Onnea ja vähemmän onnistumista

Sain tuliaisina afrikkalaista kangasta. Pesin ja silitin. Ihanaa. Kiitos vaan Maire-serkkuni ja miehensä - kuin myös siitä hirvenpaistista, jonka muhiminen uunissa odottelee viileämpiä kelejä. Nähdään ensin Turussa - ja sitten syksymmällä vuoristomajalla. Mitähän tästä kankaasta hennoisi tehdä?

Hamsteri teki oikein emämunauksen - ahneuksissaan. Viime tarkistusrymyämisellä löytyi viitisen litraa näitä metsän kuninkaallisia - mustatorvisieniä. Suurimman halkaisija n 10 cm. Mutta, mutta - ahneuksissani en leikannut tarpeeksi jo mustunutta/siis ylimennyttä jalkaa enkä ylimenneitä reunoja pois, vaan kaadoin kaikki kuivumaan - ja mikä pahinta - turhan paksuna kerroksena. Kun lisäksi en nostanut sieniä kuivumaan yöksi  - sisälle, vaan jätin ne parvekkeelle ja yöllähän satoi oikein kunnolla, niin arvaatte varmaan, miten kävi. Haju - ei tuoksu - kertoi seuraavana aamuna sen,että ... No, en alkanut tutkia, mitä vielä olisi pelastettavissa, vaan kiikutin kaikki sienet ROSKIIN!!! Onneksi sato on vasta alussa, joten kyllä minä ensi kerralla...

Nämä kaunottaret sen sijaan pelastin ilahduttamaan itseni lisäksi mummoa (siis äitiäni) ja pikkusiskoani ja miestänsä. Kolmisen litraa. Itselleni tein sienisäilykettä Meiran pussin ohjeen mukaan. Ovat muuten osoittautuneet herkuiksi. Tiedättekös, mitä löytyi sitten kotona sieniastian pohjalta? Arvatkaapas!!!

***
Olen muuten taitava tämän tietokoneen kanssa. Sain sen eilen niin tilttiin, että vaivuin jo epätoivoon. Painelin kaikkia mahdollisia nappuloita, mutta ei tapahtunut mitään. Kone oli tyystin lakossa. Illalla ajattelin vielä vähän kesytellä sitä, ja kas kummaa, kun painoin alareunassa olevaa jotain sen vasemmasta reunasta, kone heräsi eloon. MUTTA hiiri jatkoi untaan, joten joka kerran, kun tarvitsen hiirtä, se alareunassa vasemmalla oleva jokin leikkii hiirtä. Huomenna bittitohrille. Minun diagnosini: Olen nujertanut tavalla tai toisella koneen varsinaisen hiiren. En kyllä yhtään ymmärrä, miten sen olen onnistunut tekemään.

Asumusero...

... kolmeksi neljäksi kuukaudeksi. Siis minulla ja tietsikalla. Tietsikka kun halusi jäädä saapasmaan lämpöön. Sinne se piiloutui jälkikasvun auton takapenkille. Ehkäpä se oli kuullut, kun olin ääneen ajatellut hankkia tänne Suomeen oman koneen. Tykkäsi huonoa, kun aiottiin jättää kesäksi ihan yksin. Onneksi se sai kuitenkin kesäkaitsijan. Kiitos vaan. Nyt sitten käyn - ainaskin alkuun - täällä upeassa kirjastossamme. Mutta toistaiseksi jäätte ilman kuvia. Mutta voinhan sen sanoinkin kertoa: I'm singing in the rain... Saapasmaan helteestä Suomen (normaaliin) juhannusilmaan. MUTTA että täällä on kaunista. Nyt lähden nukkumaan, sillä eilinen päivä oli hieman pitkästyttävän väsyttävä. Ei edes mitään lakkoa tms piristeenä. Mitä nyt yksi jakku jäi Fiumicinon lentokentälle. Ehkäpä joku sai siitä sopivan nutun. Kaikille oikein hyvää juhannusta. Palaan juhlan jlkeen enemmällä tekstillä. Ps. Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoinneille.