Tänään käänsin polkupyörän nokan kohti haaparouskulaa. TUONNE NOIN. Ja sieltähän sitä suolasienien aatelistoa löytyikin. Samoin löytyi kanttarelleja. Pari litraa kumpaakin. Enempää en oikeastaan havittelutkaan, sillä eilisen saaliin siivoaminen ja jatkokäsittely kesti ja kesti! Oli haaparouskulassa muitakin: neljä autoa ja kaksi muuta polkupyörää. Siis vähintään kuusi muutakin sienestäjää. Pari naista tapasin metsässä, ja heilla oli jo pussit täynnä metsän aarteita. Siis sieniä on.
Tässäpä sitten haaparouskut ryöpättyinä ja valmiina suolattaviksi. Väri on ihan toinen kuin ennen kiehauttamista. Muutama tumma yksilö joukossa on kangasrousku. Huomenna en mene TUONNE NOIN, vaan menen ystävän marjapuskiin! Enkä mene sunnuntainakaan TUONNE NOIN, sillä kolmella suvun pikkuisella on yhteiset synttärit. Eli menkää vain rauhassa TUONNE NOIN. Maanantaina taas olen menossa ...
.JPGm.JPG)
mielettömät saaliit! Alkoi makuhermoa kutkuttamaann...
VastaaPoistaAlan olla tyytyväinen, sillä parina edellisenä vuonna ei sieniä juuri olekaan ollut. Rouskuja en saanut ollenkaan. Nyt vain odottelen satu.p:n ja pikkusiskon äidin suolasieniohjetta. Vesi valuu jo suupielistä...
VastaaPoistaOnkohan sulla sisäinen sienimagneetti. Mielettömiä saaliita kertyy koreihin :)
VastaaPoistaToivottavasti sienet ovat ehtineet maanantaiksi taas nousemaan esiin piiloistaan...
Valkoinen persilja: Kun nyt olen lähes 30 vuotta kolunnut täkäläisiä metsiä, tiedän jo, mistä kannattaa mitäkin sientä etsiä ja mistä ei. Kun minä lisäksi voin lähteä arkena aamuisin, ehdin ennen työssä käyviä sienestäjiä. Viikonloppuisin annan toisillekin mahdollisuuden. Ja kyllähän luonnossa liikkuminen on osa geeniperintöäni. Arvostan sitä joka vuosi enemmän. Isäni oli varsinainen sieni-, marja- ja kalamagneetti. Eläkeiällään hän myös piirsi ja maalasi luontoa. Tuo ylätunnisteeni talitintti on yhdestä hänen kortistaan. Olen siis luontomagneettisukua. Ja siitä hyvin onnellinen.
VastaaPoista