Tai laittakaa jotain vàljàà vyòtàròn seudulle, ettei napit lentele, sillà nauru maittaa. Olin
kylàssà.
Jàlleen kerran huomasin, kuinka vàhàn minà oikeastaan tiedàn. Vaikka kait minun pitàisi tietàà. Siis lapsista. Tai oikeastaan lasten kirjallisuudesta. Mutta onneksi minulla on opettavaisia ystàvià. Ella. Kuka Ella? Eteeni pòydàlle lastattiin kasa kirjoja, Ella-kirjoja. Timo Parvelan nimi minulle oli toki tuttu, mutta Ella-sarja oli jotenkin pààssyt lipsahtamaan ohitseni. Minulle luettiin parhaita paloja eri kirjoista, ja nauruvirus saatiin tarttumaan. Keuruun kirjastoon ensiapua hakemaan. Olen nyt nauraa hekotellut Ellalle ja hànen kavereilleen ja hieman sààlin sekaisesti myòtàelànyt heidàn opettajansa kohtaloa. Onneksi koulun reksi on ymmàràtnyt poikkeuksellisen open arvon, ja onneksi poliisi ja palokunta on hàlytysvalmiina...
Kylàssà huomasin, ettà jossain sisimmàssàni olen sittenkin koruihminen. Ainakin, jos nàin ihania koruja on tarjolla. Voitin viime talvena Pikkujuttujen arvonnassa
Kazbuuran (siis pikkujuttujen) tekemàn rannekorun. Kotiin làhdin kuitenkin neljàn korun kanssa. Tehtiin vaihtareita: korut ja hàrpàkkeet vaihtoivat omistajia. Tiedàn
erààn haluavan 'lainata' nàità aarteita.
Kiitos koko perheelle mukavasta iltapàivàstà. Vaikka matkalla rautatieasemalle tuuli ja satoi, minulla oli nauru herkàssà ja mieli hyvànà.
Kotona laitoin sitten kevyttà ja maittavaa: ruokasuolan pààlle muutama rosmariinin oksa, niiden pààlle kokonainen punajuuri, punasipuli, perunoita ja timjamia. Uuniin hautumaan. Kuorittujen vihannesten pààlle sitten pippuria ja Aura-juustoa. Suosittelen. Idean ruokaan sain
hàneltà, jonka blogi on saanut kunniamaininnan kuukauden ruokablogina. Aivan aiheesta.
Lopuksi kysymys: Miksi ihmeessà nàmà korealaiset, ruostumatonta teràstà olevat lusikat ovat tàmàn vàriset? Myrkyllisen kukertavat? En uskalla enàà kàyttàà niità. Heitànkò sorsaa?
Tai laittakaa jotain vàljàà vyòtàròn seudulle, ettei napit lentele, sillà nauru maittaa. Olin kylàssà.
Jàlleen kerran huomasin, kuinka vàhàn minà oikeastaan tiedàn. Vaikka kait minun pitàisi tietàà. Siis lapsista. Tai oikeastaan lasten kirjallisuudesta. Mutta onneksi minulla on opettavaisia ystàvià. Ella. Kuka Ella? Eteeni pòydàlle lastattiin kasa kirjoja, Ella-kirjoja. Timo Parvelan nimi minulle oli toki tuttu, mutta Ella-sarja oli jotenkin pààssyt lipsahtamaan ohitseni. Minulle luettiin parhaita paloja eri kirjoista, ja nauruvirus saatiin tarttumaan. Keuruun kirjastoon ensiapua hakemaan. Olen nyt nauraa hekotellut Ellalle ja hànen kavereilleen ja hieman sààlin sekaisesti myòtàelànyt heidàn opettajansa kohtaloa. Onneksi koulun reksi on ymmàràtnyt poikkeuksellisen open arvon, ja onneksi poliisi ja palokunta on hàlytysvalmiina...
Kylàssà huomasin, ettà jossain sisimmàssàni olen sittenkin koruihminen. Ainakin, jos nàin ihania koruja on tarjolla. Voitin viime talvena Pikkujuttujen arvonnassa Kazbuuran (siis pikkujuttujen) tekemàn rannekorun. Kotiin làhdin kuitenkin neljàn korun kanssa. Tehtiin vaihtareita: korut ja hàrpàkkeet vaihtoivat omistajia. Tiedàn erààn haluavan 'lainata' nàità aarteita.
Kiitos koko perheelle mukavasta iltapàivàstà. Vaikka matkalla rautatieasemalle tuuli ja satoi, minulla oli nauru herkàssà ja mieli hyvànà.
Kotona laitoin sitten kevyttà ja maittavaa: ruokasuolan pààlle muutama rosmariinin oksa, niiden pààlle kokonainen punajuuri, punasipuli, perunoita ja timjamia. Uuniin hautumaan. Kuorittujen vihannesten pààlle sitten pippuria ja Aura-juustoa. Suosittelen. Idean ruokaan sain hàneltà, jonka blogi on saanut kunniamaininnan kuukauden ruokablogina. Aivan aiheesta.
Lopuksi kysymys: Miksi ihmeessà nàmà korealaiset, ruostumatonta teràstà olevat lusikat ovat tàmàn vàriset? Myrkyllisen kukertavat? En uskalla enàà kàyttàà niità. Heitànkò sorsaa?
.JPGm.JPG)
Toinen ylhäältäpäin on suosikkikoruni. Tarpeeksi simppeli!
VastaaPoistaEttä oikein prhaat palat poimittiin ja luettiin. Lasten kanssa on ihanaa, kohta jo leukaperät väsyy tottumattomalta nauramisesta.
Ella-kirjat ovat hauskoja! Timo Parvelan teksti ja Markus Majaluoman kuvitukset käyvät niin metkasti yhteen.
VastaaPoistaIhania koruja. Minä olen viime vuosina oppinyt hieman koruihmiseksi :)
Noihin lusikoihin en harmillisesti osaa sanoa mitään.
Noista lusikoista tuli mieleen, että olen joskus onnistunut saamaan hyvän teräskattilan sateenkaarenväriseksi sisältä ja silloin sanottiin syyksi, ettei saa laittaa suolaa kylmään perunankeitinveteen. En kyllä edes yleensä laita suolaa.. Marttojen sivuilta löytyi tälläinen: "Teräskattila ei pidä tyhjänä kuumentamisesta eikä suurista lämpötilaeroista. Ne voivat aiheuttaa sateenkaaren värejä kattilaan. Sateenkaaren värit lähtevät ajan kuluessa pois tai voit yrittää poistaa niitä liuoksella, jossa on ½ dl etikkaa ja 1 litra vettä." Voisikohan kyse olla samasta ilmiöstä? Jos niistä ei lähde makua syötävään ja väri lähtee jollain menetelmällä (hinkkaamalla, pesupulverilla, etikalla) pois, niin ehkä ne eivät ole vaarallisia.
VastaaPoistahelena -joka ei voi vastustaa kysymyksiin vastaamista
Kyllä Ellat on mahtavia! Luen niitä luokassa ääneen ja pakko sääliä lapsiressuja kun välillä en saa kikatukseltani luettua...
VastaaPoistaOletkos lukenut Roald Dahlin lastenkirjoja? Ykkössuosikkini on Danny ja iskä maailmanmestari mutta mikä tahansa kirvoittaa (ainakin mun huumorintajulla) aikamoiset naurut!
Jos olisin malttanut lukea Marttoja pidemmälle, niin sieltä olisi löytynyt heti ohje ruokailuvälineillekin. "Jos teräksiset ruokailuvälineet ovat kirjavia: kiehauta ne vedessä, jossa on pyykinpesu- tai konetiskinpesuainetta. Huuhtele ja kuivaa pesun jälkeen."
VastaaPoistahelena
Elloja en ole lukenut,mutta Pikkujuttujen tai Kazbuuran korut ovat ihania! Varmaankin oli mukava vierailu!
VastaaPoistaEilen tànààn huomenna: Sen minàkin ekana valitsin. Harmaata kun ollaa pittàà!! Viisi vuotta elàkkeellà vieroittaa hieman lasten maailmasta. Onneksi on tuota sukulaisten jàlkipolvea + muita pikku ystàvià. Lasten kanssa nauraminen on aitoa ja hervotonta.
VastaaPoistaLumiomena: Parvela on monipuolinen. Muistin hànet Taivaan tulet -sarjasta. Ella -sarja on ehdoton luettava. Vahinko ettà kuvitusta ei kaikissa kirjoissa ole kantta enempàà, sillà Majaluoman kuvistus on kuin kermavaahto leivoksen pààllà! Tykkààn hyvin yksinkertaisista koruista. Kazbuuran korut ovat mieleeni. Lusikoista hieman alempana lisàà.
Helena: Kun luin sinun molemmat kommentisi, menin kaapille ja muistelin 'keittiòkemiaa'. Otin ruokasooda purkin, hankasin lusikoita, huuhdoin ja kuivasin. Ja simsalabim - lusikat ovat kirkkaita. Nyt làhinnà kiinnostaa, miksi ne yleensà kirjavoituivat, jotta osaisi vàlttàà moisen homman.
Tuija: Muistan kuinka lukiessani luokassa kirjoja, lapset ja minà nauroimme joskus ihan eri asioille! Dahlin kirjat ovat tuttuja.
Yaelian: Suosittelen Elloja, kun seuraavan kerran Suomessa kirjastoon/kirjakauppaan poikkeat. Korut ovat kauniita. Vierailu oli kaikin puolin onnistunut.
Jotenkin muistan kuulleeni, että tuo siniseksi värjäytyminen liittyisi jollakin tapaa tiskikoneessa pesemiseen. Sitä miten ja miksi, en saa päähäni. Mutta itsellänikin on joitakin vanhoja (kotimaisia) pikkulusikoita, jotka sinistyvät (toisin kuin muut lusikat), ja mielestäni ovat tehneet sitä vain kun ne pesee astianpesukoneessa.
VastaaPoistaJohtuisiko sitten pesuaineesta tai kirkasteesta, olisiko kenelläkään muulla tarkempaa tietoa?
Omituisia lusikoita, sanoo Ville ja pohtii millaisessa hillossa olet niitä uittanut... :D Materiaaliseoksesta johtuu, se on reagoinut jotenkin johonkin. Älä silti heitä pois, ei se myrkkyä ole! Noitahan voi vielä käyttää vaikka...ööö... noh! Tee niistä koruja?
VastaaPoistaPàivi: Minulla ei tiskikonetta, joten nuo mainitsemasi aineet voi unohtaa. Olenkin ajatellut noita kàsinpesuaineita. Voisikohan joku niiden ainesosa olla syynà? Tai...
VastaaPoistaMaahiska: ks ed. ... tai sitten joku hillo? Olen uittanut niità mansikka-, vattu-, mustikka-, puolukka-, karpalo- ja omenahillossa. Siis itse tekemissàni. Ei mitààn keinoaineita, vain tavallista ja hillosokeria. En pois heità, sillà nyt ne ovat kirkkaita, tuon ruokasooda kàsittelyn jàlkeen. Puhdistin samalla kaikki muutkin pikkulusikat ja nyt on lusikat kuin uusia. Silti olisi mukava tietàà, mikà kemiallinen reakstio on kyseessà ollut.
Minkä ikäiselle suosittelet noita Elloja? Joko eskari-ikäinen voisi päästä jyvälle vai ovatko ne niin koulumaailmassa kiinni, että olisi vielä fiksumpaa odotella vuosi pari?
VastaaPoistaOuti: Parhaat naurut saa varmaan tàmmòinen elàkelàiskalkkisope, on kirjoissa niin vinhasti pohjaa ja totuuksia. Lainaapa ensin yksi kirjastosta (vaikkapa Ella ja kaverit 1-3)ja kokeile. Olisipa mukava kuulla, miten uppoaa. Jos àitiinsà yhtààn on eskarilainen tullut, maaperà on otollinen Ellalle ja kavereille. Opettaja riepu! Voisit kysellà lukiolaisiltasi, ovatko he Ellan tavanneet? Siitàkin olisi mukava kuulla. Nauran tààllà edelleen sinun tàmàn aamun postauksellesi.
VastaaPoistaEllat on hauskojam meillä eskarilainenkin tykkää kyllä. Ihania koruja!
VastaaPoistaSatu: Olen nykyisin Ella-fani, joka seuraa just nyt telkusta Parvelan (ym) kàsikirjoittamaa Taivaan tulia. Monipuolinen kirjoittaja. Kazbuuran korut ovat ihania. Ovat.
VastaaPoistaMinäkin olen ihan out, Ellat ovat jääneet lukematta. Hyvät korut löysi sisäinen koruihmisesi!
VastaaPoistaPikkusisko: Haepas kirjastosta joku Ella, ja takaan hyvàt naurut! Korut ovat tuossa silmàn alla ihailtavana. Sienimetsààn en sentààn niità ole hennonut laittaa.
VastaaPoistaVoi sinua, kiitos kovasti itsellesi sanoistasi ja vierailustasi. Korut saivat hyvän kodin :). Ja me lämpimät kädet.
VastaaPoistaJuuri tänään katselin uutta Ellaa meille lahjaksi mutta täytyy olla ovela ja käydä hakemassa ilman pieniä silmiä...
Pikkujutut: Kiitos vaan teillekin! Odottelen kirjastosta ilmoitusta, ettà voin mennà hakemaan seuraavaa lukusatsia. Ovat lainassa melkein kaikki Ellat, siis hyvin suosittuja.
VastaaPoistaEllat iskevät täysillä nauruhermoon ja pahinta on, että kauan kirjan lukemisen jälkeenkin voi mieleen putkahtaa pätkä kirjaa joka aikaan saa spontaanin käkätysreaktion.
VastaaPoistaSatu: Ihan just niin! Ja varsinkin opena kun tyòni olen tehnyt, nauuru osuu usein omaan nilkkaan!
VastaaPoista