torstai 13. elokuuta 2009

Metsän kultaa

Hupsista! Meinasin ihan astua päälle, sillä en villissä unissakaan osannut arvata, että metsä pullistelee sienistä jo nyt. Mietin että piipahdan eilisen sateen jälkeen tarkistusmatkalla. Noin yleensä. Ja että mustatorvisieniä. Ja että niitä oli niin paljon, että piti kumpparinsa asetella kunnolla, ettei ihan aarteita talloisi. Pienimmät jätin kasvamaan. TUONNE NOIN!!! Mustatorvisienet taitavat olla luonteeltaan välimerellisiä, sillä ne eivät viihdy yksin, vaan isoissa laumoissa.
Varsinaisesti olin katsastamassa kanttarellitilannetta. Osa vielä pieniä vauvoja, mutta paljon ihan kelvollista. TUOLLA NOIN!!!!
Ainoa ongelma minulla oli siinä, etten ollut varautunut moisiin saalismääriin. Oli vain pieni kori ja onneksi pakastepusseja. Monitoimihuppari toimi kantoapuna. Tämä kuva ei kyllä kerro saaliin määrää, joten täten juhlallisesti mittasin ja punnitsin:
- mustatorvisieniä 7 l, painoa 1 kg
- kanttarellia 4 l, painoa 1,5 kg
- lisäksi karva- ja haaparouskuja 0,5 kg, yksi männynherkkutatti ja muutama kehnäsieni
Mustatorvisienet kuivaan tuossa Liperin ystävien tekemässä kehikossa (Kiitos T&J). Kuivuri on vuoristomajalla.
Kantarelleistä teen muhennosta mummollekin ja loput kiehautan kasaan ja pakastan. En tykkää kuivattaa niitä.
Rouskut liotan yön yli, sitten ryöppään ne ja eikun suolasieninä muhimaan. Herkkutatin kuivaan. Maku senkun paranee ja kehnäsienet laitan muhennokseen.
Huomenna uudelleen. TUONNE NOIN!!

20 kommenttia:

  1. Missähän päin Keuruuta se "tuolla noin" on...

    VastaaPoista
  2. Villasukka: Tuolla noin! Oikeastaan melkein missä vain, kun ei ihan kylän keskustan kaduille mene. Sienionnea vaan.

    VastaaPoista
  3. Villasukka, ei niistä hyvistä paikoista huudella, ne vaan ovat tuolla noin, yhessä paikassa vaan. sama koskee myös mustikka ja puolukkapaikkoja...

    VastaaPoista
  4. Onneksi ehdin rankkasateen alta pois ´tuolta noin´ tänä iltana. Mietin kumpia keräisin pussiin sieniä vai vattuja. Päädyin jälkimmäisiin, sillä vatuthan alkavat jo putoilla, ja sieniä saa kyllä vielä myöhemminkin. Rankkasade takuulla pudotti viimeisetkin marjat. - Ihanan paljon metsissä on nyt ruokaa! Niin paljon, että toivoisin omistavani jopa useamman käsiparin. :)

    VastaaPoista
  5. No nythän tässä alkaa tehdä mieli sienisalaattia. Mieluiten äitin tekemää (siis oikean, ei Saarioisten-äidin). Itellä on tuo sienipuoli vähän heikosti hallinnasa.

    VastaaPoista
  6. Soile: Kyllä minä mustikka- ja puolukkapaikat kerron ja ihan helposti, koska niitä on nyt joka paikassa. Puolukatkin punertavat jo. MUTTA sienipaikat ovat TUOLLA NOIN.

    Ruiskaunokki: Vattuaika on minun kohdaltani ohi. Mustikoita vielä vähän. Mutta sieniaika on alkamassa. Metsässä on tosiaan ruokaa, josta vain osa tulee ihmisten pöytään. Tai siis haetaan.

    Pikkusisko: Minkähänlainen se äitisi sienisalaatti oikein on? Äkkiäkös sinä sienetkin hallitset. Näppärä ja sitkeä nainen kun olet.

    VastaaPoista
  7. Jokohan se täälläpäin kannattais tuone noin mennä, ehkäpä. Se äitin sienisalaatti on TOSI hyvää ja sitten ratuleipää ja munavoita sen kera. NAM NAM!

    VastaaPoista
  8. Jospas viikonloppuna ei oisi ihan naatti ja jaksaisi lähteä etsimään. Herkkujahan ne ovat!

    VastaaPoista
  9. satu.p: Aina kannattaa kokeilla. Mitäs sieniä siellä teillä tuolla noin yleensä on? Ja nyt minä toivon todella sitä äitinne sienisalaattia. Please!!! Prego!!! Mikäs se tuo ratuleipa olikaan?

    Villasukka: Kyllä sinä metsässä virkistyt. Ja saalista saat varmasti.

    VastaaPoista
  10. Saaliit sen kun paranee! Jos ei alkava flunssa kaada petiin, niin viikonloppuna kyllä haluan ehdottomasti metsään.

    VastaaPoista
  11. Ratuleipä on ainakin meillä näkkileipää, mitä lie se sitten on Sadulla. Ja olen edelleen sitä mieltä, ettei blogisi ole nälkäisen eikä person luettavaa. Toivotan sinulle lisää pyyntionnea sinne niin!

    VastaaPoista
  12. Mikä saalis! Hyvä tuonne noin-paikka on sinulla. Onnea huomiselle, josko saalis vielä kasvaisi.

    VastaaPoista
  13. Merruli: Tämä on hyvä alku! Hyviä metsäretkiä ilman flunssaa!

    Outi: Näkkileiväksi minäkin ratuleipää muistelin. Yksi tavoite näillä kehuskelukuvilla on se, että ihmiset innostuisivat hakemaan (lähi)metsästä ilmaista ruokaa.

    Pikkujutut: Kiitos. Koko ilta tässä onkin mennyt sienten siivoamisessa ja jatkokäsittelyssä. Pienempikin saalis aina kerrallaan sopisi hyvin. Mutta kun hamsterin päästää metsään, se poimii kaikki kelvolliset. Ettei kukan toinen ehdi ennen! HÖH!!!

    VastaaPoista
  14. Mieletön saalis!!!

    Kävin tänään muorilla ja sain sieltä aarteeksi ikivanhan umpiontiasitan ja niitä vanhoja Iittalan purkkeja, joissa metallisuljin. Kuulemma ei sienen maku muutu miksikään kun käyttää tuommoista menetelmää.

    Pitäisi nyt löytää seuraavaksi joku (vanhus?) joka olisi joskus käyttänyt moista uljasta menetelmää...

    VastaaPoista
  15. Valkoinen persilja: Eikös olekin. Umpioiminen on minulle aivan kokeilematon menetelmä. Mutta kyllähän vanha kansa tiesi, miten säilöä. Ei ollut pakastimia! Kuivatut ja suolatut sienet säilyvät, säilyvät ja säilyvät. Jos eivät ule syödyksi! Suolatuille täytyy vain olla viileä säilytyspaikka. Pakastetut sienet. Joo, vuoden pari! Tietysti tuoreena niin paljon kuin vain maistuu. Aloitin sienenkeräilyni sienimaailman gurun, edesmenneen Toivo Rautavaaran kursseilla, eikä siltä tieltä ole paluuta. Paljon on vielä kuitenkin opittavaa... Esim ne haperot! Minulle vielä tuntematon herkkumaailma!?

    VastaaPoista
  16. Tunnustaudun huonoksi sieni-ihmiseksi. En tunnista enkä osaa laittaa.

    VastaaPoista
  17. Tykkäätkö syödä sieniruokia? Haluaisitko oppia tuntemaan sieniä ja laittamaan sieniä ruoaksi? Jos vastaus molempiin on myönteinen, ei muuta kuin harjoittelemaan! Jokin sienikurssi olisi hyvä alku tai ihminen, joka on sienimetsiä jo vuosia kolunnut, sillä on myös myrkyllisiä tai muuten kelvottomia sieni. Kannattaa aloittaa semmoisista sienistä, jotka tuntee varmasti. Esim kanttarelli.

    VastaaPoista
  18. Ei voi kun hymähdellä ja hymyillä.
    Tuo kertomuksesi noista torvisienien löytymisestä oli kuin olisit kuvaillut omaa metsäreissuani tänään. Tosin saappaat unohtuivat autoon, mutta onneksi metsässä oli sen verran kuivaa, että hyvin pärjäsi lenkkareissa.
    minulla oli tarkoituksena poimia vähän mustikoita. No, vähäiseksi se saalis sitten jäikin, kun huomasin nuo torvisienet. Ensin olin niin ihastuksissani, koska eipä ole juuri kohdalleni torvisienet sattuneet.
    Enkä ollut tiennytkään, että niitä saattaisi olla samassa paikassa noin valtavia määriä. Ja koko ajan sai varoa mihin jalkansa asettaa...
    Onneksi oli edes pieni muovipussi mukana ja ihmeen paljon se sitten vetikin, koska kotona kaadoin saaliin tiskialtaaseen ja kun sitten sienet saivat "laajentua" niin varmaankin niitä se seitsemisen litraa oli. En jaksanut niitä käydä mittailemaan(ainakaan vielä).
    Itse asiassa etsiskelin täältä netistä vähän tietoa (kokemuksia) säilömisestä.
    Suppilovahverot olen pakastanut, käytettyäni ne ensin pannulla--> mahtuvat pienenpään tilaan ja ovat mielestäni parempia näin ja veden olen niistä kaatanut pois.
    Tuossa mietin, että olisiko se yksi vaihtoehto, koska kuivattaminen ilman kuivuria tuntuu hankalalta. Tai ehkäpä niistä osan voisi kuivattaa...jäänpä näitä pohtimaan...
    Hyvää ja satoisaa syksyä
    -anne-

    VastaaPoista
  19. Anne: Kuivaaminen on ehdottomasti paras tapa säilöä mustatorvisienet. (Hyttysverhon päällä homma hoituu yhden yön aikana.) Maku jopa 'tiivistyy', puhumattamakaan, että sienet kutistuvat hyvin pieneen kokoon. Sitten vain paperipussiin tai tummaan lasipurkkiin.

    VastaaPoista