keskiviikko 12. elokuuta 2009

Sataa, sataa ropisee...

Kattokaa nyt!!! Sataa. Sataa. Sataa sieniä! Sadetanssi tepsi. Mutta sateen kuvaaminen onkin sitten kimuranttisempi juttu minulle. Mutta näettehän nuo pisarat parvekelasin alakarmilla. Näettehän?
Ja näettehän nuo ihanat pisarat parvekkeen laseissa. Näettehän?
Tai tuon ikkunan reunapellillä. Näettehän? Siis ette oikein hyvin. Ei edes suurennuslasin avulla? Tai hyvällä tahdolla? Minun mielikseni? Ei haittaa, sillä niin onnellinen olen sateesta. Kunhan parikin päivää näin satelee, muutaman päivän päästä metsä pullistelee sienistä. Silloin en ole kotosalla tavattavissa, vaan rymyän tuolla noin!
Muuten, onkos kenelläkään teistä käytössä VANHA kalenteri? Vaihtakaa ihmeessä, ettei käy niin kuin minulle. Menee sovitut rehvit ihan pyllylleen! Onneksi kavereilla on päivyrit päiväntasalla.

3 kommenttia:

  1. Sateen kuvaaminen on kyllä hankalaa! Katsopas blogistani, siellä on yksi sadekuva:) Se näkyy parhaiten suurennettuna..

    VastaaPoista
  2. Olin myös superonnellinen tämänpäivän sateesta. Raikas viileys on huomattavasti houkuttelevampi pyöräilyilma.

    Sade ei ole helppo kuvauksen aihe. Yritin sitä itsekkin, muutta ei ole mun laji, siinä auringonpaiste toimii mainiosti.

    VastaaPoista
  3. Maahiska: Vai teltta Ekokylän sateessa? Voin ihan tuntea pisarat iholla - teltan ulkopuolella. Sisälle en mene. Siellä on muurahaisia ja ne pistää vihoissaan. Ekokylä on mukava paikka.

    Valkoinen persilja: Laitoin paivalla kumpparit jalkaan ja otin ison sateenvarjon. Lompsottelin kylälle ja nautin suunnattomasti pisaroiden ropisemisesta varjolle. Pienet ne on ilot silloin, kun kauan kaivattu sade hemmottelee. Vielä vähän sateisia päiviä ja sitten!!! Sienimetsään menoa ei estä minkäänlainen sadekaan. En ole sokerista.

    VastaaPoista