Tässäpä vuoristomajan vakivieraalle teeainesta. Suomen heinäkuisesta metsästä. Kanervan kukkia kuivattuina. Hunajan kanssa molto buono!
Kuppina yksi minun keräilyastoistani. Pioni. Muuten, älkää tehkö niin kuin minä: Yhtenä syksynä keittelin Mehumaijalla mehua ja kuinka ollakaan, kun muuta vapaata astiaa ei enää ollut kuin Pionin maitokannu, juoksutin kuumaa mehua siihen. Arvaatteko miten sille kävi?RÄKS! RÄKS! Onneksi ei ihan sirpaleiksi. Kasassa pysyi, mutta ei siihen mitään nestettä enää laiteta. Kuivakukkia korkeintaan. Mutta eihän itselleen vihainen voi olla, eihän? EIHÄN???
Salama välähti, mutta oikeastaan se vain korostaa tätä herkkua. Puolukkahyytelöä! Nami, nami! Vielä joitakin päiviä tätä herkkua voi tehdä, ennen kuin marjat ovat liian kypsiä. Voi nauttia kaiken suolaisen ja makean ruoan kaverina. Tänään hain pari litraa. On taas iltapuuhaa. Puolukoita on muuten näissä maisemissa taas paljon, paljon, PALJON! Onneksi ne säilyvät ilman pakastettakin. Survoksena alakerran kylmiössä. Viisas taloyhtiö, kun on säästänyt moisen ylellisyyden.
Systeri ja miehensä anoivat pääsyä minun TUONNE NOIN! Vähän pelkäsin kuivuuden vähentäneen mustatorvisienisaalista. Kummallakin oli 1o litran sangot (ja lankomiehellä tanssikengät jalassa)! Mutta ... Kaikki luonnon haltiat olivat mukana, ja kummankin sanko saatiin lähes täyteen. TUOLTA NOIN!!! Ja katsokaa, minkä kokoisia. Nuo tanssikengät kuuluvat siis aikuselle, hyvänkokoiselle miehelle, (jota jotkut luulevat vahingossa Agentsien Kiäriäiseksi!) Nyt vain odottelen sateita, että saisin vielä mustiksia minäkin. Ja kanttarellia. Ja rouskuja... En kyllä enää tiedä, miksi, mutta eihän saalis ole tärkeintä, vaan saalistaminen.
Sitten VAROITUS: Älkää hyvä ystävät poimiko minkäänlaisia ihan valkoisia sieniä. Ne ovat yleensä valkoisia kärpässieniä. TAPPAVAN MYRKYLLYSIÄ. Parhaillaan Helsingin sairaaloissa hoidetaan kolmea potilasta, jotka ovat syöneet ko sientä. Yksi potilaista pelastunee ilmeisesti vain maksansiirrolla. Siis ei mitään kokonaan valkoista, jos ei tunne esimerkiksi lampaankääpää tai orakasta takuu varmasti.
Entäs tämä sitten? Tänään saapui salaperäinen paketti. Siitä seuraavassa postauksessa. Kiitos vain lähettäjälle jo nyt! Kiitos. Grazie del cuore! 
.JPGm.JPG)
Olen sanaton. Nyt on jo pakko kysyä missä välissä syöt nuo kaikki ?
VastaaPoistapikkujutut: En minä itse kaikkia ehditkään syödä. Äidille vien aina osan saaliista. Hän kun ei itse enää metsään pääse. Lisäksi vuoristomajalle menee aina matkalaukullinen. Siellä yksi odottelee vesi kielellä. Ja tietenkin on vielä ystäviä, joille on mukava viedä tuliaisia. Mutta kyllä minä paljon syönkin, syönkin, syönkin!
VastaaPoistaEn ollenkaan epäile sienentunnistustaitojasi, mutta tulit päivällä mieleeni, kun radiossa kerrottiin noista myrkkysieniä syöneistä potilaista. Hyvä, että tunnistat mitä poimit!
VastaaPoistaPikkusisko: Minulla on sienenpoimijan tutkinto taskussa. Itse Toivo Rautavaaran opissa olleena saanut. Silti on paljon sieniä, joita en tunne. Poimin vain tuntemiani. Siis ei huolta!
VastaaPoistaTuommoisia möllyköitä on enää vaikea olla huomaamatta, ovat reilusti nousseet esille piiloistaan. Viikonloppuna en kyllä olisi moisen kasan ohi kävellyt, vaikka olikin kehnäsienilasit päässä. Hieman olen katkera :) Valkoisia ja uljaita kärpässieniä oli paljon, siinä ne paistattelivat auringossa keskellä metsää...
VastaaPoistaMöllyköitä kyllä sitten kuvattiinkin. Kehnäsienet alkavat olla täällä eläkeiällä. Jos ei nyt tule uusia. Tatteja kaipaan! Valkoista kärpässientä kyllä löytyy erityisen paljon, mutta ne kierrän kaukaa. Ihan periaatteesta. Samoin kaikki seitikit. Ne ovelat ovat joskus niin suppilovahveroiden kavereita, että voivat vahingossa joku päästä ahnaan koriin. Sienestys vaatii tarkkoja 'laseja'. Täysiä koreja sinulle!
VastaaPoista