suomen talvesta! Joopa, joo. Mistä talvesta?

Montalbano sono

Camilleri on nykyään ehkä Italian suosituin kirjailija. Sisiliassa - hänen kotisaarellaan - kirjakaupoissa on ihan omat hyllystöt pullollaan hänen tuotantoaan ja tuotantoa hänestä. Camilleri syntyi 1925, mutta vasta 1990-luvulla hänen suosionsa alkoi nousta kohisten, kiitos Salvo Montalbanon. Camilleri kirjoitti Montalbanonsa sisilian murteella, enkä vielä ihan kaikkea ymmärrä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Kirjojen suomentaja Helinä Kangas kääntää teoksen suorasanaiset osat suomen yleiskielellä, mutta repliikit ovat erittäin värikkäitä ja omantakeisia. Ensimmäinen suomennos Veden muoto ilmestyi vuonna 2003. Camillerista kiinnostuneille erinomainen lähde löytyy osoitteesta www.vigàta.org.

Minä löysin itselleni oikean aarteen, jonka avulla Montalbanon jalanjälkiä oli helppo kulkea. Kannessa kommissarion yläpuolella on hänen rantakotinsa Punta Seccassa, vieressä Sciclin kaupungintalon rappuset, jotka filmeissä kuuluvat poliisitaloon ja alakuvassa Ragusa Iblan päätori, jonka laidalla sijaitsee (muka) poliisipäällikön toimisto. Ks edellinen postaus.

Tämän uutisen bongasin toissapäivänä Ragusan päivälehdestä: Donnalucata ja Scicli (ks edelliset postaukset) kinastelevat nyt siitä, kumpaan paikkaan sijoitetaan Montalbano-museo/-puisto. Siis, kumpi vetää turistien rahat itselleen, sillä Montalbanosta on tullut seudun numero uno! Montabano-retkiä järjestää jo useampi firma, ja esim päivän retki maksaa yli 200 euroa! Olimme vuokraneet Comison lentältä vuokra-auton, joka maksoi reilun viikon ajalta hieman yli 100 euroa!

Pisin päiväretki (n 300 km) ulottui Agrigenton temppelilaaksoon, ihmettelemään kreikkalaisajan raunioita. Sisilian historia on yhtä kansainvaellusten ja valloitusten historiaa. Montalbano-kuvauksia ei alueella ole tehty, mutta ...

... pienen matkan päästä temppelilaaksosta sijaitsevaa upeaa luonnonmuodostusta - Le scale dei Turchi, turkkilaisten rappuset - Nuori Montalbano ihailee Liviansa kanssa.

Villassa olimme hyvin myöhään illalla. (Montalbanon talo iltavalaistuksessa) Nälkäisinä olimme poikenneet kotimatkalla supermarketissa ostamassa mm melanzane alla parmigianaa, mutta ruoka meni parempiin suihin, ennen kuin muistin ottaa kuvaa!

Tässä lopuksi melazane alla parmigianaa, jota tein pikkuveljelle ja vaimolleen kotimiehen/-naisen palkakaksi. Netissä on monenlaisia versioita ko. Sisilian herkusta. Valmistaminen vie jonkin aikaa, mutta makunystyrät kiittävät. Nyt tuli nälkä...

Hyvää itsenäisyyspäivää

Hyvää (Suomen) itsenäisyyspäivää! Luin Antti Tuurin ajatuksia itsenäisyydestä. Hän osaa pukea sanoiksi sen, mitä itsekin ajattelen. Tekee oikein hyvää olla pois Suomesta aina välillä, että huomaisi, kuinka pieniä omat ongelmamme voivatkaan olla.  Kun näkee, kuinka merestä nostetaan pienten lasten ruumiita, täytyy olla kylmäsydäminen, jos sanoo, ettei asia meille kuulu. Jos joku pakkaa perheensa (isovanhemmista lapsiin) pieneen, täyteen ahdettuun kumiveneeseen, hän ei ole lähdössä merelle huviretkelle, kohti tuntematonta. Tiedän kyllä, että samassa kumiveneessä voi olla onnenonkijoita, jopa rikollisia, mutta heidät aika/poliisi hoitaa - ennemmin tai myöhemmin. Antti Tuuri tuumii, mitä ajatella niistä suomalaisista, jotka miljoonineen muuttavat ulkomaille, ja viis veisaavat kotimaastaan. Minulle laskeutuminen Helsinki-Vantaan lentokentälle on aina tulo kotimaahan.

Päivällä vien kynttilän isän haudalle, illalla sytytän ikkunaan kaksi kynttilää - ja istun ihailemaan linnan juhlia, omasta kiikkustuolista. 

Montalbanon jalanjäljet löytyivät

Ensimmäinen retkipäivä: Punta Secca  - Donnalucata - Scicli - (Modica) - Cava d'Ispica - (Pozzallo) - Punta Secca

Aamuruskon aikaan nautimme villassamme aamiaisen, sillä isäntäväkemme oli varustanut keittiöön kaiken mahdollisen tarvittavan, ja sitten matkaan.  Ragusan maakunnassa oli kartan kanssa hyvä ajella. Liikenne oli rauhallista, vain isoimmissa kaupungeissa täytyi joskus kysellä apua. Kaikki olivat hyvin ystävällisiä ja valmiita neuvomaan.

Aamucappuccinolle pysähdyimme Donnalucataan. Yhdellä sivukujalla näkyi baari. Kurkimme avoimesta ovesta sisään ja kohta ystävällinen signora asetteli kadulle pöydän ja kaksi tuolia selittäen, että hän on vasta avaamassa baaria. Kun hän sai kuulla, että olimme Suomesta Montalbanon jalanjäljillä, hän kertoi, että joitain filmauksia oli tehty myös heidän kulmillaan, ja kun olimme cornetot ja cappuccinot nauttineet, signora toi meille maistiaisia valmistamistaan jäätelöistä (suklaata ja pistacciota). Kyllä vatsakin kiitti ja samalla kaipasi ruoansulatuskävelyä, olimmehan jo villassa nauttineet aamiaista.

Rannalle. Keskelle hiekkaa oli pari vuotta sitten ilmestynyt maanalainen lähde. Miten ja miksi, siitä ei kukaan osannut sanoa. Alue oli aidattu, ettei kukaan vahingossa hupsahtaisi - jonnekin!

Sciclin kaupunginjohtajan huone on elokuvissa poliisipäällikön huone, jossa Montalbano usein joutuu kuulemaan kunniansa, poliisipäälikkö on kun on arka omasta maineestaan. Kaupungintalolla pääsee nykyisin tutustumaan tähänkin huoneeseen mainion oppaan kertoessa taustoista.

Scicli on myös yksi Unescon suojeluskohteista.

Kotimatkalla poikkesimme Cava d'Ispicassa, kalkkiperäisen huokoiseen kallioon aina pronssikaudelta asti kaivetuissa asunnoissa ja kristittyjen aikaan rakennetuissa katakombeissa. Alue on 13 kilometriä pitkä, hyvin vaikuttava retkikohde.

Alueen sisäänkäynnin luona oli baari-kauppa, jossa nautimme leipää täytteenä alueen caciocavallo-juustoa ja kuivatuista tomaateista tehtyä mössöä. Juomana paikallista sitruunamehua. Tuo tomaattimössö oli niin hyvää, että sitä ostettiin myös matkamuistoksi.

Pozzallon kautta kotiin. Seitsemän tunnin ja reilun sadan kilometrin retken pölyt huuhdeltiin parvekkeella isäntäväen lahjoittamalla punaviinillä. Vaikka taivaalla oli sateenkaari, ei pisaraakaan tullut Montalbanon katolle.

Jatkuu ...

***

Lumet sulivat pois, joten minussa heräsi eilen sienihamsteri. Ei kun metsään, ja illalliseksi olikin sitten kotimaan herkkua: pikkuveljen saalistamaa kuhaa sienimuhennoksen kerä. Myönnän olevani Montalbanon kaltainen herkkusuu.

Sisilia Punta Secca

Pari viikkoa näissä maisemissa. Oikein unelmaloma YKn täyttäessä pyöreitä. Montalbanon fanille tuli tutuksi tuo parvekkeellinen valkoinen talo La casa di Montalbano, nykyisin bed and breakfast. Olisin halusin asua siellä, mutta se oli täyteen buukattu. Tuo oikealla oleva torni ( La torre Scalambri) on filmeissä muuten erinäköinen, nykyään siinä ei enää ole parvekkeita, sillä tornia on restauroitu myymistä varten. Pitäisköhän lotota?

Olin oikeastaan tyytyväinen, että tuo Montalbanon talo oli varattu, sillä me saimme aivan upean villan, jonka parvekkeelta oli mukava seurata naapuritalon ympärillä jatkuvasti kameroiden kanssa hyörivää turistien laumaa.

Villa 30 m from Montalbano's house. Majapaikan löysin airbnb:n kautta. Voitte kurkata sen sivuilta kaikki upeat kuvat villasta sisältä ja ulkoa. Villan isäntä, Edoardo ja hänen vanhempansa pitivät meistä kerta kaikkisen hyvää huolta. Toivottavasti joskus vielä pääsen Punta Seccaan ja silloin haluan ehdottomasti loikoilla tuolla parvekkeella...

... ja viettää aikaa rannalla. Sää suosi meitä koko lomamme ajan, vaikka muualla Sisiliassa satoi ja ukkosti, mikä aiheutti maanvyörymiä, mikä katkoi teitä jne.

Minun pitkäaikainen haaveeni oli ollut kulkea Montalbanon jalanjäkiä pitkin eteläistä Sisiliaa. 23.11.2011 olin löytänyt La Repubblican sivuilta mm oheisen piirroskartan, ja se yhtenä apuvälineenä vuokra-autoon ja liikkeelle. Ensimmäisenä kohteena Scicli, jossa sijaitsee ensimmäisten filmien poliisiasema, Vigàta. (Nykyisinkin poliisiaseman ulkokuvaukset tehdään Sciclissä, mutta sisäkuvaukset Rooman Cinecittàssa, siis lavasteissa!)

Seuraavissa postauksissa lisää retkistämme, mutta eihän Montalbanon (yhtä) herkkuruokaa voi unohtaa...

Gli arancini di Montalbano. Herkkujen herkku, jota sai myös kasvisversiona. Muistuttaa kovasti Rooman seudun suppleja.

***
En minä Kimiäkään voi unohtaa. Täytyy ihan perua kevään viimeisimmän postauksen epäilyt koskien Ferraria. Hienosti ovat ajot mielestäni sujuneet ja huomenna sitten on viimeinen kruisailu Abu Dhabissa. Forza!

***
Keuruun spr alkaa nyt kordinoida varuskunnassa olevan keskuksen avun tarvetta, ja koska minulla on aikaa, sain tehtäväksi aloittaa pienen ryhmän kanssa. Nyt vain odottelen varuskunnasta listaa siitä, missä on akuutein tarve koskien sekä lapsia, naisia että miehiä.

Saapasmaasta Keuruulle

Saapasmaan tulppaanipuun ruskasta...

... kotipihan maisemiin!
Viime perjantaina kotimatka sujui tuttuun tapaan aina Tampereelle asti. Junan lähdettyä kohti Vilppulaa, kuljettaja-konnari ilmoitti, että ikävä kyllä junamatka päättyisi Orivedelle. Syykin sitten selvisi, kun matka Orivedeltä jatkui linja-autolla. Taivaan valtias oli päättänyt aloittaa lumityöt ja lakaisi KAIKKI lumet - tai oikeastaan märät lumirätit maahan. Eihän sitä suursiivousta puut jaksaneet kantaa, vaan taipuivat sähkölinjojen päälle, joten ei valoja missään. Ei myöskään aura-autoja, joten kuljettaja joutui arvailemaan, missä on tie kahden ojan välissä. Etana-vauhti jatkui Vilppulasta taksilla kohti Keuruuta ja kotiovea.

Ja taas sataa - nyt VETTÄ. Luvassa monen päivän lämpö-vesikuuri sulattaa varmaan viimeisetkin lumen rippeet.

Näitä miehiä minä menin tapaamaan Sisiliaan, Punta Seccaan, mutta vain Mimi Augellon tapasin ihan elävänä. Tuon yläkuvan oikean puoleisen, Montalbanon varakommissarion. Alakuvan nuori Montalbano (tuossa keskellä) on kyllä IHANA. Silti paras näyttelijä mielestäni on tuo yläkuvan Catarella! Nyt kun minulla on lähes kaikki jaksot dvdnä, voin tavata miehet milloin vain.

Eksoottisia miehiä (ja naisia ja lapsia) tapaa nyt Keuruunkin raiteilla. Seurakunnan leirikeskuksessa heitä on yli sata ja lakkautetussa varuskunnassa jo useita satoja. Eilen yksi turvapaikanhakija käveli VARVASTOSSUISSA lumisella-jäisellä kadulla. Soitin vauskunnan keskukseen, josta kerrottiin mm, että heillä on suuri puute juuri miesten vaatteista ja kengistä. Lankoja minulla riittää, joten sukkapuikot heilumaan.

Huomenna menen spr:n järjestämään tilaisuuteen, jossa pohditaan, miten itse kukin voisi auttaa.

***
Pitkä blogitauko teki oikein hyvää. Nyt tuntuu, kuin olisi palannut 'kotiin'. Toivotan kaikki tutut ja tuntemattomatkin takaisin tervetulleiksi.

Työpaikka avoinna

Voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että Ferrarilla käy taas ovi ulospäin ja tällä kertaa renkaanvaihtaja saa potkut! Jos vaikka Arrivabene (Hyvätulos, vapaasti suomentamanani) itse menisi tilalle siksi aikaa, kun saa palkattua tiimiin ammattitaitoisemman rengaskaverin myös Kimin pysähdyksen ajaksi. Toisaalta, en koskaan ole luottanut Ferrariin, mutta senhän te jo tiedättekin.

Löysin kuvan isänisäni menopelinsä selässä - aamutossut jalassa! Bensaa suonissa.

Kivikossa olen minäkin aikaani viettänyt. Pitsikiviä on syntynyt kisoja katsoessa ja sitten löysin kauan kaipaamiani kiviaarteita. Isoin kivi on Sardiniasta hylätystä hopeakaivoksen rannasta, pienin etruskirannan kivikkoaarteita ja läpinäkyvin fossiilikivi Minnesotan matkan aarteita.

Siitä matkasta ovat vielä nämä aarteet jäljellä.

Kivet pitsikiviin loppui, joten piti keksiä muutaa puuhaa käsille kisojen ajaksi. Marimekko-tilkku, lakanasta leikattua kaitelenauhaa ja vanhasta villapaidasta pehmustetta ja tuloksena mainio apuväline keittiöpuuhiin.

Ollaan Puronrannanpajan Eijan kanssa suunnittelemassa kesää ...

***
Doc Martin loppuu tiistaina, mutta onneksi vain vähäksi aikaa. Jatkoa kuulemma tulossa. Tulee uusi mies tilalle - Isä Brown.  Don Matteosta sen sijaan ei ole kuulunut mitään, eikä Montalbanosta tai Brunettstia ole näkynyt tai kuulunut. On kovin miehisiä nuo minun suosikkini! Telkkari taitaa jäädä nyt rauhaan, koska talviurheilu on finito. Malesia odottaa!