Arrivederci

Heippa koti! Tuolla Tarhian salmen toisella puolella. Tànààn klo 14.00. Kaksi kurkiauraa matkasi suuntaan, jonne huomenna lentelen moottorivetoisella vàlineellà. Jaksan aina ihailla lintujen taitoa ja kykyà muuttaa maasta/maanosasta toiseen iihan omin siivin. Olisin kyllà viihtynyt nyt kotimaassakin, sillà vastahan kuulaat, syksyiset ilmat alkoivat. Metsàt ovat pullollaan sienia ja puolukoita, mutta niin on minun pakkanenkin. Siità huolimatta, ettà olen pakannut matkalaukkuun kilotolkulla suomalaisen luonnon herkkuja: sienià kuivattuna, pakastettuna ja erilaisissa liemissà liotettuina; marjoja, marjoja ja marjoja. Laukku on nyt pakattu. Finnair sallii nykyisin jopa 23 kg ruumaan. Katsotaan sitten huomenna, mihin kentàn vaaka pysàhtyy! Mielenkiinnolla odotan tullin tutkimuksia, vaikka en kyllà ymmàrrà, mità kàsitavaroissani heità kiinnostaisi. Bambukoukkukin kàytòssà ja kynsisakset matkalaukussa. Kesà Suomessa oli aika erilainen kuin aikaisemmat. Helle tààllà yllàtti minut ihan totaalisti. Vaivuin heinàkuussa hellehorrokseen, josta vasta pari viikkoa sitten heràsin. Syksyllà syntyneenà alan elàà tàysillà vasta nyt. Elàmà jatkuu huomen illasta làhtien keskellà pikkukesàà, niin kuin saapasmaalaiset lokakuuta kutsuvat. 24.05. piazzani nàytti tàltà. Miltàhàn se nyt nàyttàà? On kuulemma ollut kesàllà ihan juhlalliset piazzan avajaiset.

Seuraavassa postauksessa saatte sitten kuvaa makkarini ikkunasta juuri nyt, syyskuun 2010 lopussa.

***

Kaikille oikein mukavaa syksyà. Blogini hiljenee nyt joksikin aikaa. Saattaapi mennà muutama pàivà, ennen kuin saan tietsikkani toimimaan. Kunhan haahuilen vuoristomajan huoneesta toiseen bittiaaltoja metsàstàen. Saapasmaan yhteyteni on lisàksi h - i - d - a - s. Luen kyllà aina teidàn blogenjanne, mutta niihin kommentointi saattaa viivàhtàà. Suokaa anteeksi.

***

Jos teillà on asiaa Roomaan, ottakaa ihmeessà yhteyttà. Vuoristomajalta on n 60 km Suureen Kylààn. Niin kuin Keuruulta Jyvàskylààn. Siis ei juuri mitààn.

Arvonnan tuloksia

Olipas se ovela piilottelija - tuolla ISON muovipussin sisàllà. Olkikupohan se siinà. Viime syksynà olisin halunut viedà lisàà himmeliolkia saapasmaahan, mutta eihàn olkikupoja enàà juuri lòydy. Ruis kàsitellààn jo pelloilla. Siinà rytàkàssà oljista tulee silppua. Viime syksynà nàin vain yhden kuvon Maalasivakan nurkassa, mutta sekin oli jo varattu. Tànà vuonna jo kesàllà tein oman varaukseni ja 15.09. kupo sitten minua odotteli. Sana kupo on monelle nuoremmalle ihan outo. Siis semmoinen syliin mukavasti mahtuva kasa ruisolkia, joita sidottiin olkikimpulla yhteen ja joita sitten nostettiin pellolla toisiinsa nojaillen kuivumaan. Olen saanut pikkuisena olla puuhassa mukana Kinnulan mummolassa. Ensin levittelin oljet sisàlle, lattialle, mutta kun jonkin aikaa olin 'nauttinut' oljista leviàvàstà riihentuoksusta (Oljet oli kuivattu jyvien kanssa oikeassa, aidossa riihessà!), tein pienempià nippuja ja vein niità pesutuvalle likoamaan màntysuopaveteen ja nostin loput takaisin parvekkeelle. (Màntysuopaa ei pestà pois, sillà se antaa oljille kauniin kiillon.)

Lionneet oljet on helppo katkaista halutun mittaisiksi. Eivàt rikkoudu. Kuvassa on làhes tunnin tulos: alhaalla oikealla on likovedestà nostettu kasa, vasemmalla oljesta poistettuja solmukohtia ja suojalehtià, ylhààllà on sitten puhdasta, 'oljenkeltaista' raaka-ainetta himmeleihin. Nyt siis minulla on pientà puuhaa loppuelàmàksi, sillà olkia riittàà, riittàà, riittàà... Vain minimurto-osa on tyòstetty. Helpommalla saisi olkia vaikka Tiimarista, mutta ei niità lapsuuden muistoja, mità prosessin aikana olen làpikàynyt.

Puhdistettu olkinippu talous-serlarullan sisàllà. Valmiina pakattavaksi. Nyt rulla oli mukava teline arvonnan tuloksille. Arpalippuja oli kaikkiaan 29 ja niistà Onnetar (oma vasempani - silmàt kiinni) nosti ensimmàisenà Outin nimen. Lisàksi nostin vielà kaksi nimeà: Alma A ja Reija. Onneksi vaan olkoon heitillen! Outi saa ekana valita: hàrpàke, pitsiliina tai tiskiràtti. Sitten Alma A ja Reijalle jàà sitten se mikà jàà. Laittakaapas viestià spostiin. Vàritoive yms.

***

Oottekos lotonneet? Mitàs teette, kun tilille pàtkàhtàà yli 7 miljoonaa euroa, siis yli 42 000 000 mummon markkaa?

Arvontaan ...

... on aikaa vielà pari pàivàà. Lauantaiaamuna katson edellisen postauksen ja tàmàn postauksen kommentoijat ja arvon kaikkien kesken tiskiràtin, pitsiliinan tai hàrpàkkeet (siis kàmmenselkàlàmmittimet) onnekkaiden toiveiden mukaisesti. Lisàpontta hommaan keksin siità, ettà jos kommentoi sekà tàhàn ettà tuohon edelliseen postaukseen, saa kaksi arpalappua! Ovelaa, vai mità! Yllàolevan kuvan mintut eivàt ole arpaispalkintoja. Tànààn posti kiikutti minulle omenamintulta viisi aarrepussia, jotka làhtevàt kanssani saapasmaahan nautittavaksi. Kiitos, kiitos, grazie.

Saapasmaasta kiiri toive tuliaisista: violetteja lankoja ja tietysti Fazerin suklaata. Marjoja, sienià, puuroriisià, kaurahiutaleita, leivànjuurta jne, jne... Ja tietysti kahvia. Ilman suomalaista kahvia ei minun aamuni ala. Sen jàlkeen voi sitten tassutella alakylàn baariin cappuccinolle.

Saas nàhdà, mistà Vantaan tulli tàllà kertaa on kiinnostunut? Kerran vein kàsitavaroissa (mm) seinàlampun, kumpparit ja kaurahiutaleita kahdessa rasiassa. Làpivalaisun jàlkeen tulliMIES purki laukkuni. Oli kuulemma niin mielenkiintoisesti pakattua tavaraa! Ajatteli varmaan, ettà jos vaikka mummeli ihan terroristi? Minàhàn en ààneen sità sanaa tullissa saa sanoa, muuten matka katkeaa siihen. No auttoi sitten kyllà uudelleen pakkaamisessa, kun ei mitààn vaarallista lòytànyt. HerrasMIES.

***

Tàssà oli vielà yksi kuva, mutta sain sen onnellisesti lentàmààn jonnekin bittitaivaalle. Ostin nàet kirppikseltà kaksi Ikean punaista lasituikkua. Ajattelin pestà ne kunnolla, mutta se oli virhe: hangatessa alkoi tuikun punainen vàri làhteà hilseinà pois! Siis tuikut eivàt olleet làpivàrjàttyjà. Niistàhàn olisi voinut làhteà vàrià vaikka pòydàn pintaan tai liinoihin. Ei hyvà. Roskiin joutivat ne tuikut. Onneksi eivàt olleet kalliita.

Syksyn iloksi

Parvekkeelle on ilmestynyt tàmmòinen tumma juttu. Mikà se on? En pitkààn aikaan ole pitànyt mitààn arvailuja/arvontaa, joten on jo aikakin. Kaikki jotka vastaavaat tàhàn postaukseen viikon sisàllà, osallistuvat arvontaan. Voittaja voi valita tiskiràtin, pitsiliinan ja hàrpàkkeen vàlillà. Siis mità tuon tumman kumman jutun sisàllà mahtaa olla? Edit: Seija-systeri: Voit arvailla, mutta àlà arvaile OIKEIN, koska sinà tiedàt vastauksen.

Minulla oli onni Fiialan arpajaisissa. Ettà oli ihana arpoja (14.09.)! Kiitos Pipsalle ja pusu pikkuisille!

Tàmmòiset aarteet lòysin kirpparilta. Clover Leaf, England. Nyt tàytyy etsià nàità lisàà. Sopivat erinomaisesti annosuunipaistoksiin. (Onpas hauskan nàkòinen sana.)

Villalangan hukkaamispprojekti on poikinut kasan pikkuisia lapasia ja sukkia. Saapasmaan signoralta saamistani langoista. Grazie signora E a Casperia! Pientà askartelua lankojen pààttelyissà ja lapasten koristeluissa vielà on. Sitten sinisten lapasten sisàlle pikku autoja! Perinteinen pehmyt-kovapaketti pukin konttiin! Tyttòjen sukkien tàyte on vielà funtsimisen alla. Olisiko ehdotuksia?

Voisiko laittaa vaikka tàtà Sanna Annukan suunnitteleman pussin sisàltòà? K-kaupan Ruoka Pirkka -lehdessà oli mielenkiintoinen juttu Sannan ja Mariannen yhteisprojektista. Ja ei kun kauppaan ostoksille. Ennen liitin Sanna Annukan ennen kaikkea Marimekkoon, mutta monipuolinen taiteilija on nàkòjààn laajentanut reviiriààn makeaan suuntaan.

Mummo, siis àitini, oli ostanut kirppikseltà kapean suikaleen Maija Isolan Unikkoa (Sanna Annukka mainitsee juuri Isolan yhdeksi esikuvakseen Tove Janssonin ohella.). Siità ompelin hànelle pienen olkalaukun. Ja sitten laitoin ompelukoneen kaappiin. Syysunille, talviunille?

Mummon syksyà

" Syyskuussa tuoksuu eron haikeus. Kylmenevàt yòt, kasteiset aamut ja metsàn hiljeneminen tietàvàt vuodenajan vaihtumista. Mummot heittàvàt pohjolan lyhyelle kesàlle iloiset jààhyvàiset, sillà he ovat nauttineet siità kaikesta sydàmestààn." Inge Lòòk, Paljain jaloin - Mummojen puutarhassa. Kalenteri kesàkuukauksille. Ostin vuosia sitten tuon mummojen kesàallakan, mutta enpàs olekaan hennonut tàyttàà sità. Olen vain katsonut kuvia ja lukenut mummojen toilailuista. Ja nauttinut suunnattomasti! Toisaalta - olisihan sen voinut ottaa kàyttòònkin, ja lisàtà siihen aina kesàn tàrkeità juttuja. Jospas ensi kesànà... Tykkààn vaihtareista. Tànààn vaihdoin saapasmaasta tuomaani luomuòljyà syksyn omenoihin. Luvassa hilloa ja piirakoita. Plus tietenkin ihan vain semmoisenaan. Lààkàrit pysyy loitolla. Lisàà voin hakea vaikka jo huomenna. Antin ja Essen puutarhasta. Keuruun yhdestà parhaiten hoidetuista.

Piipahdin myòs metsàssà. Muutama tatti ja mustis kuivatettaviksi. Ajattelin kuitenkin tarkistaa myòs suppilovahverotilanteen. Se tarkastusmatka kannatti: neljàn litran sanko melkein tàynnà. Odotettavissa herkullinen suppiskeitto ja tomaatti-bruschettat Oivan Leenan leipomasta leivàstà. Radiossa kerrottiin just, ettà syksystà voi sittenkin tulla runsas sienisyksy, jos vain pakkaset eivàt sotke hommia: esim tatteja ja kantarelleja voi lòytyà vielà loka-marraskuussa. Suppiksista nyt puhumattakaan. Olen joskus hakenut metsàstà niità vielà jouluaattona!

***

Tànààn olen usein ajatellut ystàvàà Kuopiossa. Kaikki menee hyvin.

***

Olettekos te kàyneet Budapestissà? Tuo Yk:n juhlapàivà làhestyy, ja olisi tarkoitus juhlia sità Budapestissà. Jos teillà on kokemuksia ko kaupungista, kertokaa ihmeessà.

***

Bloggeri on temppuillut minulle nyt jo hieman pitemmàn aikaa. En pààse kommentoimaan blogeihinne ja vastaamaan oman postaukseni kommentteihin samalla reissulla, vaan internet impossibile ilmestyy ylàreunaan ja ei kun sulje bloggeri ja aloita kaikki alusta. Tympii, tympii.

40+4+1=40

Ylempàà matematiikkaa. Oikeastaan joukko-oppia. Hamsterin eilistà saalistuksen lopputulemaa. Ajattelin, ettà koska tànà kesànà kaikki marjat ovat kypsyneet aikataulusta edellà, ettà kyllà ne karpalotkin jo ovat poimintavalmiina. Siinà olin ihan oikeassa. Valmiina olivat: kokonaista 40 karpaloa sillà suolla, mistà viime syksyinà olen saanut vàhintààn 6 litraa. Mutta 40 marjaa lòysin. Plus 4 hirvikàrpàstà ja 1 kyykààrme. Hirvikàrpàsià kohtasi julma kuolema alta aikayksikòn. Eivàt vaan meinanneet ymmàrtàà heittàà henkeààn hyvàllà. Piti litistàà oikein voiman kanssa. Ettà minà inhoan niità luonnon kiusalaisia. Kyykààrme oli sentààn jo jàànyt edellisen auton alle, mutta olisin sen voinut omia, jos olisin halunnut. Mutta en halunnut. Kuvasin kyllà, mutta koska kààrmeet eivàt lukeudu suosikkeihini, poistin kuvat kameralta. Siis 40+4+1=40! 40 karpaloa kannoin kotiin ja pakkaseen laitoin. Odottelemaan kavereita ensi viikon perjantaita, jolloin systeri miehensà kanssa on luvannut viedà minut heidàn suolleen. *** Ai ettà mitens kuva liittyy tuohon minun uuteen matematiikkaani? Ei mitenkààn. Ei ollut eilisistà kuvista tàhàn postaukseen. Etiàisià kuva edustaa. Casperia, signoran kotikylà. Tuon valkoisen pilven kohdalla tuolla horisontissa, piilossa on vuoristomaja. Sinne niità karpaloitakin haluaisin. *** Hain kirjastosta lisàà Elloja. Voi taas illalla hekotella. *** Jokin aika sitten mainitsin, ettà luin Siilin eleganssin ja lupasin palata asiaan. Kirja vei mukanaan ihan alusta alkaen, mutta, mutta... Lopussa olinkin ymmàllàni: tykàtàkò vai ei? Enkà kyllà vielàkààn ole varma. Taitavasti kirjoitettu, mutta oliko hieman liiankin taitavasti? Tarkoitushakuisesti, pàivàunelmaa arjen harmauteen. Voisin vaikka lyòdà vetoa, ettà kirjasta tehdààn megaluokan elokuva. Jos ei ole jo tehty/teon alla. *** Sen sijaan voin kyllà sanoa, ettà petyin Paulo Coelhon kirjaan Voittaja on yksin. Kirja oli taattua Coelhoa, hienosti kirjoitettu, mutta loppu ei ollut sità, mihin kirjailijan edellisten kirjojen kohdalla olin tottunut. Armoton, raaka... Mitens te, jotka olette kirjan lukeneet?

Varokaa lapsia!

Tai laittakaa jotain vàljàà vyòtàròn seudulle, ettei napit lentele, sillà nauru maittaa. Olin kylàssà. Jàlleen kerran huomasin, kuinka vàhàn minà oikeastaan tiedàn. Vaikka kait minun pitàisi tietàà. Siis lapsista. Tai oikeastaan lasten kirjallisuudesta. Mutta onneksi minulla on opettavaisia ystàvià. Ella. Kuka Ella? Eteeni pòydàlle lastattiin kasa kirjoja, Ella-kirjoja. Timo Parvelan nimi minulle oli toki tuttu, mutta Ella-sarja oli jotenkin pààssyt lipsahtamaan ohitseni. Minulle luettiin parhaita paloja eri kirjoista, ja nauruvirus saatiin tarttumaan. Keuruun kirjastoon ensiapua hakemaan. Olen nyt nauraa hekotellut Ellalle ja hànen kavereilleen ja hieman sààlin sekaisesti myòtàelànyt heidàn opettajansa kohtaloa. Onneksi koulun reksi on ymmàràtnyt poikkeuksellisen open arvon, ja onneksi poliisi ja palokunta on hàlytysvalmiina... Kylàssà huomasin, ettà jossain sisimmàssàni olen sittenkin koruihminen. Ainakin, jos nàin ihania koruja on tarjolla. Voitin viime talvena Pikkujuttujen arvonnassa Kazbuuran (siis pikkujuttujen) tekemàn rannekorun. Kotiin làhdin kuitenkin neljàn korun kanssa. Tehtiin vaihtareita: korut ja hàrpàkkeet vaihtoivat omistajia. Tiedàn erààn haluavan 'lainata' nàità aarteita.

Kiitos koko perheelle mukavasta iltapàivàstà. Vaikka matkalla rautatieasemalle tuuli ja satoi, minulla oli nauru herkàssà ja mieli hyvànà.

Kotona laitoin sitten kevyttà ja maittavaa: ruokasuolan pààlle muutama rosmariinin oksa, niiden pààlle kokonainen punajuuri, punasipuli, perunoita ja timjamia. Uuniin hautumaan. Kuorittujen vihannesten pààlle sitten pippuria ja Aura-juustoa. Suosittelen. Idean ruokaan sain hàneltà, jonka blogi on saanut kunniamaininnan kuukauden ruokablogina. Aivan aiheesta.

Lopuksi kysymys: Miksi ihmeessà nàmà korealaiset, ruostumatonta teràstà olevat lusikat ovat tàmàn vàriset? Myrkyllisen kukertavat? En uskalla enàà kàyttàà niità. Heitànkò sorsaa?

Aarteita

"Kuvitelkaa mielessànne jotain pehmeàà; làmpòà, joka leviàà kàsienne kautta sisimpààn; villaista turkkia, jota hivellessànne ajatuksenne tàytyvàt ideoista - ja kun nostatte katseenne ylòs, nàette luonnonsàvyjà, joista luotte aina vain yhà uutta, yhà pehmeàmmin." Nàin ihana saatevyòte ympàròi Novitan Lissu Huopasia, jotka odottelivat alkuviikosta kotiin puolukkametsàstà kotiin saapuvaa hamsteria. Kiitos, kiitos Soilelle sinne Oulun seudulle. Langat ovat ihania. Niistà syntyy varmaan jotain làmmintà saapasmaan vilukissoille.

Yksi korillinen harmaan sàvyjà jàmàlankoja odottelee pukinmuorin projekteja. Nàyttàà seassa olevan vaaleasta pellalangasta Salomonin solmuilla kehittyvà jokin!!!

Muorin tavoitteena on laittaa projekteihinsa myòs jotain piristysvàrejà. Ettei kaikki ihan harmaata olisi. (Vaikka minulle harmaa on edelleen Se Vàri.)

Lòysin kaappien siivouspuuhissa myòs kasan nàytevillakankaita. Muistaakseni jostain huonekalukaupasta saatu poistosatsi. Vihjeeksi kaikille hamstereille. Nàistà tulee mukavan vàrisià tossukoita suvun seuraavan seuraavalle sukupolvelle sinne sun tànne.

Olen nyt lopullisesti herànnyt hellehorroksesta. Alkuviikosta katsastin puolukkatilanteen. Paikoin tulee, mutta edellisten vuosien takuupaikat ovat ihan turhia ràmpimisretkikohteita. Vain yhdessà paikassa lòytyi kunnon saalista. Minun herkkuani on ensimmàisistà puolukoista tehty vatka/vispi/lappapuuro. Làhiruokaa parhaimmillaan. Nyt on myòs aika tehdà puolukkahyytelò, sillà marjat eivàt ole vielà pakkasen puremia.

Eilen hamsteri sai sitten palkinnon ahkerasta sienimetsàssà kulkemisesta. Pari viikkoa olen nyt nenà nirpassa vaeltanut làhes tyhjissà metsissà: ei enàà mustatorvisienià, ei vielà rouskuja. Eilen totesin radion olleen oikeassa. Siellà nimittàin on kerrottu, ettà varsinainen sienisato on muutaman viikon myòhàssà. Ainakin herkkutattien kohdalla homma piti ihan paikkansa. Vasta nyt sain kunnon saaliin, noin 1,6 kg ja suurin kuusenherkkutatti oli siivottuna 22 cm pitkà ja 450 g painava. Kaikki kuvan tatit olivat lisàksi tàysin toukattomia. Nyt saalis on viipaloituna kuivamassa. Kuivatuissa tateissa maku on kaikkein tiivein. Oikein sopivaa Suomi-ruokaa saapasmaan herkutteluhetkiin.

***

Tànààn làhden kylààn. Siità seuraavassa postauksessa.

***

Itella toi viikolla Muumi-lappuja lempifarkkuihini. Kaunis kiitos Tanjalle. Kunhan saan paikat paikoilleen, palaan asiaan.