Kimille

Kimi on Kimi. Tiukan paikan tullen. Olenkohan minä siinä vähemmistössä, jonka mielestä Kimi on paras F 1-kuskeista. Jos auto olisi hanskassa ja talli tukisi kuskiaan täysillä, eilisen kaltaisia ajoja nähtäisiin useammin. Auguri! Mihinkähän talliin häntä tällä kertaa ollaan viemässä? Numeroarvoitus: Mihin liittyy luvut 46,00 ja 33,78?

Saunojen sauna

Valmistauduin illan kohokohtaan: saunomiseen. Kimpsut ja kampsut mukana tassuttelin alakertaan taloyhtiön pari vuotta sitten uusittuun saunaan. Purin kaikki putelit ym tykötarpeet pesutuvan penkille ja avasin saunan oven. Piti levittää komea pellavainen laudeliina, jonka päällä voisi rötkötellä. Tein pieneen vesiastiaan tervatuoksuvettä ja heitin pienen koe-erän. MUTTA KIUAS SIHAHTI VAIN VIENOSTI!!! Ilmankos minusta saunan ovea avatessani oli tuntunut hieman ei-kuumalta ilmavirralta. Saunan lämpömittari näytti vajaata 60 astetta!!! Mutta minähän olen suomalainen sisupussi. Suihkuun ja Kuolleen meren mutaa naamaan. Lauteille heittelemään tervavettä viileille kiuaskiville. Vähähkösti tuli höyryä. Siis turkkilainen sauna ilman kunnon höyryä. Tervan tuoksu kuitenkin toi vienon tuulahduksen suomalaisesta saunasta. Suihkuun ja saunahunajaa naamaan ja uudestaan lauteille. Tervavettä kiukaalle. Mutta nyt se lorahti kivien läpi lattialle ilman minkäänlaista sihausta. Mittarissa nyt 55 astetta. Siis semmoinen Saharan lämpö. Hikihän sitä ajatellessa tuli. Ei siihen kiuasta tarvinnut. Suihkuun ja hinkkaamista eri hinkuttimilla. Puhdasta tuli. Rasvaukset ym sellaiset päätin tehdä kodin seinien sisällä. Siellä olisi sentään kodikkaampaa. Lähtiessäni kirjoitin pienet terveiset sauna-aikojen varauslistaan. Kun avasin kotini oven, kuulin Lotto-arvonnan juuri alkavan. Yksi oli oikein. Siis vielä puuttuu kolme. Aina ei käy niin kuin haaveillaan ja toivotaan. Mutta silti minulla on oikein rentoutunut olo. Pyrkii jopa naurattamaan. Voihan sitä istua vaikka viileässäkin saunassa, jos mukana on semmoinen arsenaali kaikkea ihanaa saunomiseen liittyvää. Kiitos vielä kerran Ruiskukalle. Nyt vain hyvää juotavaa ja sitten Donna Leonin pariin. Hyvää viikonloppua. Ps. Kimiä pitää kannustaa huomenna. Kaikesta huolimatta.

Voittajan on helppo saunoa

Ruiskukka piti juhlapostauksensa arpajaiset 16.08. ja miehensä ja tyttärensä ollessa onnettarina (voiko mies olla onneTAR?) minusta tulla tupsahti voittaja. Posti sitten kiidätti tuon edellisen postauksen lopussa olleen paketin tänne keskelle Suomea. Arvaattekos, mitä paketissa oli? Sunnuntai-vehnäjauhoja? Mustikkapiirakka???

Ei, vaan koko iso laatikollinen kaikkea ihanaa saunomiseen ja tervaan liittyvää. Tässä kuvassa näkyy vain osa tavaroista. Voe mahottomuuksien mahottomuus mikä arvontalahja! Kiitos, kiitos, KIITOS!!!

Kävin just äsken varaamassa viimeisen sauna-ajan lauantai-illaksi. Meinaan nääs kokeilla saunahunajaa, tervasaippuaa ja Terva-saunatuoksua, hinkata itseäni kahdenlaisilla hinkuttimilla ja kietoutua sitten ISOON ihanaan froteepyyhkeeseen!!!

Ei ole tervan juontia lauantai-ilta, vaan saunajuomana systerin tekemää Louhisaaren juomaa sekoitettuna 7 upilla (puolet ja puolet, suositteli hän).

Tämmöisen onnenpotkun innoittamana olen myös lotonnut kymmenen viikon rivin. Viime lauantaina oli 3 oikein. Jos tänä lauantainakin on 3 oikein, niin ei tartte ensi viikon lauantaina olla enää kuin 1 oikein, niin minulla on 7 oikein. Minusta tulee miljonääri!!!

Kaikenlaisia aarteita ja VAROITUS

Tässäpä vuoristomajan vakivieraalle teeainesta. Suomen heinäkuisesta metsästä. Kanervan kukkia kuivattuina. Hunajan kanssa molto buono! Kuppina yksi minun keräilyastoistani. Pioni. Muuten, älkää tehkö niin kuin minä: Yhtenä syksynä keittelin Mehumaijalla mehua ja kuinka ollakaan, kun muuta vapaata astiaa ei enää ollut kuin Pionin maitokannu, juoksutin kuumaa mehua siihen. Arvaatteko miten sille kävi?RÄKS! RÄKS! Onneksi ei ihan sirpaleiksi. Kasassa pysyi, mutta ei siihen mitään nestettä enää laiteta. Kuivakukkia korkeintaan. Mutta eihän itselleen vihainen voi olla, eihän? EIHÄN??? Salama välähti, mutta oikeastaan se vain korostaa tätä herkkua. Puolukkahyytelöä! Nami, nami! Vielä joitakin päiviä tätä herkkua voi tehdä, ennen kuin marjat ovat liian kypsiä. Voi nauttia kaiken suolaisen ja makean ruoan kaverina. Tänään hain pari litraa. On taas iltapuuhaa. Puolukoita on muuten näissä maisemissa taas paljon, paljon, PALJON! Onneksi ne säilyvät ilman pakastettakin. Survoksena alakerran kylmiössä. Viisas taloyhtiö, kun on säästänyt moisen ylellisyyden.

Systeri ja miehensä anoivat pääsyä minun TUONNE NOIN! Vähän pelkäsin kuivuuden vähentäneen mustatorvisienisaalista. Kummallakin oli 1o litran sangot (ja lankomiehellä tanssikengät jalassa)! Mutta ... Kaikki luonnon haltiat olivat mukana, ja kummankin sanko saatiin lähes täyteen. TUOLTA NOIN!!! Ja katsokaa, minkä kokoisia. Nuo tanssikengät kuuluvat siis aikuselle, hyvänkokoiselle miehelle, (jota jotkut luulevat vahingossa Agentsien Kiäriäiseksi!)

Nyt vain odottelen sateita, että saisin vielä mustiksia minäkin. Ja kanttarellia. Ja rouskuja... En kyllä enää tiedä, miksi, mutta eihän saalis ole tärkeintä, vaan saalistaminen.

Sitten VAROITUS: Älkää hyvä ystävät poimiko minkäänlaisia ihan valkoisia sieniä. Ne ovat yleensä valkoisia kärpässieniä. TAPPAVAN MYRKYLLYSIÄ. Parhaillaan Helsingin sairaaloissa hoidetaan kolmea potilasta, jotka ovat syöneet ko sientä. Yksi potilaista pelastunee ilmeisesti vain maksansiirrolla. Siis ei mitään kokonaan valkoista, jos ei tunne esimerkiksi lampaankääpää tai orakasta takuu varmasti.

Entäs tämä sitten? Tänään saapui salaperäinen paketti. Siitä seuraavassa postauksessa. Kiitos vain lähettäjälle jo nyt! Kiitos. Grazie del cuore!

Ruokamyrkytys

Rakastan kalaruokaa. Koska en itse kalasta, täytyy yleensä turvautua kaupan tarjontaan. Jos ei veljeni yllätä omalla saaliillaan. Luulen tietäväni, milloin kaupasta ostettu kala on tuoretta, siis ruoaksi kelpaavaa, mutta nyt menin kerrankin vipuun. Uskoin kaupan taulun tekstiin: Muikut pyydetty 20.08. Siis ostopäivää edellisenä päivänä. Olivat muikut niin hyvän näköisiä - ulospäin. Poljin innoissani kotiin. Kalat perkuuseen. Jo siinä vaiheessa ihmettelin, miksi ruodot olivat joissakin kaloissa irti kalan lihasta. Mutta muikunhimo oli niin suuri, että ei kun pannuun. Namskis, namskis!!! Reilun neljän tunnin kuluttua oli vatsa kova kuin kivikasa. Kivut melkoiset ja vessa tuli olopaikaksi vähäksi aikaa. Olin juuri ystävien luona, ja he olivat jo huolissaan. Antoivat vatsalääkettä ja henkistä tukea. Noin tunnin kuluttua olo alkoi kohentua. Menin lauantaiaamuna kauppaan ja suoraan kalatiskille. Kerroin myyjälle ostamieni muikkujen epämääräisyydestä. Hän pahoitteli, hyvitti ostamieni muikkujen hinnan ja sillä selvä!!! Tiskissä näkyi vielä muutama muikku samasta erästä!!! En tiedä, otettiinko sitä pois. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on ollut kauppojen tuoreliha ja -kala. Ei yhtään naurata. Olkaa hyvät ystävät varovaisia. Ruokamyrkytys, lievänäkään, ei ole leikin asia. Olinkohan minä liian kiltti? Olisinhan voinut kutsua terveystarkastajan paikalle. Mutta kun oli lauantai. Olisinhan voinut pyytää kaupan vastaavan/hoitajan paikalle. Mutta kun ...

Muuttolinnun uusia tuttavuuksia

Kaksi päivää ilman sienimetsästystä! Sitten olikin jo ihan PAKKO laittaa kumpparit jalkaan ja suunnata pyörä TUONNE NOIN. Kanttarelleja, mustatorvisieniä ja rouskuja. Erityisen paljon löysin tällä kertaa kangassieniä. Haluan hieman laajentaa sieniruokieni valikoimaa. Yksi uusista tuttavuuksista ovat vahakkaat. Tässä mustavahakas. Kolmen tähden sieni. Tuoksu hieman makea, joten ehkä kaikki eivät oikein tykkää. Vein löytämäni yksilöt sienivalikoiman mukana tänään tuliaisina ystäville, jotka ovat sieni-ihmisiä. Heille ensi tutustuminen ao sieneen. Löytyy samoilta seuduilta kuin kanttarellit ja mustatorvisienet. Päältä päin sienet eivät houkuttele, mutta lakin alaheltat ovat kauniin valkoiset. Ikävä kyllä toukat rakastavat näitä sieniä. Onko teillä ruokavihjeitä tästä sienestä? Tässä mustavakkaiden seurana muutama keltahelttavahakas. Myös kolmen tähden sieniä. Tuoksu samankaltainen kuin mustilla serkuillaan. . . .

Viileät aamut ja pimenevät illat ovat saaneet tämän muuttolinnun tutkailemaan lentoja Roomaan. Finnair se jaksaa vain ylihinnoitella itsensä: 988 euroa meno Helsinki-Rooma! Yhdeksänsataayhdeksänkymmentäkahdeksan euroa!!! Blue 1:lla pääsee saman homman alle satasella. Olen ennenkin purnannut tästä asiasta, sillä vielä vuosi sitten Finnairin hinta oli n 140 euroa yhteen suuntaan. Kahdenkymmenen vuoden ajan olen lentänyt Roomaan ja takaisin lähes aina Finnairilla kerran pari vuodessa. Ja aina suht edullisesti. Nyt en enää maksa heidän pyytämiään nylkyrihintoja. Enkä taida olla ainoa sinivalkoisista siivistä luopuja. Vahinko.

Joulu keskellä elokuuta

Tervasilakkaa, savuahventa, rapumoussea, lohipastramia, raparperihilloketta ja saaristoleipää aidolla liuskekivellä (jota ei syödä), kyytipoikana Haraldin olutta. Lisäksi söin vielä sienikeittoa Helgan tapaan. (Arvaattekos, mistä sienistä keitto oli valmistettu? No mustatorvisienistä tietty.)Ruokailuseurana suvun nuorisoa, kaksi ja melkein kolmas yksilö. Tästä ei lounas enää juuri voi parantua. Ihan kuin joulupöydässä.

Ei kotosalla, vaan Viikinkiravintola Haraldissa. Todellinen elämys koko paikka! Palvelu ammattitaitoista ja ystävällistä. Suosittelen ehdottomasti. Jyväskylä, Kauppakatu 33. www.ravintolaharald.com

Sain suvun ammattilaiselta nipun uunituoreita käyntikortteja. 'Paperi' on kuin silkkisatiinia. Kelpaa siinä isän Tintti-maalaus keekoilla. Kiitos, kiitos, KIITOS!!! Jouluinen olotila jatkui.

Jouluisen päivän kruunasi kahvituokio Pikku juttujen kanssa. Kiitos seurasta ja kiitos antimista. Minä olenkin ihaillut hänen blogissaan esiteltyjä koruja. Ja nyt minulla on niitä ihan kaksinkappalein. Ja sydänlääkettä (suklaata) ja lankamaailman ykköshittiä Puroa. Olenkohan minä tosiaankin ollut näin kiltti?

Niin tai näin. Lahjoin myös itse itseäni. Tanja Orsjoen Marimekolle suunnittelemaa Kuusamaa pöytäliinaksi ja tyynynpäällisiksi ...

... Ensi vuoden kalenteri. Lainaukset kunkin aukeman kohdalla Paulo Coelhon kirjasta Rohkeus. Kuvittajana Catalina Estrada.

Yhden suosikkidekkaristini Donna Leonin uusin kirja. Pääsee taas Venetsian tunnelmiin.

Kuvansiirtoainetta. Pikkusiskon innoittamana.

Kun sitten illalla pyöräilin kylältä kotiin, olivat nämä aikaisemmin kehumani lämmittimet todella tarpeen. Jos ette ole virkkuukoukun kanssa samalla aaltopituudella, tai jos teillä on kiireitä, googlatkaapa Luovon Puoji. Homma varmaan sitä kautta järjestyy. Itse olen nyt kokeillut monenlaisia lankoja ja monelaisia keskuskuviota, ja täytyy sanoa, että noiden alkuperäisten (alempana) pyöreä kuvio sopii lämmittimiin paremmin kuin aikaisemmissa postauksissani olleet minun ensimmäiset nelikulmaiset. Kyllä Luovon Puojin virkkaaja asian tietää ... Jouluinen päivä keskellä elokuuta. Olo on onnellinen ja kiitollinen.

Paljon onnea vaan

Suvun kahden perheen pienimpien kimppasynttäreillä kukin sankari sai oman näköisensä täytekakun ja perinteisen onnittelulaulun. Neljävuotiaan kakun päällä oli 'soraa' ja autoja. Onkohan tuo nosturi hinaamassa Kimin ralliautoa ojasta? Unohdin kysyä. Kakku oli naminamia. Tuo sorakin.

Emma sai prinsessakakun. Nami nami! Kolmevuotias oli itsekin kuin pieni prinsessa.

Sankareista pienin sai puhallusapua. Sydänkäpysen sydänkakku oli naminami! Kimppasynttärit olivat mukavat. Kiitos vain juhlien järjestäjille ja yhteisonnea vielä jokaiselle kolmelle sankarille.

Tänään onkin sitten ollut kakunpolttopäivä TUOLLA NOIN. Tihkusade ei hidastanut hamsterin liikkeitä. Tuloksena n 12 l eli 1,750 kg mustatorvisieniä, 3 l eli 0,8 kg kanttarellia ja 0,5 kg rouskuja. Nyt pidän parin päivän paussin. Kait.

Marjapensaissa

VPK - VapaaPelastusKalusto. Sain kutsu pelastaa T:n kanssa heidän marjapensaittensa sato. Uhka ylhäältä oli näet aloittanut hyökkäyksensä. Ensimmäisenä uhrina EIVÄT olleet nämä kutsuvan punaiset...

... eivätkä nämä maukkaat mustat ...

... eivätkä nämä hennonmakuiset valkoiset ...

... ei edes nämä punaiset karviaiset ...

... vaan nämä pulleat vaaleat karviaiset. Niitä löytyi pensaan juurelta sievästi seivästettyinä ja sisukset nautittuina. Ymmärtävät siivekkät ilmaohjukset herkkujen perään.

VPK pelasti pensaista kolme mehumaijallista marjoja talon käyttöön ja vapaaehtoinen pakkasi pyöränsä reppuihin 3,5 litraa punaisia, litran sekakarviaisia, litran valkoisia, kourallisen mustia ja...

... kaiken kukkuraksi mustaherukanlehtiä teeaineksiksi kuivattavaksi. Louhisaaren juomaa varten täytyy junailla-bussailla isomman systerin puskiin. (Varoitus Laukaan suuntaan!!!)

Tänään lähdetään suvun pikkuisten kimppasynttäreille. Karkkien tilalle tein sekamarjapakkaukset.

Kiitos T: Hyvää työviikkoa siellä Savon piäkaupungissa.

Loput marjoista säilöin. Punaiset keitin vattujen (pakastimesta) kanssa hilloksi. Valkoiset ripautin sekaan. Karviaisista suunnittelin hilloa jäätelön kaveriksi, MUTTA jotenkin ne vain upposivat masuun hilloja keitellessä ja radiosta Berliinin humua kuunellessa. Siis ne vihreät. Punaiset odottelevat aurinkoa. Kaipaavat vielä loppukypsennystä.

Ulkona SATAA. ON SATANUT KOKO AAMUN. Ette arvaa varmaan, mitä se minun kohdallani tarkoittaa!!! JIPPII!!!

Suolasienien aatelia

Tänään käänsin polkupyörän nokan kohti haaparouskulaa. TUONNE NOIN. Ja sieltähän sitä suolasienien aatelistoa löytyikin. Samoin löytyi kanttarelleja. Pari litraa kumpaakin. Enempää en oikeastaan havittelutkaan, sillä eilisen saaliin siivoaminen ja jatkokäsittely kesti ja kesti! Oli haaparouskulassa muitakin: neljä autoa ja kaksi muuta polkupyörää. Siis vähintään kuusi muutakin sienestäjää. Pari naista tapasin metsässä, ja heilla oli jo pussit täynnä metsän aarteita. Siis sieniä on.

Tässäpä sitten haaparouskut ryöpättyinä ja valmiina suolattaviksi. Väri on ihan toinen kuin ennen kiehauttamista. Muutama tumma yksilö joukossa on kangasrousku.

Huomenna en mene TUONNE NOIN, vaan menen ystävän marjapuskiin! Enkä mene sunnuntainakaan TUONNE NOIN, sillä kolmella suvun pikkuisella on yhteiset synttärit. Eli menkää vain rauhassa TUONNE NOIN. Maanantaina taas olen menossa ...

Metsän kultaa

Hupsista! Meinasin ihan astua päälle, sillä en villissä unissakaan osannut arvata, että metsä pullistelee sienistä jo nyt. Mietin että piipahdan eilisen sateen jälkeen tarkistusmatkalla. Noin yleensä. Ja että mustatorvisieniä. Ja että niitä oli niin paljon, että piti kumpparinsa asetella kunnolla, ettei ihan aarteita talloisi. Pienimmät jätin kasvamaan. TUONNE NOIN!!! Mustatorvisienet taitavat olla luonteeltaan välimerellisiä, sillä ne eivät viihdy yksin, vaan isoissa laumoissa.

Varsinaisesti olin katsastamassa kanttarellitilannetta. Osa vielä pieniä vauvoja, mutta paljon ihan kelvollista. TUOLLA NOIN!!!!

Ainoa ongelma minulla oli siinä, etten ollut varautunut moisiin saalismääriin. Oli vain pieni kori ja onneksi pakastepusseja. Monitoimihuppari toimi kantoapuna. Tämä kuva ei kyllä kerro saaliin määrää, joten täten juhlallisesti mittasin ja punnitsin:

- mustatorvisieniä 7 l, painoa 1 kg

- kanttarellia 4 l, painoa 1,5 kg

- lisäksi karva- ja haaparouskuja 0,5 kg, yksi männynherkkutatti ja muutama kehnäsieni

Mustatorvisienet kuivaan tuossa Liperin ystävien tekemässä kehikossa (Kiitos T&J). Kuivuri on vuoristomajalla.

Kantarelleistä teen muhennosta mummollekin ja loput kiehautan kasaan ja pakastan. En tykkää kuivattaa niitä.

Rouskut liotan yön yli, sitten ryöppään ne ja eikun suolasieninä muhimaan. Herkkutatin kuivaan. Maku senkun paranee ja kehnäsienet laitan muhennokseen.

Huomenna uudelleen. TUONNE NOIN!!

Sataa, sataa ropisee...

Kattokaa nyt!!! Sataa. Sataa. Sataa sieniä! Sadetanssi tepsi. Mutta sateen kuvaaminen onkin sitten kimuranttisempi juttu minulle. Mutta näettehän nuo pisarat parvekelasin alakarmilla. Näettehän?

Ja näettehän nuo ihanat pisarat parvekkeen laseissa. Näettehän?

Tai tuon ikkunan reunapellillä. Näettehän? Siis ette oikein hyvin. Ei edes suurennuslasin avulla? Tai hyvällä tahdolla? Minun mielikseni? Ei haittaa, sillä niin onnellinen olen sateesta. Kunhan parikin päivää näin satelee, muutaman päivän päästä metsä pullistelee sienistä. Silloin en ole kotosalla tavattavissa, vaan rymyän tuolla noin!

Muuten, onkos kenelläkään teistä käytössä VANHA kalenteri? Vaihtakaa ihmeessä, ettei käy niin kuin minulle. Menee sovitut rehvit ihan pyllylleen! Onneksi kavereilla on päivyrit päiväntasalla.

Metsän herkkuja

Mikäs se siinä? Herkkutatti, joka kärsii kuivuudesta!!!

Ja hieman vanhakin jo on. Tai sopiva, jos tutkii, kuinka moni pikkuinen mönkijä on siihen pesiytynyt. Italialaiset poimisivat yksilön riemumielin koriinsa. Minä jätin asujaimiston rauhaan.

Edes jotain minullekin: rouskuja. Pienistä nappisienistä eli kangasrouskuista teen etikkaherkkua. Isommat laitan karva- ja haaparouskujen kanssa suolaan muhimaan. Sienisalaattia sitten herkutteluhetkiin.

Ällistys oli suuri, kun löysin ensimmäiset suppilovahverot! Kokonaista KUUSI kappaletta. Eihän niitten aika vielä pitäisi olla. Yksi herkkutatti, muutama kehnäsieni, pikkuisia kantarelleja ja joitakin lampaankääpiä...

... suoraan pannuun sipulihakkeen kanssa. Vähän kermaa, suolaa, pippuria, tilliä (sopii erityisesti lampaankääpäruokiin), hyppysellinen sokeria ja yksi tilkka sitruunanmehua. Herkkujen herkkua kuhan kera.

MUTTA vettä pitää tulla ja pian, sillä nyt olisi metsä valmiina pukkaamaan sieniä, sieniä ja sieniä. Minulla on kumpparit lähtövalmiina!

Kiitos

Jokakesäinen suvun retki pikku(?)veljen ja vaimonsa ihanalle saarelle. Keurusselän kauneutta. Leppoisaa oleskelua. Hyvää ruokaa ja juomaa.

Veneet?

Pyytämässä Keurusselän herkkua, kuhaa. Voissa pannulla ruisjauhoissa kieriteltyinä. Mausteena suolaa ja rosepippuria.

Tämä yksityiskohta oli ihan pakko kuvata: On muuten puut järjestyksessä. Ihan kuin alokkaat! Tai sitten jo pitemmälle palveluksessa ehtineet! Tai kuten jo itse muita komentelevat!

Kiitos vaan taas mukavasta päivästä. Ensi kesänä uudelleen.

Helteen hommia

Hellekauden hommia. Villalankojen ja virkkuukoukun parissa. Aamulla aikaisin tai illalla auringonlaskun aikoihin. Muulloin langat huopuisivat käsissä. Tässäpä kasa kokeiluja erilaisilla langoilla. Virkkuukoukku kaikissa sama no 3. Niitä kämmenselkälämmittimiä, joita lupailin Knitsealle, Ruiskukalle ja Elenalle siitä rakennuskuva-arvailusta. Alkuperäisen lämmittimen mallikappaleen ostin Luovon Puojista Hailuodosta. Itse olen vähän muunnellut sekä selkämyskuviota, että noita kiinteäsilmukkakierroksia.

Parhaiten onnistui mielestäni nämä Knitsealle lähtevät pinkit versiot. Lankana Sisua. Napit tulevat irtokappaleina. Voit itse kiinnittää sen omaan ranteeseesi sopivaksi.

Nämä vaaleanharmaat lähtevät Ruiskukalle. Lanka samaa tuntematonta josta se yksi verso kärähti silityksessä. Napit tulevat irtokappaleina. Ks pinkit versiot.

Ja sitten tämä Ruma Ankanpoikanen. Lanka Tovea. Kerällä samanpaksuista kuin tuo Sisu ja koukku sama, mutta tuloksena ison kouran lämmitin. Ei Elenan hoikkaan ranteeseen! Lanka ei yksinkertaisesti sovi tähän hommaan. Ainakaan minun koukkuun. Keuruulla ei muuten violetteja lankoja suuremmin ole. Kun ei ole vielä syysvärien aika! Juna vie kohta Jyväskylän antia tutkailemaan.

Kokeilin vielä Nallea (sininen) ja Regiaa. Nalle Ok. Regian väritysefekti ja pitsikuvio ei oikein vielä miellytä, mutta lanka on taivaallisen pehmeää.