Metsän kultaa

Hupsista! Meinasin ihan astua päälle, sillä en villissä unissakaan osannut arvata, että metsä pullistelee sienistä jo nyt. Mietin että piipahdan eilisen sateen jälkeen tarkistusmatkalla. Noin yleensä. Ja että mustatorvisieniä. Ja että niitä oli niin paljon, että piti kumpparinsa asetella kunnolla, ettei ihan aarteita talloisi. Pienimmät jätin kasvamaan. TUONNE NOIN!!! Mustatorvisienet taitavat olla luonteeltaan välimerellisiä, sillä ne eivät viihdy yksin, vaan isoissa laumoissa.

Varsinaisesti olin katsastamassa kanttarellitilannetta. Osa vielä pieniä vauvoja, mutta paljon ihan kelvollista. TUOLLA NOIN!!!!

Ainoa ongelma minulla oli siinä, etten ollut varautunut moisiin saalismääriin. Oli vain pieni kori ja onneksi pakastepusseja. Monitoimihuppari toimi kantoapuna. Tämä kuva ei kyllä kerro saaliin määrää, joten täten juhlallisesti mittasin ja punnitsin:

- mustatorvisieniä 7 l, painoa 1 kg

- kanttarellia 4 l, painoa 1,5 kg

- lisäksi karva- ja haaparouskuja 0,5 kg, yksi männynherkkutatti ja muutama kehnäsieni

Mustatorvisienet kuivaan tuossa Liperin ystävien tekemässä kehikossa (Kiitos T&J). Kuivuri on vuoristomajalla.

Kantarelleistä teen muhennosta mummollekin ja loput kiehautan kasaan ja pakastan. En tykkää kuivattaa niitä.

Rouskut liotan yön yli, sitten ryöppään ne ja eikun suolasieninä muhimaan. Herkkutatin kuivaan. Maku senkun paranee ja kehnäsienet laitan muhennokseen.

Huomenna uudelleen. TUONNE NOIN!!