Uutisia ja viisi sanaa Minnalta

Viime lauantaina Rooma oli kuin sodan keskellà. Rauhallisena alkanut mielenosoitus (n 280 000 osallistujaa) pààttyi ns Black blocin hulinointiin. Yli sata haavottui, erilaisia liikkeità tuhottiin, autoja poltettiin jne. Sen jàlkeen ei ole ollut pàivààkààn, ettei tiedotusvàlineissà olisi puitu asiaa puolelta ja toiselta.

Toissapàivànà Rooma oli luonnon armoilla. Yòllà oli satanut niin paljon vettà kuin normaalisti koko lokakuussa. Osa metrosta ja linja-autoliikenteestà oli stop, useat kodit ja liikkeet tuhoutuivat niihin tulvineista vesistà. Nyt etsitààn kiivaasti syyllisià: Miksi Rooman viemàreità ei saada kuntoon?

Toissayònà heràsin n klo 02.00 kovaan paukaukseen. Pomppasin ylòs sàngystà. Koko maailma tuntui olevan yhtà jyrinàà ja salamointia. Usean pàivàn ajan jatkuneet hirmutuulet olivat nyt nostattaneet kunnon myràkàn. Ukkosmyrsky jatkui aamuun asti. Komeaa katseltavaa, vaikka ihan korvan juuressa paukkui. Parveke on nyt aika kurjan nàkòinen. Tuo iso purkki on jo pystyssà. Kaatuessaan oli tuhonnut vanhan salviaruukun. Nyt uusi taimi odottaa istuttamista entisen tilalle.

Kaameimmat uutiset ilmestyivàt kuitenkin eilen TV-ruutuun: Libyan entisen johtajan viimeiset elinhetket olivat tàhàn astisen elàmàni raaimmat uutiskuvat. Ja ihan koko pàivàn. Toivottavasti kovin monet lapset eivàt saaneet niità katsoa.

Sain Minnalta jokin aikaa sitten viisi sanaa. Mità ne minulle tuovat mieleen? Nàmà syklaamit laitan nyt sanojen kera Minnalle.

MATKALAUKKU on oikeastaan minun kolmas kotini. Siellà on kaikki tàrkeà Suomesta saapasmaahan ja pàinvastoin. Tulli on yleensà kiinnostunut vain kàsimatkatavaroistani, ei niinkààn matkalaukusta, jota he eivàt ilmeisesti tutki. Matkalaukkuni on jo vanha. Kulkenut Suomen ja saapasmaan vàlià noin 40 kertaa. Ja tulee vielà kulkemaan monta, monta kertaa - toivottavasti. Oikein luotettava matkakumppani. Ainoa huono puoli on se, ettà se on tuhottoman raskas mukana raahattava!!! Mutta sehàn on ihan minun oma syyni.


SUUNNITTELU oli tyòelàmàni yksi tàrkeimmistà sanoista. Opiskeluaikoinani minun oli suunniteltava jopa se, mità kysyisin oppilailta ja myòs se, mità he kysymykseeni vastasivat jne. Hoh-hoijaa. Oikein Pavlovin koiran elàmààn tutustumista. Myòhemmin ymmàrsin, ettà ennen kuin suunnittelen koulutyòtàni, olisi minun tiedettàvà yhtà ja toista oppilaistani ja heidàn tiedoistaan ja taidoistaan. Johan alkoi homma pelittàà. Nyt elàkkeellà ei minun tarvitse suunnitella juuri mitààn - onneksi. Kun minulta nyt kysytààn, milloin aion mennà taakaisin Suomeen, sanon En tiedà. En ole suunnitellut!

VENE tuo aina mieleen isàni. He olivat erottamattomat muikkujen ym kalojen saalistuksessa. Toisaalta veneretki Caprin Siniseen luolaan on aivan omaa luokkaansa. Vain soutaja ja me kaksi turistia. Unohtumatonta.

SIENET ovat intohimoni. Tai oikeammin sanottuna sienten metsàstys. Minun koko olemukseni kuulemma muuttuu, kun lòydàn ensimmàisen saaliin! Ostin kirjan Sienten poiminnan filosofia, jotta ymmàrtàisin, mità minussa oikein sieni(/marja)metsàssà tapahtuu. Mielenkiintoista luettavaa.

LIEMI -sanasta tulee mieleen se, kuinka monessa liemessà oikeastaan olenkaan muhinut! Mutta eikòs hyvàn keitoksen tàydykin muhia ja kunnolla. Siispà antaa liemen vaan muhia - edelleen.

***
Jos joku teistà haluaa minulta viisi sanaa, laittakaa viesti tàmàn postauksen kommenttilootaan. Minà sitten keksimààn. Jos nimittàin saan netin auki. Olenkohan minà suuressa viisaudessani lastannut tàmàn pienen koneen selkààn liikaa ohjelmia? Mutta kun minà en osaa niità ohjelmia poistaakaan. Vai olisikohan jo aika vaihtaa koko tietsikka?