Päivä filmitähtenä

Eikös olekin hieno frouva! Oikein filmitähti. Keuruun Haapamäen asemalla filmattiin kesällä 2018 Zaida Bergrothin ohjaamana elokuvaa Marian paratiisi.  Tai siis Haapamäen aseman oven yläpuolella oli kyltti Karleby, koska Maria Åkerblom vaikutti Kokkolassa. Pääosissa olivat Pihla Viitala ja Tommi Korpela. (Google kertoo elokuvasta lisää.)

Olipa mielenkiintoinen päivä. Minun roolini oli olla muiden paikallisten kanssa häätämässä Mariaa etelään menevään junaan. Ei kohtaus mennyt purkkiin ihan yhdellä otolla, vaan monta ottoa aamupäivällä ja sama homma ruokailun jälkeen iltapäivällä. Me huudettiin hävyttömyyksiä ja kaikenlaista muuta ikävää Marialle ja hänen seurueelleen, kun he nousivat antiikkiseen junaan. Ääni käheänä pääsin kotiin illan suussa. Yhtä kokemusta rikkaampana.

Elokuvan ensi-ilta oli 4.10.2019. Itse en elokuvaa ole nähnyt. Olisipa mielenkiintoista  nähdä, pääsinkö ihan valkokankaalle asti, vai leikattiinko meidät sekunnin pituiseksi huutomereksi vai mitä.

Pihla Viitala oli symppis, Tommi Korpela oman arvonsa tunteva. Olisin mielelläni kysynyt nimmareita, mutta heti aamulla meitä ohjailtiin olemaan häiritsemässä itse päätähtiä.

Päivän palkaksi me saatiin yksi elokuvalippu, sekä ruokaa ja kahvia. Lisäksi meidän tuli allekirjoittaa lappu, ettemme vaadi jälkeenpäin mitään!!!!

Mutta päivä filmitähtenä oli tähtihetki sinällään.

Kukkateema jatkuu

Jälkikasvu löysi aamukävelyllään polun varresta kukkapaketin ja kiikutti sen minulle. Paketista roikkui saateviesti, josta kävi ilmi, että keuruulainen kukkakauppa Jacaranda halusi ilahduttaa löytäjää tällaisena poikkeuksellisena aikana.  Kiitos!

Minun kaktukseni availee nyt kukkiaan. Yhteensä kaktuksessa on nyt lähes 40 nuppua.

Siskoltani sain viestin. Heh, heh!

Kukkien kauneutta

Minun kaktukseni kaksi vuotta sitten. Kunhan kukka nyt aukoo nuppunsa, ja saan kuvat puhelimesta tähän blogiin, niin voi hieman vertailla.

Toinen tämän ajan kaunotar on tulppaani.

Näitä systerin pihan kevään tuojia vielä odotellaan...

... kuin myös näitä minun ehdottomia suosikkejani.

Jospahan sitten juhannuksen aikaan voisimme jo lähteä vapaammin liikkumaan. Toistaiseksi: älkäämme kirppuilko!

Tohtorissa

Minun tohtorini ottaa vastaan 24/7 ja laskuttaa vain 24 euroa per vuosi! Nyt olen vieraillut hänen luonaan melkein joka päivä lokakuun alusta, eli muutama sentti per kerta. Suosittelen, jos vain sydämesi sallii. Ihmislääkäriltäsi sitä voi kysyä.

Tämä kaktukseni on tohtorissa joka kesä. Siis ulos luonnon tohtorin armoille unohdettuna, eli en kastele enkä muutenkaan hoitele sitä itse ollenkaan. Kun sitten syksyn tullen tuon kukan sisälle, se intoutuu puskemaan nuppuja. Nyt se on täynnä nuppuja kolmatta kertaa syksyn jälkeen!!!

Korvat tukossa

Lasten suusta ne totuudet usein kuulee! Tämä kuva se jaksaa minua ihastuttaa. Ei kirppuilla.

Kaunista viikonloppua.

Maailman onnellisin maa

Tänään julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Suomi on kolmannen kerran peräkkäin maailman onnellisin maa. Viime päivinä olen ajatellut usein, kuinka hyvin täällä sentään kaikki on, koronasta huolimatta. Minut tekee aina suunnattoman onnelliseksi, kun löydän pikkuisen männynherkkutatin!

Onnellinen hymy nousee korviin saakka, kun löydän suppisperheen.

Lakkasuolla rämpiminen ja vatukosta naarmuuntuminen ei tunnu missään, ei vaikka saalis ei kovin suuri olisikaan. Pääasia on saalistaminen puhtaassa, suomalaisessa luonnossa.

Onneksi voin tänäkin aikana liikkua ulkona, kunhan vältän ihmisseuraa. Heh, heh! Minulle yksinolo ei ole vaikeaa. Myötätunnolla ajattelen saapasmaata, jossa yksin ei halua olla kukaan. Ovat oikeita laumasieluja. Ehkäpä se on yksi syy siihen, että korona-virus tekee siellä tuhojaan.

Minä en ole tänään kirppuillut, siis liikkunut yleisillä paikoilla. Avannossa kävin ja sillä reissulla (n 3 km edestakaisin) näin vain muutaman ihmisen. Kenenkään kanssa en puhunut. Noudatin siis ylhäältä saamiani tiukkoja ohjeita.

Viihdyn hyvin yksin. Miksi silti telkun tai radion pitää kotona ollessa olla aina auki, vaikka en niitä tietoisesti seuraakaan? Kaipaanko sittenkin seuraa? Ihmisseuraa?

Päiväni kirppukaranteenissa

Eilen kirppuilin, mutta ihan tarpeellisesti. Tänään sitten en aio edes riisua yöpukua, kun ei ole tarvetta käydä kaupassa. Avantoa vielä harkitsen, mutta kyllä aika kuluu näinkin.

Telkkari on kiva kaveri. Mutta ei sitä aina jaksa kuunnella ajankohtaisia uutisia yhdestä tietystä sanasta. (Olen ennenkin kyllä kehunut meidän pääministeriä, mutta se että hän on ihan presidenttiainesta, se vain vahvistuu!) Huomasin ilokseni, että telkussa Parmas ja Kontio kavereineen viihdyttävät Jimillä. Heh, heh!

Aivoja tykkään rasittaa sudokuilla. Uusin kahvimukini täyttyy (turhankin) usein. En muuten tiennyt ennen tuon uuden mukin ostoa, että muumeilla on myös etenkin siivouksessa vainoharhainen kotiapulainen Miisa Surku-koiransa kanssa. Miisa oppii kuulemma Niiskuneidin avulla elämään iloisemmin.

Ja onhan minulla Montalbano! Videoa ja blogiani katsoessa voi muistella ihanaa matkaa filmauksen paikoille Sisiliassa. Nythän ei sinne ole mitään asiaa. Saapasmaa parka. Onneksi jälkikasvu tuli muissa asioissa jo yli kuukausi sitten Suomeen ja pysyy täällä nyt siihen asti, kun Italia on turvallinen.

Nyt olisi sitten aika järjestellä valokuvia. Niitä on paitsi tietsikalla, myös erillisillä levykkeillä.

You tube viimeistään leväyttää meikäläiselle vaikka mitä. Päiväni murmelina on yksi lemppareistani. Muistan, kuinka kerran saapasmaassa tuli murmelilainen olo, kun hieman eksyneenä saavuimme neljännen kerran samaan risteykseen! Mutta siitäkin selvittiin.  

Ja niin  me selvitään tästäkin kriisistä.