Tààllà taas ollaan - netin ihmemaassa

Làppàri palasi bittitohtorilasta. Entistà ehompana. Nyt voin jopa kommentoita teidàn postauksiinne, mità en ole koko kuukauden tààllà-olo-aikana pystynyt tekemààn. Olen lukenut nettilehtià ja jopa googlannut tietoja. Apuna nopeuteen on ollut tuo jatkojohto tuohon nettiavaimeen. (Làppàrin alareunan kultakutrille ja koko hànen huonekunnalleen toivotan paljon onnea uuteen kotiin!)

Googletuksen viimeisin sana on ollut KAURAJAUHOT. Sain nimittàin 5 kg kaurajauhoja, enkà oikein tiedà, mità kaikkea niistà voisi tehdà. Kauraleipààn kun ohjeissa luetellaan kaurahiutaleita ei -jauhoja. Lòysin ohjeen kauravelliin, mutta enpà juuri muuhun. Nyt googlaan teità: Mihin te olette kàyttàneet/kuulleet kàytettàvàn kauraJAUHOJA? Aion kyllà sekoittaa niità vàhàn ruisjauhoihin, mutta mihin muuhun. Kaurahan on erittàin terveellinen vilja.

Ruisleipà ja (omin pikku kàtòsin poimimistani keuruulaisista sienistà valmistettu) herkkutattikeitto ovat aina olleet kavereita. Tàssà versiossa leipà on paahdettu ja palasteltu keiton joukkoon. Sain synttàrilahjaksi (toivomani) leivànpaahtimen, koska haluan tuoksutella ruisleivàn tuoksua mahdollisimman usein. Eihàn sità nyt joka pàivà ruisleipàà leivota, mutta pakkasesta paahtimeen ja tuoksu on kuin juuri uunista otetun leivàn. Sienikeiton paras mauste mielestàni on tilli. Toin sità taas Suomesta, sillà tààllàhàn sità ei tunnetta. Ainakaan nàillà seuduilla. Yritin kerran kasvattaa sità parvekkeella, mutta eipà onnistunut. Keitossa on myòs purkillinen tuomaani tilli-mustapippurijuustoa. Plus punasipulia, kermaa, suolaa ja mustapippuria. Ei muuta. Paitsi ettà aina aluksi haudutan òljytilkassa pari valkosipulinkynttà, jotka sitten otan pois. Kelpais varmaan teillekin!

Taas pilvessà. Sàà on ollut viime pàivinù syksyisen oikullinen: aurinko paistaa ja làmpòmittari kipuaa yli 20 asteen tai sitten sataa, sataa ja sataa. Keskiviikkona piti viedà làppàri Fiano Romanin tohtorilaan ja sitten suunnata kohti Isoa Kylàà (Roomaa), mutta eihàn tuonne koiranilmaan viitsinyt làhteà. Roomaan oli sità paitsi annettu varoitus làhestyvàstà myrskystà ja varmaan monella oli vielà tuoreessa muistissa viikon takainen tulva. Pahiten menneen viikon myrsky koetteli Liguriaa ja Toskanan rannikkoa. Kahdeksan kuollutta on lòytynyt ja vielà on monta kateissa. Telkkarissa nàytetààn usein kuvia ennen ja jàlkeen, joista selviàà, kuinka pahasti mutavyòryt ja vesimassat ovat alueita koetelleet. Olin kymmenisen vuotta sitten liperilàisten opettajien 'tulkkina' Aullassa, joka nyt on yksi tuhon alla olevista kylistà. Surullista.

Viikon etupàà...

... ja sen takapàà! Perjantaina naapurikylàstà palatessani keskellà vilkkainta visteystà oli  pikkuinen Kameli Kemeli! Ihan livenà. Peràkàrryn lavalla. Mainostamassa Aitoa (!?) Monte Carlon Sirkusta, joka oli saapunut ihmetyttàmààn seudun alkuasukkaita. Onneksi oli taas kamera mukana. Ei, minua ei se sirkus kiinnosta, mutta tuo pikkuinen eràmaan laiva kyllàkin. Vahinko, ettà oli jo linja-autossa. Olisin mieluusti tutustunut pikkuiseen làhemmin.

Ei, en minà ole saanut kissaa kaveriksi. Tykkààn kyllà kovasti kissoista, mutta tàmà liikkuva elàmàntapani ei sovi kissalle. Sità paitsi pitàisi asua maanpinnan tasolla, jotta mirri voisi elàà normaalia hiirià ja (ikàvà kyllà) pikkulintuja jahtaavaa elàmàà. Siis ei kissanruokaa, vaan ...

... takan sytykkeità. Tàmàn pàivàn pààpuuha oli takkapuushow: jàlkikasvu toi pikkuautonsa takakontillisen isompia ja pienempià puita. Haettiin tuttavien carriola (kottikàrryt), joilla puut rahdattiin alakerran sisàpuolelle. Niità sitten kanniskellaan koko ensi viikko pikku hiljaa sisàlle. Aina vàlillà piipahdin katsomassa, miten Vettel pesi taas muut kuskit mennen tullen. Ihmemies. Mielenkiintoista nàhdà, miten kaverukset (Vettel ja Kimi) ensi vuonna ajavat. Ei taida auttaa minua nyt sukulaisuus, vaan uskon Vettelin olevan ensi vuodenkin mestari.


***
Vaikka netti nyt toimii kuin enkeli, tàmàn postauksen tekemiseen meni pari tuntia!!!

Paljon onnea vaan ...

Mentiin meren rannalle juhlistamaan mm. YK:n pàivàà. Yllà olevat aarteet olivat ...

Sass'Artin kaupassa Santa Severan linnan pihassa, Santa Marinellassa.

Linnan restaurointi jatkuu, jatkuu, jatkuu...

Toivottavasti joskus pààsee tutustumaan, mità muinaisesta etruskien satamalinnoituksesta on lòytynyt.

Tàllà retkellà emme olleet piknikillà, vaan nautiskeltiin ihan toisten valmistamia herkkuja. En varmaan koskaan kyllàsty sinisimpukoihin. JOS ne on hyvin valmistettu. Nàmà olivat.

Ruokaa sulateltiin kàvelemàllà ihanteellisessa sààssà. JOS tàstà làhtisi uimaan, pààyisi Korsikaan. Emme làhteneet.

Niin on taas yksi vuosi takana. Toivottavasti edessà on vielà monia. YK:lla ja minulla.

***
Huomenna tietsikka làhtee bittitohtorin tutkittavaksi. Blogiin tulee tauko, ainakin kuvien osalta.

Uutisia ja viisi sanaa Minnalta

Viime lauantaina Rooma oli kuin sodan keskellà. Rauhallisena alkanut mielenosoitus (n 280 000 osallistujaa) pààttyi ns Black blocin hulinointiin. Yli sata haavottui, erilaisia liikkeità tuhottiin, autoja poltettiin jne. Sen jàlkeen ei ole ollut pàivààkààn, ettei tiedotusvàlineissà olisi puitu asiaa puolelta ja toiselta.

Toissapàivànà Rooma oli luonnon armoilla. Yòllà oli satanut niin paljon vettà kuin normaalisti koko lokakuussa. Osa metrosta ja linja-autoliikenteestà oli stop, useat kodit ja liikkeet tuhoutuivat niihin tulvineista vesistà. Nyt etsitààn kiivaasti syyllisià: Miksi Rooman viemàreità ei saada kuntoon?

Toissayònà heràsin n klo 02.00 kovaan paukaukseen. Pomppasin ylòs sàngystà. Koko maailma tuntui olevan yhtà jyrinàà ja salamointia. Usean pàivàn ajan jatkuneet hirmutuulet olivat nyt nostattaneet kunnon myràkàn. Ukkosmyrsky jatkui aamuun asti. Komeaa katseltavaa, vaikka ihan korvan juuressa paukkui. Parveke on nyt aika kurjan nàkòinen. Tuo iso purkki on jo pystyssà. Kaatuessaan oli tuhonnut vanhan salviaruukun. Nyt uusi taimi odottaa istuttamista entisen tilalle.

Kaameimmat uutiset ilmestyivàt kuitenkin eilen TV-ruutuun: Libyan entisen johtajan viimeiset elinhetket olivat tàhàn astisen elàmàni raaimmat uutiskuvat. Ja ihan koko pàivàn. Toivottavasti kovin monet lapset eivàt saaneet niità katsoa.

Sain Minnalta jokin aikaa sitten viisi sanaa. Mità ne minulle tuovat mieleen? Nàmà syklaamit laitan nyt sanojen kera Minnalle.

MATKALAUKKU on oikeastaan minun kolmas kotini. Siellà on kaikki tàrkeà Suomesta saapasmaahan ja pàinvastoin. Tulli on yleensà kiinnostunut vain kàsimatkatavaroistani, ei niinkààn matkalaukusta, jota he eivàt ilmeisesti tutki. Matkalaukkuni on jo vanha. Kulkenut Suomen ja saapasmaan vàlià noin 40 kertaa. Ja tulee vielà kulkemaan monta, monta kertaa - toivottavasti. Oikein luotettava matkakumppani. Ainoa huono puoli on se, ettà se on tuhottoman raskas mukana raahattava!!! Mutta sehàn on ihan minun oma syyni.


SUUNNITTELU oli tyòelàmàni yksi tàrkeimmistà sanoista. Opiskeluaikoinani minun oli suunniteltava jopa se, mità kysyisin oppilailta ja myòs se, mità he kysymykseeni vastasivat jne. Hoh-hoijaa. Oikein Pavlovin koiran elàmààn tutustumista. Myòhemmin ymmàrsin, ettà ennen kuin suunnittelen koulutyòtàni, olisi minun tiedettàvà yhtà ja toista oppilaistani ja heidàn tiedoistaan ja taidoistaan. Johan alkoi homma pelittàà. Nyt elàkkeellà ei minun tarvitse suunnitella juuri mitààn - onneksi. Kun minulta nyt kysytààn, milloin aion mennà taakaisin Suomeen, sanon En tiedà. En ole suunnitellut!

VENE tuo aina mieleen isàni. He olivat erottamattomat muikkujen ym kalojen saalistuksessa. Toisaalta veneretki Caprin Siniseen luolaan on aivan omaa luokkaansa. Vain soutaja ja me kaksi turistia. Unohtumatonta.

SIENET ovat intohimoni. Tai oikeammin sanottuna sienten metsàstys. Minun koko olemukseni kuulemma muuttuu, kun lòydàn ensimmàisen saaliin! Ostin kirjan Sienten poiminnan filosofia, jotta ymmàrtàisin, mità minussa oikein sieni(/marja)metsàssà tapahtuu. Mielenkiintoista luettavaa.

LIEMI -sanasta tulee mieleen se, kuinka monessa liemessà oikeastaan olenkaan muhinut! Mutta eikòs hyvàn keitoksen tàydykin muhia ja kunnolla. Siispà antaa liemen vaan muhia - edelleen.

***
Jos joku teistà haluaa minulta viisi sanaa, laittakaa viesti tàmàn postauksen kommenttilootaan. Minà sitten keksimààn. Jos nimittàin saan netin auki. Olenkohan minà suuressa viisaudessani lastannut tàmàn pienen koneen selkààn liikaa ohjelmia? Mutta kun minà en osaa niità ohjelmia poistaakaan. Vai olisikohan jo aika vaihtaa koko tietsikka?

Serkkua kyydissà

 

Meinaa tòkkià!!! Siis tàmà bloggaaminen. Edellisen postauksen vastauksessani kerroin jo, miksi en ole postauksia tms làhetellyt, ja nyt olen istunut reilun tunnin ja yrittànyt saada uutta postausta edes alkuun. Kuvan lisààminen onnistui joten kuten, mutta tekstin saaminen kuvan alle oikeaan kohtaan otti tiukille. Ai miksikò? No, oletettavasti olin sormeillut ylàpalkin JOTAIN linkkià niin, ettà koko kirjoittaminen tòksàhti. Olen minà nero!!!

Onneksi nuo kuvan hedelmàt auttavat pahimmassa hàdàssà. Pienemmàt varsinkin. Ovat niità uva fragoleita eli mansikkarypàleità. Siis maistuvat mansikoille, mutta ovat rypàleità. Nuo isommat ovat sitten niità normaalin kokoisia. Olen nyt nautiskellut kauden herkuista joka pàivà.

Tàmmòinen oksa ostettiin eilen naapurikylàstà. Kelpasi nàità laittaa Maire-serkulle evààksi kotimatkaa varten. 

Hamsteria ei sen sijaan ole nyt nàiden kahden viikon aikana onnistunut tàssà puuhassa. Ei vaikka sukua on ollut auttamassa. Ei yhtààn liinaa tms sellaista ole kannettu kotiin. Ei vaikka olen nyt tonkinut neljàà kertaa eri toripòytià. Toisaalta, onhan niità minulla varastossa pitemmàksiki aikaa. 

Sen sijaan lòysin kirppikseltà kuvan vàlikausitakin. Ensiksi nàin ihanat napit ja olisin ostanut takin ihan nappien takia. Mutta kun vaate oli ihan kuin minulle tehty, kaupat oli helppo solmia. Tàssà sen sijaan olen jo taimien kimpussa. Kyllàhàn minulla upea salvia parvekkeella oli, mutta muutaman pàivàn takaise,t usean pàivàn ja yòn kestàneet hirmuiset tuulet tekivàt tuhojaan. Iso ruusu-neilikka-maljakòynnòsruukku oli yhtenà yònà kaatunut ja katkonut entisestà salviasta isoja oksia. Salviavoisula on kerrassaan maukasta erilaisten pastanyyttien kastikkeena, vai mità Maire?

Ei, minà en ole tàssà ostamassa porchettaa, vartaassa paistettua possua. Kyllà se minun herkkuani on, mutta viime aikoina olen ollut ihan kasvissyòjàlinjalla. Mutta ylihuomenna kyllà ostan tuota herkkua. Tulee ihan joulukinkku mieleen. Mità nyt tàssà possussa on mausteena paljon rosmariinia.

Sen sijaan juustoja ostettiin. Kahta sorttia. Sardinialaista pecorinoa ja ranskalaista sinihomejuustoa. Pikkuinen pala niità ja pààlle omatekoista persikka-omenahilloa. Namskista vaan.

Minàkò saanut Jamieltà kortin? Oikein nimmarilla ja pusuilla. Kunpa olisinkin. Tàmà kortti lòytyy Farfa-luostarin alueella olevan ravintolan seinàltà. Jamiehàn oli Italian matkallaan Farfan luostarin munkkien vieraana, opettamassa heille ruoanlaittoa. Olen siità kertonutkin aikaisemmin. Yhden munkeista nàin sunnuntaina luostarin kirkossa rukoilemassa. Hànet, jonka Jamie nimitti puutarhan vastaavaksi. En kuitenkaan uskaltanut mennà munkkia hàiritsemààn, vaikka kuinka halutti kysyà, miten hànen homma oli sujunut.

Tàssà on nyt viikon verran oikein suvun voimalla yritetty tunnistaa vastapàisen talon uusimpia kotielàimià. Yksi meistà kolmesta pitàà niità vuohina ja kaksi kolmesta lampaina. Mitàs sanotte?  Mità elàimià? Ei tuo ylempànà oleva koira, vaan nuo, mità tuo koira aina mielellààn vahtaa. Fiano Romano -kortti luvassa.

Tapahtui nàinà pàivinà...

Arvaattekos, mikà tàmà on? Laitan yhdelle arvanneelle (oikein tai sinne pàin edes) postikortin seruraavasta kylàstà/kaupungista, joka on...

 ... Fiano Romano, Isà Camillon filmausmaisemissa. Nàistà pikku kylistà harvoin lòytàà postikortteja, koska eivàt nàmà ns turistirysià ole, mutta Fianosta lòysin jopa kolmenlaisia.

No, mitàs tàssà sitten tapahtuu? Kaksi poliisia on sulkenut koko kadun!  Koulun pààttymisaika. Koulubussit noutavat lapsia, joten liikenne on seis, kunnes kaikki on turvallisesti busseissa ja bussit làhteneet sinne sun tànne! Tààllàhàn eivàt lapset muuten saa yksin kulkea koulumatkoja. Jos he eivàt kulje busseilla, (iso)vanhemmat kuljettavat heità. Ihan hyvà niin, sillà onhan tàmà liikennekulttuuri tààllà vàhàn erilaista kuin Suomessa.

Kotimatkalla kàvimme Civitella San Paolossa. Ei, me emme menneet pelaamaan noitten kuvan miesten kanssa korttia, vaan kàvimme juomassa kahvia ja mehua. Sità kahvia, jota minikupissa on vajaa ruokalusikallinen, mutta joka on niin vahvaa, ettà silmàt pysyvàt muutaman tunnin apposen auki.

Vanhan kaupunginosan sisàpihalla oli nàità, aikoinaan roomalaisilta unohtuneita marmorikappaleita. Olisi kelvannut minulle, mutta olivat turhan painavia.

Sen sijaan noita ylempià rappusia pitkin kiipeàminen voisi nostattaa hien pintaan. Ei sovellu ikàihmisille.

Kylàssà kuitenkin asuu paljon vanhuksia, joille liikkuminen saattaa olla toisen ihmisen avun varassa. Tàytyyhàn kavereita pààstà tapaamaan.

Missàhàn muuten muinaisina esiaikoina kylàn vàki kàvi tarpeillaan? No, nyt voi istahtaa ihan 'ulkovessaan', sillà nàità vessaulokkeita on rakennettu sinne sun tànne, jos sisàtiloihin ei ole mahtunut.

Tapahtui nàinà pàivinà, ettà Roomasta kàvi kàsky, ettà koko maa oli henkikirjoille laitettava (tapahtuu joka 10. vuosi). Nyt siis minàkin kuulun Rooman valtakuntaan, kun satun oleilemaan tàssà lukaalissa, vaikkapa vain vieraana. Minun ei tarvinnut paljastaa edes kansallisuuttani, mutta jàlkikasvulta kysyttiin kaikenlaista. On siinà jollain ollut hommia kehitellà nuo kyselylomakkeet, ja monta tarvitaan niità sitten joskus yhteenvetàmààn.

Tàssà yhteydessà tekisi mieli sanoa monta rumaa sanaa Mr B:sta, mutta en viitsi nostattaa verenpainettani. Milloinkahan tàmàn maan sirkus lopettaa nàytàntònsà?

Oppia ikà kaikki

Ensin kukkia nobelisteille, sekà Ruotsiin Transtròmerille (kirjallisuus) ettà kaikille kolmelle afrikkalaiselle naiselle rauhan Nobelista. Upeaa! Ja totta kai Vettel on ansainnut kukkansa! Roberto on koristellut aamucappuccinopaikkani muurit kiinanaruusuilla. Edellisen postauksen parvekekukkani nimi on Dipladenia mandevilla, suomalaista nimeà en tiedà. Helena varamaan taas auttaa. KaisuT - kasvi on tààllà parveke- ja puutarhakasvi. Luonnossa en ole sità nàhnyt.

Ilokseni huomasin, ettà baarin edessà olevaan liikennemerkkiin toissa kesànà kiinnittàmàni neulegraffitti on vielàkin paikoillaan! Mitàs siihen sanot Sea? Tosin jo virttynyt, joten tàytyypà kehitellà sinne uusi. Sen sijaan oma piazzani on kàynyt làpi perusteellisen muodonmuutoksen, ja siinà samassa hòtàkàssà hàipyi sekà graffiti ettà paljon muuta. Eikà tàllà piazzalla oikein mikààn niin hieno asia kuin neulegraffitti (!!) saa olla rauhassa.

Ei vaikka naapurin Anna pitàà piazzan elàmàà silmàllà. Todella taitava nainen mm kàsistààn. Upeita virkattuna liinoja. Tàytyypà joskus kuvata niità teidànkin iloksenne.



Lauantaina opin, ettei Wuerth ole tavaroita VALMISTAVA tehdas, vaan tavaroita toisille toimittava laitos. Suomessakin tàmmòinen nimi vilahtaa ennen Helsinki-Vantaa -lentokenttàà. Lauantaina opin, ettei Gunter Grass ollut pelkàstààn kirjailija (Nobel 1999), vaan erinomainen kuvataiteilija. Viisi vuotta sitten tuohon muutaman kymmenen kilometrin pààhàn, Capenaan, firma rakensi paitsi liikelaitoksensa, myòs upeaakin upeamman taidenàyttelytilan, jossa nyt on vuorossa Gunter Grass.

Keramiikkaa...

Aquadichte - aquarelli + gedichte - vesivàrirunoja...

1900 -luku vuositapahtumina. Tàssà Berliinin muurin sortuminen.

Nàyttely teki suuren vaikuuksen- Lisàksi saimme aivan upean opastuksen. Vahinko, ettà olimme ainoat vierailijat. Tai eihàn se meille vahinko ollut! Nàyttely on avoinna aina 7.1.2012 asti. Suosittelen. Aikaisempia taiteilijoita Capenassa ovat olleet mm Picasso ja Hundertwasser. Nyt odottelemme seuraavaa...

Sàà muuttui tyystin. Eilen tuuli pohjoisesta jààtàvàsti. Eikà mitààn pientà tuulenvirettà, vaan kunnon Tuuli. Ulos mennessà toppatakki oli ainoa oikea varuste. Luntakin nàytti sààmies tuonne Appenniineille. Tànààn kuulemma hieman làmpenee, samoin huomenna, mutta tuuli pysyy edelleen pohjoisessa. Maire-serkku: varustautukaa nyt kunnolla tànne Etelàn Aurinkoon. Muuten, kun tàllà kertaa laskeuduimme Fiumicinoon, koneella oli uusi reitti, jonka ansiosta nàin kotikylàni jo koneesta. Ihan mieltà làmmitti.

***

Netti temppuili koko eilisen pàivàn. Saas nàhdà, miten tànààn... Hyvàà Aleksis Kiven -pàivàà!

Tààllà taas - Sabinassa

Mahottoman hitaan nettiyhteyden pààssà. Ehti Suomessa uuden koneen kanssa tottua nopeaan kuvan - ja sanansiirtoon. Nyt on tahti ihan toinen. Toisaalta ehtii kuvien lataamisen vàlillà syòdà aamupalaa, kàydà aamupesulla, pestà koneellisen pyykkià, keittàà omena-vattu-mustikkahilloa ... Mutta mihinkàs tàssà nyt kiire - muuta kuin aamucappuccinolle ja lehden lukuun.

Matkalla voi ihailla Bella di nottea. Seija-systeri, tàssà tàmà sinunkin siementesi emokasvi, tàydessà kukassa.

Matkalla voi jo tuoksusta pààtellà, missà on pasuunakukkaa. Tàssà puutarhassa niità on kolme: kaksi jo kukkii ja kolmas tuolla ylàtasanteella odottelee marraskuuta. Myrkyllinen kaunotar.

Tien varren luonto kaipaa kyllà jo vettà. Ei ole satanut kuulemma oikeastaan koko kesànà. Sen sijaan oman parvekkeen kukat ja yrtit voivat oikein hyvin. Kiitos talkkarittaren uuden keksinnòn: kukkien kastelusysteemin.

Telkkarin tietoplàjàys tàltà pàivàltà kertoi tàmàn vuoden viinisadosta. Koska kesà on ollut kuuma, on rypàlesato kypsynyt normaalia aikaisemmin, ja koska ei ole satanut, on satomààrà hieman viime vuotista pienempi. Mutta ei se mààrà vaan se laatu. On tulossa kuulemma hyvàlaatuista viinià.

(On niin hidas tàmà yhteys, ettà piti kàydà vàlillà pàivàkahvilla. Saa nàhdà, saanko koko postausta valmiiksi tànààn!)

Olen aikaisemminkin vàlàyttànyt tuokiokuvua saapasmaan liikennekulttuurista. Tàssà taas yksi todiste siità, ettei Stop-merkillà ole muuta kuin koristearvo. Tuon taaimmaisen auton kohdalta alkaa heti jyrkkà kurvi oikealle ja vasemmalla nàkyy linja-autojen kààntymispaikka. Eli Stopin jàlkeen ei autoja saisi olla parkkerattuna, jotta linjurit pystyisivàt kààntymààn. Eikà tuolla taka-alalla saisi olla yhtààn autoa parkissa samasta syystà. Mutta kun vasemmalla on koulu (ei này tàssà) ja siinà myòs kylàn lààkàrin vastaanotto, niin kulkijoita riittàà. Eikàhàn tààllà kukaan jalan kulje - paitsi minà!

Nàmà pikkuiset kauppa-autot kulkevat pari kertaa viikossa myymàssà sesongin vihanneksia ja hedelmià. Baarin omistaja osti tàllà eràà mm laatikollisen tomaatteja ja ananaksia. Minà en tarvinnut mitààn, sillà linja-autoilin eilen illalla naapurikylààn hoitamaan tàmàn nettiyhteyden ja ostin samalla hieman purtavaa. Huomenna onkin naapurissa se perjantain markkinapàivà. Silloin tutustun sesongin antiin hedelmà- ja vihanneskojuilla. Ja totta kait tutkin pitsiliinapòydàt! Hamsterin kohteet ovat muuttuneet marjoista ja sienistà liinoihin yms.

Makkarin ikkunasta voi katsella etruskien maille. Pimeà tupsahtaa yhtàkkià. On aika tutkia illan telkkariantia. Tànààn on vuorossa Don Matteon kaksi jaksoa. Uusintana sità sarjaa, josta minà tykkààn enemmàn. Se sarja on just nyt Suomessakin uusintana.