Arrivederci ...

... a Poggio Catino! Buon viaggio! Bentrovate a Finlandia.

Eilen - tànààn

Piazza tànà aamuna klo 6.00. Valoisa aika alkaa noin klo 5.00, mutta yòaika on ihan pimeàà. Mità nyt juuri tàyden kuun aikaan. Alkuasukkaat kysyvàt aina, miten ihmeessà Suomessa voi nukkua kesàllà, kun on niin valoisaa.

Eilen aamulla yksi alkuasukkaista riemuitsi: Primavera (kevàt)!!! Meikàlàiselle tàmà on tàyttà kesàà. Kuumaa, kuumaa ja kuumaa. Parvekkeella voi olla auringossa vain noin yhdeksààn asti. Sitten on etsittàvà varjoa. Toisaalta tulen kaipaamaan tàtà valoa, mutta varjosta kàsin nautittuna.

Mità en tule kaipaamaan, ovat tàmà liikenne nàità kurveja pitkin. Enkà myòs alkuasukkaitten tapaa ajaa. Hyàv kuski kuulemma ajaa nopeasti. Ja jarruttelee sitten kans usein. Ohittelee missà sattuu ja miten sattuu.

Parkkeeraa mihin sattuu. Kuten eilen aamulla tàmà autoilija, jolla oli baarin omistajalle asiaa. Ajoi niin làhelle ovea, kun vain pààsi, sillà kàveleminen ei kuulu alkuasukkaitten elàmààn. Minua vàhàn katsottiin alkuun pitkààn, kun tykkààn mennà aamukahville jalan, vaikka autokin on.Nyt ovat jo tottuneet muutenkin kummalliseen ulkomaan elàvààn.

***

Kaunotar on tàydellisessà hoidossa ja pààsee liikenteeseen tànààn/huomenna. Sitten auton perà mahdollisimman làhelle alaparkkia. Alkaa pakkaaminen. Mità ottaa mukaan, mità ei? No, ainaskin yksi pullo! Ainaskin yksi.

***

Koti jàà nyt tànne odottelemaan. Jos joku teistà lukijoistani on vailla majapaikkaa (kesàkuu-syyskuu) keskellà Pohjois-Lazion parasta seutua, noin 60 kilometrin pààssà Roomasta, ottakaapa yhteyttà spostiin.

Historialliset holvit

Alakylàn nykyisin nàhtàvissà oleva historia ulottuu 700-luvulle, langobardien aikaan. Linnoituksen sisàllà on useita upeita holveja.

Tàstà kuvasta nàkuu, kuinka linnoitus on rakennettu kalliolle kukkulalle.

Kukkulalle noustaan erinàisià rappusia, oikea jumppatuokio. Kylàssà asuu paljon vanhuksia, jotka kulkevat rappusissa hissun kissun hiljalleen.

Varsinaisen 700-luvulta olevan linnoituksen seinàssà olevan aukon kautta kulkee seudun yksi patikkapoluista.

Takaisin tulin samoja rappusia kuin mità oli joa alkukuvassa.

Piazzani katulamput pòtkòtti aamulla mahallaan. Ei, en minà riehumaan ole alkanut, vaan nyt tehdààn lampuille jotain. Vaihdetaan? Korjataan? Seuraan uteliaana. Selvisi myòs se, mistà tàmà ahkera porukka on kotoisin. Aquilastahan he. Siis tuolta n 40 kilometrin pààstà. Sieltà missà reilu vuosi sitten oli tuhoisa maanjàristys.

***

Eilen meillà piipahti alkuasukas, joka on rakastunut Suomeen. Nuori geometra (rakennusmestari) on ollut aikoinaan tòissà Suomessa, ja saanut sieltà paljon ystàvià. Tulee elokuun alussa omalla autollaan italialais-suomalaisen pariskunnan hàihin Loimaalle. Allora Luciano, ci vediamo a Keuruu! Benvenuto!

Pàivàn parasta...

... perjantaina oli tàmà pikkuinen 'opas' naapurikylàn ruusutarhassa, LaTacitassa. Viime kevààn ensimmàinen tutustuminen tarhaan oli mielessà, kun ajelin parkkipaikalle. Paljon ihailtavaa oli nytkin.

Mutta, mutta, mutta. Opastus oli tyhjàà tàynnà. (Onneksi viime kevàànà itse ruusutarhan toinen perustajista oli oppaana, joten tiesin tarhasta perusasiat.) Mutta se mikà eniten suretti oli ruusutarhan kunto. Tarha oli tàysin oman onnensa nojaan jàtetty. Paljon kuolleita kasveja ja rikkaruohoja melkein yhtà paljon kuin ruusuja. Ruusutarha on Euroopan suurin (6000-7000 lajiketta, tarkempaa lukua ei opas tiennyt) - ja varmasti huonosti hoidetuin. Vain yksi nainen oli keskellà epàtoivoista taistelua rikkakasveja vastaan. Tarhan yhdessà nurkassa on hààparille pyhitetty majapaikka. Ei ole kaunis alku avioliitolle olla keskellà hoitamatonta ruusutarhaa. Oman comunen puiston ruusut riittàà nyt minulle.

***

Eilinen perjantai oli Kaunottaren oikuttelupàivà. Ei suostunut surahtamaan kàyntiin. Akku loppu! Arjen tullen akun vaihtoon ja perusteelliseen huoltoon. Matkaa Suomeen aikaistimme parilla viikolla, joten ensi viikko on pakkausviikko. Viikon kuluttua sunnuntaina sitten Kaunottaren maha maata viistàen moottoritielle kohti pohjoista.

Tervehdys vihannekselta...

Tunnen itseni oikein vihannekseksi... En tàksi tulppaanipuuksi... (Eikòs ole muuten hauskannàkòinen lehti!)

Naapurikylàn piazzan molemmat reunat ovat tàynnà nàità uusia tuttavuuksia. Nyt vain odotan niità kàpymàisià siemenkotia.

En tunne itseàni myòskààn porciniksi. En vaikka olisivat toukattomia. Arvokasta herkkua muuten. Saapasmaan etelàosista.

En tunne itseàni myòskààn tàksi kauden herkuksi. (Tànààn illalla ruokana parsamunakasta ja mansikoita!)

Kunpa olisin nàin hoikka kauden vihannes!

Tai nàin herkullinen hedelmà. (Nàin tànààn myòs ensimmàiset kirsikat, 0,90 senttià/100 g ja pienen lava-auton, josta myytiin kirsikoita suoraan tuottajilta. Huomenna on sen herkun vuoro.)

Tunnen itseni bitti-vihannekseksi. Ihan tolloksi, pòljàksi... Jos rakennuksen seinà on n puoli metrià paksua kiveà, eihàn siità mitkààn bittiaallot làpi pààse kuin vahingossa. Kun sitten VAHINGOSSA kàànsin làppàriàni (ja sità nettiaqvainta sen mukana) n 45 astetta kohti ikkunaa, netti toimi ennen kuin ehdin edes ajatella. Nyt en kàànnà làppàrià enàà minnekààn uuteen suuntaan. Toivon, ettà tàmà vihannes oppii jotain, ennen kuin se kiehuu ylikypsàksi! Onneksi piazzan kivetys etenee. Eilenkin miehet tekivàt tòità SATEESSA.

***

Se on nyt sitten pààtetty: Kaunotar suuntaa nokkansa kohti Suomea noin kolmen viikon kuluttua. Elena on lupautunut apukuskikseni, tai minà hànen apulaisekseen. Ensimmàinen asia, joka juolahti mieleeni oli se, ettà nyt saan kuskatuksi ainaskin yhden ison pullon Keuruulle!!! Hulluja sità ekana mieleen tuleekin. Tietysti mukaan tulee òljyà ja viinià ym juotavaa enemmàn kuin lentàen olisi mahdollista. Ym, ym, ym.

***

Alkuasukkaat ovat vaipumassa ihan epàtoivoon. Tàssà kuussa on ollut vain pari sateetonta pàivàà. Toppatakit ovat vielà tarpeen. Eilen kampaajani huokaisi, ettei kevàttà oikeastaan ole ollutkaan, vaan talven sadekautta seuraa sitten ilmeisesti hurjat kesàhelteet. Syytti kovasti Islannin tuhkapilvià! Kerroin hànelle, kuinka Suomi on tàllà hetkellà Euroopan làmpimin maa. Tahtoi heti sinne!

Sanon sen kukkasin

Aamulla piti heti làhteà naapurikylààn. Ja tàssà se nyt on: tulppaanipuun kukan 'sisus'. Tàstà kuvasta nàkee puun sukulaisuuden magnoliaan. Emistà on kehittymàssà samanlainen kàpykukinto kuin magnolialla. Lehdet ovat kuiteskin tyystin erilaiset. Kaunis on, ah niin kaunis.

Sitten menin kuvaamaan vuoristokylàni comunen (kunnantalo) puutarhan ruusuja. Tàmà kaunotar on...

... osa tuosta vasemmalla olevasta kòynnòsruususta. Tuo kahden kòynnòksen vàlissà oleva ovi on muuten vessan ovi!!! Kelpaa sinne mennà asioille. Oveton ovi poistaa veskistà turhat hajut ja pààstàà sisààn ruusujen tuoksut. Tosin nuo jalostetut ruusut eivàt tuoksu oikeastaan millekààn. Puistossa on ruusuja joka makuun...

Paluumatkalla kuvasin vielà piazzan hieman eri perspektiivistà Tànààn on ollut pitkàstà aikaa làhes poutainen pàivà. Onpa taivaalla nàkynyt harvinainen keltainen pallukka. Tààllà on ollut koiranilmat. Vettà on tullut jopa niin paljon, ettà Roomassa Tiber-joki on tarkkailun alla tulvan varlata. Aamulla telkkarin sààmies sanoi toukokuun olleen maaliskuun tapainen, ei toukokuun. Onneksi suomalaiset ovat nyt nauttineet helteistà. Kyllà se maa onkin nyt sen ansainnut.

***

En saa nyt edes niità blogeja auki, joita tavallisesti olen pààssyt edes lukemaan (siis tekstit, en kuvia saanut auki). Minulla on teità ikàvà.

Luonto nauttii...

Sataa, sataa, lorisee... Nyt reilut kaksi viikkoa melkein joka pàivà tullut vettà enemmàn tai vàhemmàn. Luonto siità kyllà nauttii. Aamucappuccinoa sateenvarjon alla juodessa voi nauttia nàistà kaunottarista.

Kohta pààsee kerààmààn lehmuksenkukkia nami-namiteetà varten.

Sambuca kukkii vimmatusti. Niistà voisi tehdà vaikka samannimistà likòòrià, siis aniksen makuista. Mutta enpà nyt taida viitsià.

Vuoristokylàn vuosia sitten sortunut kadun osa alkaa olla MELKEIN valmis.

Eilen naapurikylàssà silmàni nauliutui tàhàn puuhun. Ihania kukkia, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mikà puu on kyseessà. Alkuasukkailta ei oikeastaan asiaa kannata kysyà, sillà he tietàvàt vaikkeivat takusti tiedà!!! Tàytyy kààntyà teidàn/kirjojen puoleen. Onko tietoa?

Piazza eilen illalla. Ei siihen mitààn koroketta tullut. Rappuset vain helpotti kivien kuskaamista kottikàrryillà. Tulee kyllà hieno piazza. Pitàisi olla valmiina 03.09.2010. En siis (ilmeisesti) pààse avajaisiin, vaan nààn syksyllà sitten valmiin piazzan. Toivottavasti. Vesisade on nyt estànyt homman etenemisen muutaman pàivàn aikana.

Tàssà vielà ruusu teille kaikille. Minun nettiyhteyteni on taas temppuillut niin, etten ole pààssyt lukemaan kuin muutamaa blogia, kommentoimisesta puhumattakaan. Kunhan pààsen Suomeen...

Elàmà voittaa

Voi ettà on ihana alkaa aamu suihkulla! Eikà yhtààn uutta pistosjàlkeà. Kiitos antihistamiinitapletin ja kaikkien voiteitten. Suihku olikin tarpeen, sillà olo oli voiteista monikerroksinen. Antihistamiinikuuri kestàà viikon. Jokohan minà sitten olen immuuni kaikille nàille inhottaville òttiàisille? Voin taas alkaa ahkeroida tàmàn àitienpàivànà saamani ahkera-liisan kanssa. Lapsuudessa kotona oli aina nàità kukkia, tosin niità maatiaisia, ei nàità jalosukuisia. Ihan pikkuset ruusut tulee mieleen. Seija-systeri, onkos sinulla tàtà sorttia?

Tàmàn neilikkapuskan sain jo maaliskuussa, mutta vasta nyt se on innostunut pukkaamaan kukkaa ruusupuskan vieressà.

Laitoin àsken lounaslautasen. Parvekkeelta salaattia...

... ja sileàlehtistà persiljaa (en salviaa enkà timjamia) sekà basilikaa.

Purkista maissia, kaupan minitomaatteja ja luomukananmunaa sekà itse leivotun ruisleivàn palasia. Ripaus suolaa ja pippuria sekà loraus luomuoliiviòljyà. Nàillà evàillà alkaa taas maailma hymyillà.

Piazza alkaa saada uusia muotoja. Kappelin eteen tulee pyòreà alue, sitten pari pientà rappusta ja ikkunani alla oleva piazza tulee olemaan hieman kappelin kohtaa korkeammalla. Ehdinkòhàn nàhdà piazzan valmiina ennen kesàkuun puolta vàlià?

Hengissà

Hengissà, vaikka kaikki maailman pistiàiset ovat minut lòytàneetkin. Olen ollut kuin tulessa. Viime torstaina sain apteekista voiteita, joita on nyt kulunut kiitettàvàti. Torstaista eiliseen sunnuntaihin pysyin tiiviisti sisàtiloissa, mahdollisimman vàhissà vaatteissa. Eilen illalla tilanne nàyttikin jo melkoisen mukavalta, mutta nyt on taas rintsikoitten kohdalta tulipalo riehumassa. No, miksi piti laittaa rintsikat??? Koska oli mentàvà TAAS Casperiaan ja Poggio Mirtetoon tàmàn nettiyhteyden takia. Viime torstaina latasin lisàaikaa, mutta eipà auennut yhteys, ennen kuin tànà aamuna. En enàà ymmàrrà, miksi ei. Casperia ja Poggio Mirteto moittivat toinen toisiaan, ja minà maksan!!! No, tàmà on nyt viimeinen kuukausi ennen kesàlomapaussia. Kesàkuun 5. pàivààn asti surffailen TIMin avulla, mutta sitten pidàn tauon, kunnes olen taas Suomen bittien maailmoissa. Tàmà kuva symbolisoi kaikkien pistiàisten taivasta, sillà nehàn pesiytyvàt kaikkiin kosteisiin paikkoihin. Ja nythàn on taas satanut, ja lisàà sadetta on luvassa tàllà viikolla. Olen poistanut kaikki aluslautaset parvekkeen kasvien alta. Ihan pistiàisten kiusaksi. Lisàksi pesin eilen parvekkeen etikkavedellà. Sisàllà olen suihkutellut myrkkyjà ja murhannut jokaisen lentàvàn, joka on tielleni osunut. Jospas tàstà tulisi elinikàinen immuniteetti. Kokemusta en toivo kenellekààn, edes herra B:lle. Tai jos nyt pistiàiset ryhtyisivàt jahtaamaan hàntà - minun sijastani!!!

Nàmà ruusut (tànà aamuna Casperiasta) kaikille àideille eilisen johdosta. Minà sain kaksi tomerasti kukkivaa ahkera-liisaa. Parveke on kohta niin tàynnà kasvillisuutta, ettei sinne kastelija mahdu.

Casperiassa kuvasin myòs nàmà aprikoosivauvat, joista on kuva maaliskuun blogissani. Kuukauden kuluttua nami, nami! Hedelmàaikaa odotellessa nyt herkuttelen parsoilla.

Ruusujen lisàksi tokokuun tunnus minulle ovat unikot. Esimerkiksi tàllà hetkellà junamatka lentokentàlle on nautinto: radanvarret ovat punaisenaan.