Italialais-suomalainen lounas

Riitta piipahti miehensä kanssa lounaalla. Olin luvannut laittaa jotain saapasmaan innoittamana. Tässäpä ruokalista: - paahdettua vaaleaa leipää (Oivan Leenan leipomaa) ja sen kanssa paprika- ja munakoisomössöä -kylmäsavulohikermapastaa - tiramisu Kuvia minulla ei ole muista tarjottavista kuin tiramisusta. Tämä kuva loppuhuipennuksesta edustakoon herkullisuudellaan koko lounasta. Sitten ohjeisiin:
 
PAPRIKAMÖSSÖ - Taloyhtiömme ulkogrillissä paahdoin muutaman punaisen paprikan kokonaisina niin kauan, että pinta oli kauttaaltaan musta. Sitten laitoin paprikat muovipussiin ja pussin suun tikasti kiinni. Kun paprikat olivat hieman jäähtyneet, kuorin ulkokuoren ja poistin sisältä siemenet. Annoin paprikasuikaleiden vielä valua lävikössä jonkin aikaa. Sitten laitoin ne tehosekottimeen yhdessä valkosipulin, basilikan, oliiviöljyn, suolan ja pippurin sekä ripauksen sokerin kanssa ja soseutin tasaiseksi mössöksi. Makustelin. Namskis! Tarkkoja ainesmääriä en osaa sanoa, kunkin oma makuaisti ratkaiskoon.

MUNAKOISOMÖSSÖ - Halkaisin muutaman munakoison ja tein niihin ristiviillot. Nostin ne leivinpaperin päälle uunipellille. Ripottelin pinnoille öljyä ja karkeaa suolaa. (Leivinpaperi on muuten hyvä konsti. Vähentää kummasti tiskaamista.) Paahdoin munakoisoja uunissa vajaan tunnin verran 180 asteessa. Hieman jäähtyneinä kaavin sisustat lävikköön valumaan. Loppuvalmistus oli samanlainen kuin paprikamössöllä. Namskis, namskis!

KYLMÄSAVULOHIKERMAPASTA - Pannulle sipulia ja aavistus valkosipulia muhimaan oliiviöljy-voiseokseen (valkosipuli poistetaan, kunhan se on antanut vähän makua). Lisäsin kylmäsavulohipalaset, kermaa, tilliä, muutama tippa sitruunanmehua ja mustapippuria sekä aavistus sokeria. (Lisään yleensä suolaisiin ruokiin ripauksen sokeria ja sokerisiin suolaa - ihan vain makuja pyöristämään.) Ainesmäärät taas oman maun mukaan. Maun tarkistus. Kastikkeen muhiessa keitin pastan, ja kun se oli al dente, sekoitin ne kastikkeeseen.( Suomessa pasta ja sen kastike tarjoillaan yleensä erillään tai lisätään kastike pastan päälle, mutta saapasmaalaiset lisäävät mieluummin pastan kastikkeeseen ja antavat kastikkeen hieman imeytyä pastaan). Syötiin HETI, sillä syöjä voi aina odottaa, mutta pasta ei koskaan.Namskis, namskis, namskis!!! Ai, että pastan pinnalle juustoraastetta. EI KOSKAAN kalapastan päälle, ei!

VIHANNEKSET seuraisivat pastaa, mutta minä, vääräoppinen, tarjosin melonia ja prosciuttoa, joka yleensä tarjoillaan alkupaloina. Vihanneksiahan oli jo alkupaloina.

TIRAMISU Suomeksi 'nosta minut ylös', eli piristä/ilahduta minua. Tämä jälkiruoka tosiaankin on kuin piste hyvän ruokahetken lopuksi. Jälkikasvuni tekee sen yleensä, mutta koska hän oli muutaman tuhannen kilometrin päässä, oli valmistettava se itse. Googlasin ja ohjeita löytyi vaikka minkälaisia. Iskin silmäni Stefanon tiramisuun (Dan Sukkerin ohjeita). Oli muuten vähällä jäädä jälkkäri tekemättä, sillä vasta neljännestä Keuruun ruokakaupasta löysin savoiardikeksejä. Sitten puuhaan. Ensin keitin vahvan vahvaa kahvia. 2 1/2 desiin kahvia sekoitin 1/2 dl Amaretto-likööriä. (Joissakin ohjeissa käytetään kahvilikööriä tai vaikkapa konjakkia, mutta mantelilikööri on minusta aidoin.) Sitten erottelin kolmesta kananmunasta keltuaiset ja valkuaiset. Vatkasin keltuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria, plus se minun oma suolaripaus ja lisäsin vaahdon mascarponejuustoon (250 g). Sitten vatkasin valkuaiset ja pari ruokalusikallista sokeria kovaksi vaahdoksi. Yhdistin valkuaisvaahdon varovasti keltuais-mascarponesekoitukseen. Sitten aloin latoa annosta kahteen sopivankokoiseen vuokaan: ensin kastelin keksejä nopeasti kahvi-likööriseokseen ja ladoin nevuokaan rinnakkain, päälle kerros vaahtosekoitusta, toinen kerros kasteltuja keksejä ja päälle vaahtosekoitusta. Keksipakkauksessa oli 24 kpl ja ne riittivät kahteen, sisämitoiltaan 12 x 18 cm vuokaan. Vuoat nostin yöksi maustumaan jääkaappiin. Valmiiden tiramisuiden päälle sihtasin hyvän kerroksen tummaa kaakaota. Voi, Stefano, mikä resepti. Namskis, namskis, namskis, namskis!!!

*** Tässäpä Riitta (ja kaikille muillekin) sinulle ohjeita kokeiltavaksi. Buon appetito!

*** Vielä hieman tuosta edellisestä postauksesta: Jamie Oliver oli hyvin huolissaan siitä lääkemäärästä, minkä varsinkin vanhemmat Farfan luostarin munkit nauttivat. Hänen mielestään munkkien ruokailutottumukset olivat aika kaukana ns italialaisesta, hyvin terveellisestä ruokavaliosta. Siksipä hän innosti nuorimpia munkkeja oman kasvi- ja yrttimaan hoitoon ja niiden pohjalta valmistettuun ruoanlaittoon. Minua niin kutkuttaa päästä juttelemaan em munkkien kanssa. Uskaltaisinkohan...

*** Seuraavassa postauksessa kerron tämän maalaismummelin matkasta Isoon Kylään. Siellä näki ja koki vaikka mitä!

Jamie vuoristomajan maisemissa

Tänään ihan sattumalta huomasin, että Jamien matkaili taas Italiassa, siis uusintana. Minä kameran kanssa ruudun ääreen, sillä jakso kertoi Sabinan alueen tärkeimmästä luostarista, Farfasta, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin ajomatkan päässä vuoristomajasta. Jamie oli tullut vierailemaan Farfan luostariin tarkoituksenaan tutustua luostarin vuosisataiseen ruokaperinteeseen. Ensimmäiset ruokailut olivat Jamielle suuren suuri pettymys. Eivätkä munkitkaan tuntuneet olevan mitään kulinaristeja. Jamie halusi nähdä luostarin puutarhan ja sen kasvimaan, Siis ei mitään. Ei yhtään mitään, vaikka perinteisesti juuri luostareiden puutarhat olivat perinteiden jatkajia. Mutta ei Farfassa. Jamie päätti auttaa hieman asiaa. Hän otti kaksi nuorinta munkkia mukaansa valmistamaan ruokaa ohikulkijoille läheisessä tienristeyksessä. Ruoka oli ilmaista, mutta Jamie odotti ruokailijoiden lahjoittavan roposen luostarin ryytimaan kunnostamiseen. Operaatio oli niin tuottoisa, että rahoilla Jamie kunnosti luostarin puutarhan yrttimaan uuteen loistoon. Viimeisenä tempauksena Jamie houkutteli kaikki kuusi munkkia valmistamaan yhdessä Kunnon Illallisen ja illan hämärtyessä innostus ja ilo oli tarttunut kaikkiin. Oli aika sanoa jäähyväiset. Seuraavaksi Jamie suuntasi kohti Marchea... Riitan puutarhan pionit Jamielle ja Farfan luostarin munkeille. *** Huomen aamuna varhain junailen pariksi päiväksi kohti Isoa Kylää. Sen jälkeen teen kunnon ruokapostauksen, Riitan pyynnöstä.

Riitan puutarhassa

Terveisiä Riitan puutarhasta. Mutta ensin sinne. Ensimmäisenä portin pielessä asetelma kivistä, heinäseipäistä ja kukista. Tervetuloa. Roskis-postilaatikkokin on osoitus isäntäväen kekseliäisyydestä, esteettisyydestä ja kädentaidoista. Peremmälle. Kasvimaalta ei puutu mitään lajia. Kasvihuoneen oloissa viihtyvät mm tomaatit ja kurkut. Kukkaryhmiä on monessa kohden. (Tästä rykelmästä ovat mm alkukuvani pionit.) Yhdessä kulmassa on grillikatos... ... yhdessä rosvopaistialue. Vieressä oikealla katettu hiekkalaatikko pikkuiselle jälkikasvulle. Ja sitten herkkutarha: kolmenlaisia mansikoita. Pääsin livahtamaan verkon sisälle. Namskis, namskis! Sen sijaan talon kissa-herra joutui tyytymään vain tuoksuttelemaan. On muuten sukua tuo kisuliini: pikkusiskon ja miehensa kissapesueesta aikoinaan taloon tullut. Erinomaisen passattu. Kuin myös minä: mm mansikkakakkua. Voi että. En koskaan milloinkaan ikinä kyllästy mansikoihin. Sain kotiin tuomisiksi näitäkin kukkasia. Kuin myös salaattia, kesäkurpitsaa ja niitten kukkia sekä raparperin uutta kasvustoa. Huomenna kokeilen niitä täytettyjä kesäkurpitsankukkia, mm. Kaunis kiitos Riitalle ja miehelleen. Jatketaan öljy-puutarhavaihtareita. Käykääkaikki lukijani ihmeessä ihailemassa Riitan blogia. Suosittelen sitä kaikille puutarhojen ystäville. Mutta mitenkäs on käynyt minun ihanille, Jerusalemin suutarin valmistamille sandaaleille vuodelta 1988? Olisko jo aika luopua heitistä? Ei niillä ainaskaan isoon Kylään (Helsinkiin) ylihuomenna kehtaa lähteä. Ps. Bloggeri on taas toiminut kuin ajatus. kaiken alkukankeuden jälkeen. Tietsikka'tohtori' hoiti potilasta tänään aamupäivällä, joten kiitos vaan.

Testi

testi

Titityy

Täällä taas. Ihan uuden koneen äärellä. (Huomaatte kait ihan suomalaiset ääät ja öötkin!) Tänään olen poiminut eka mansikat tämän vempaimen kunniaksi. Nyt loppui sitten läppärin raahaaminen saapasmaahn ja takaisin.

Juhannus tuli ja meni. Sain ihania ruusuja Riitalta ja mieheltään. Kiitos kovasti. Mutta sitä ennen sanoin heipat vuoristomajalle. (Nämä kuvat olivat kamerassa, onneksi. Läppärihän halusi jatkaa omaa italialaista elämäänsä kuvineen päivineen.)

Via Roma aamulla klo 7.00.

Roomaan tältä kulmalta n 60 km. Tosin saapasmaan matkojen ilmoitteluun on suhtauduttava suurella varauksella.

Baarissa jo odoteltiin ensimmäisiä aamucappucinovieraita.

Minä vilkutin vielä oman makkarini ikkunalle, tuo avoin tuolla ylimpänä. Ci vediamo a settembre/ottobre! Tiistaiaamuna klo 7.00.

Saman päivän iltana n klo 24.00 nautin jo Keuruun kodin ikkunan näkymästä. Pitkälle aamuyöhönhän sitä piti istua kiikkustuolissa ihailemassa tämän maan kauneutta.

Posti ilahdutti minua heti. Voitin jokin aika sitten Merrulin arpajaisissa. Paketista kuoriutui vaikka mitä. Kiitos kaunis!

Olen jo joskus aikaisemminkin bloggaillut Antin ja Essen puutarhasta. Voiko porkkana- ym -rivit enää olla sotilaallisemmassa asenossa. No, onhan Antti entinen sotilas. Kävin taas ihailemassa puutarhaa ja nauttimassa mukavasta päiväkahviseurasta.

Olen aloittanut myös yhden kesäisen lempipuuhan: mattojen pesun. Uimalan yhteydessä on oikein hienot pesupaikat...

... eikä maisemat enää tästä parane. Olen myös viihtynyt järvessä aamuin ja illoin, sillä eihän tämmöisiä helteitä muuten kestä. Yli 30 astetta nytkin tuolla parvekkeella. Huomenna olin ajattellut mennä Jyväskylään Sepänaukion kirppikselle liinoja kauppaamaan, mutta nyt säät suosivat järvessä uiskentelua enemmän kuin auringossa hikoilua... Ehtiihän sitä kaupustellakin, joskus myöhemmin. Mutta ensi viikolla junailen Suomen Isoon Kylään, eli Helsinkiin.

Ps. Olen nyt yrittänyt julkaista tätä postausta parisen päivää onnistumatta. Onkohan kone vielä uutuuden karhea vaikka tökkiikö bloggeri? Ps, Ps. Kokeilenpa nyt tuttavan koneella, onnistuuko julkaiseminen.

Asumusero...

... kolmeksi neljäksi kuukaudeksi. Siis minulla ja tietsikalla. Tietsikka kun halusi jäädä saapasmaan lämpöön. Sinne se piiloutui jälkikasvun auton takapenkille. Ehkäpä se oli kuullut, kun olin ääneen ajatellut hankkia tänne Suomeen oman koneen. Tykkäsi huonoa, kun aiottiin jättää kesäksi ihan yksin. Onneksi se sai kuitenkin kesäkaitsijan. Kiitos vaan. Nyt sitten käyn - ainaskin alkuun - täällä upeassa kirjastossamme. Mutta toistaiseksi jäätte ilman kuvia. Mutta voinhan sen sanoinkin kertoa: I'm singing in the rain... Saapasmaan helteestä Suomen (normaaliin) juhannusilmaan. MUTTA että täällä on kaunista. Nyt lähden nukkumaan, sillä eilinen päivä oli hieman pitkästyttävän väsyttävä. Ei edes mitään lakkoa tms piristeenä. Mitä nyt yksi jakku jäi Fiumicinon lentokentälle. Ehkäpä joku sai siitä sopivan nutun. Kaikille oikein hyvää juhannusta. Palaan juhlan jlkeen enemmällä tekstillä. Ps. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoinneille.

Arrivederci

Bloggeri temppuilee - taas. En saanut liitettyà kaikkia haluamiani kuvia. Palataan asiaan sitten Suomessa. (Kuva tànà iltana klo 21.10)

Nyt vain ARRIVEDERCI A POGGIO CATINO.