Kokolta kokolle

Harvinainen sää tänä juhannusaattona: ei satanut! Ja jopa aurinko paistoi. Mutta vaatetus kertoi viileydestä. Nyyssänniemen leirintäalueelle kertyi kuitenkin kansaa iloitsemaan kokosta, pitkästä aikaa. Navakka tuuli aiheutti sen, että kokko paloi nopeasti, eivätkä matti myöhäiset ehtineet kuin hiilloksille.

Kansaa oli paljon. Leirintäalue oli ihan pullollaan asuntovaunuja, ja varmaan mökit oli täyteen buukattu. Lisäksi alueen parkkipaikat olivat täynnä, samoin tien varret pitkältä matkaa. Ja lisää juhlijoita lappoi koko ajan.

Päätin katsastaa Keuruun toisen kokkotapahtumapaikan, Lomahotellin rannan. Parkissa vain pari asuntovaunua, eikä kokosta mitään havaintoa, kunnes kahvilan niemennokasta löytyi pikkuinen kasa oksia odottelemassa kello yhdeksää (21). Mutta koska muita odottelijoita ei näkynyt, minä lähdin kotiin viettämään yötöntä yötä.

Lauantaiaamuna klo 5.42 oli kesäpäiväseisaus, vuoden pisin päivä. Ulkona viileä aamu (+5 astetta) ennakoi koko päivän sadetta. 

Tämmöinen juhannus tällä kertaa.

Hyvää ja värikästä juhannusta

Pihan juhannusruusu aloittaa kukintansa. Just oikeaan aikaan. Viime vuonna ruusu kukkii jo paljon aikaisemmin, mutta tänä vuonna lämpö on saanut odottaa. Vastaa yksi helteinen päivä, ja nytkin mittari on noussut nippa nappa yli kymmenen asteen. Eikä sada! Ihmeellinen alkukesä.

Toissa iltana vettä satoi kaatamalla. Toisaalta se tekee luonnolle hyvää....

... varsinkin lupiinit ovat innoissaan ja uhkaavat peitota muun kasvillisuuden...

... nämäkään harakankellot tuskin pärjäävät ensi suvena.

Kyllä Keuruullakin osataan maalailla 'muraaleja'. Tässä nuorten maalaama Elonkehä tuolla Tervan montun temppuradan reunan katoksessa. 

Uimalaitoksen seiniä olen ihaillut jo useamman vuoden.

Tämä luvallinen taiteilu on auttanut esimerkiksi siihen, ettei alikulkutunneleiden seiniä ole töhritty. Hyvä nuoret taiteilijat!

Tänään on Keuruun kesäkisat, mutta kovin vähän oli katsojia. Minäkin kävin vain kuvaamassa. Muuten kylällä oli hiljaista, sillä kansa on nyt mökeillään. 

Ajattelin piipahtaa illalla katsomassa, poltetaanko Lompparin rannassa kokko. On sen verran satanut, ettei ole pelkoa tulen leviämisestä.

Loppukuvana Egyptin kolmen väristä hiekkaa (Assuanin punaisen ja Punaisen meren valkoisen välissä Gizan pyramidin väliväri). Hiekassa saapasmaasta saatu ilmakasvi ja Laosista tuotu tinasta tehty kilpikonna. Matkailu avartaa ja tuo mukavia muistoja.

Hyvää juhannusta kaikille ja kaikkialle. Katsoin äsken tilastoja, ja lukijoita oli piipahtanut vuorokauden sisällä 57:stä maasta kaikista muista maanosista paitsi ei Antarktikselta.

Vatsan ja silmien ruokaa

Sateisten päivien aikana on aika tutkia viimeisimpiä aarteita. Tässä tuliaisina pussillinen aitoja mustapippureita Kambodzasta. Kävin äsken La Plantationin sivuilla, ja kylläpä oli paljon mielenkiintoista antia. Suosittelen kaikille hyvän ruoan ystäville. Tänään aion kokata saapasmaalaisten arkiherkkua cacio e pepe! Siihen käytän näitä aitoja pippureita ja ...

... ja saapasmaasta tuomaani pecorino-juustoa (Ecofattorie Sabine).

Seuraavaksi palanpainikkeeksi sabinilaisia muraaleja Selcin kunnasta.

Lisää kuvia löytyy goolesta Selci murales.

Myrkyllistä herkuttelua

Eihän minä kumppareilleni mitään mahda: metsään oli mentävä. Siellä pilkotti ensimmäinen myrkkymöykky. Ja jos löytyi yksi, oli sillä varmaan kavereita.

Kavereita oli, mutta tällä kertaa vain muutama. Laatu kyllä oli hyvä. Pari kevättä on nyt mennyt, etten itse niitä ole ruoaksi laittanut, vaan antanut ne tutuille. Mutta nyt en voinut kiusaukselle mitään.

Kyllä makunystyrät nauttivat. Varmuuden vuoksi olin keittänyt sieniä kolme kertaa 5-10 minuuttia, huuhtonut aina välillä sienet ja kattilan. Luulin jo, että olin tuhonnut keittämällä maunkin, mutta ei. Herkullista oli. Pakkasessa on vielä kolme pussukkaa seuraavia myrkyttämisiä varten.

Saapasmaalaiset eivät korvasieniä syö suurin surminkaan, mutta herkkutatit kyllä kelpaavat. Sen näkee kauppojen hinnoissakin: 3,98 euroa 60 g kuivia sieniä tarjouksessa. Tuoreet herkkutatit maksavat sitten yleensä 60-70 euroa kilo.

Tähän aikaan keväästä työvuosien aikana nautin oppilaiden tuomista ruusuista, nyt oli itse mentävä kauppaan, sillä ruusuja oli saatava.

Ruusut ovat kyllä kauniita, mutta kestävät vain hetken. Kun kukat alkoivat nuokkua, leikkasin ne ja laitoin pieniin lasiastioihin. Ilahduttavat nyt muutaman päivän kauemmin.

Sabinan elämyksiä

Menen ihan sekaisin La Promesan kanssa. Tämä kuva on Espanjan telkkarista. Oli heidän häänsä. En kerro enempää. Näette sitten kun ohjelman jakso saavuttaa Suomen telkun.

Tässä saapasmaan telkun yksi eilinen välähdys. Kumpaakaan daamia ei enää näkynyt Espanjan jaksoissa. Ei sen enempää.

Espanjan telkussa Suomessa edelleen näkyvistä pääosien esittäjistä ei enää edes luetella kahta suosittua henkilöä: toinen murhattu, toinen vankilassa! Ei sen enempää.

Telkun anti Teneriffalla (Espanjassa) keskittyi oloaikanani uuden paavin valintaan (Leo XIV) sekä euroviisuihin. Saapasmaan seuratuin ohjelma jalkapallon lisäksi on ollut Giro d'Italia.

Varsinaiset telkkarin uutiset keskittyvät kahteen sotaan, Ukrainaan ja Gazaan. 

Ajelimme tuonne 'pyhän' vuoren Monte Soratten maisemiin. Siellä on yksi seudun sotaisa nähtävyys, Benito Mussolinin vuoreen 1947 rakennuttama bunkkeri. Siellä järjestetään jopa kiertoajeluja vuoren sisällä, mutta minua ei sinne saisi mistään hinnasta. Kannattaa kyllä katsoa heidän sivunsa www.bunkersoratte.it.

Jotenkin tuo sisääntulo portin teksti hirvittää. Melkein kuin Auschwitzin Arbeit macht frei!

Eräs lupasi yhdessä päivässä lopettaa Ukrainan sodan. Nyt on kulunut jo kuukausia, eikä loppua näy.

Onneksi seudulla voi tutustua rauhallisempiin nähtävyyksiin. Sabinan ikiaikainen henkinen ja historiallinen keskus on Torri in Sabinassa oleva Santuario Vescovio. Roomalaisten aikoinaan rakentaman pakanallisen keskuksen päälle on keskiajalla rakennettu hengellinen ja kaupallinen keskus. Paikka on nykyään hyvin suosittu varsinkin kesäsunnuntaisin picnic-keidas.

Tietysti voi nauttia myös alueen ravontolan annista (Ristorante L'Oasi Di Vescovio), jonka keittiön hengetar, Clementina, pysähtyi hetkeksi seuraamme. Hän esitteli mm omasta kodistaan aikanaan ravintolan seinälle siirretyn tulisijan. Perheen historiaa. Nyt perhe tuottaa mm omaa öljyä ja vihanneksia ravintolan tarpeeksi.

Ravintola on kuuluisa mm kalaruoista, mikä näin kaukana merestä on harvinaista, mutta signora kertoi, että he aikoinaan aloittivat ravintola-alan meren rannalla, joten silloin syntyneet reseptit ovat kulkeutuneet nyt Sabinaan, samoin entiset kalastajatuttavat toimittavat tuoretta kalaa päivän tarpeisiin.

Kotimatkalla nähty lakana ikkunasta roikkumassa. Voiko sitä paremmin sanoa: Riittää syyttömien pommittaminen!

Farfaa ja Giroa

Aurinko yritti ilahduttaa klo 8.22 ensimmäisenä aamuna Sabinassa, mutta äkkiä pilvet taas voittivat. Kummallinen kevät täällä, kylmää ja sateista. Muistan toukokuita, jolloin jo aamusta tunsi lämpimän päivän olevan tulossa. Viime yönäkin oli vain 8 astetta. Onneksi tälle päivälle on luvassa aurinkoa ja lämpöä noin 20 plussaa.

Samanlaista säätä oli Teneriffallakin. Kaukana totutusta. Norjassa oli eilen 30 astetta lämmintä, ja Suomessa ukkostaa. Siinä säätiedotteet!

Ainahan voi retkeillä. Käytiin taas Farfan luostarissa, mutta eipä siellä juuri muita sitten kävelleskellytkään. Ei ollut vielä turistiaika, eikä ruoka-aikakaan, joten vain tietyt ostokset munkkien ja nunnien erboristeriasta mukaan ja takaisin vuoristomajalle.

Farfa on kyllä tutustumisen arvoinen. Google kertoo lisää tästä Lazion maakunnassa, Rietin provinssissa olevassa, keskiajalla kukoistaneesta hengellisestä, itsenäisestä, keisari Kaarle Suuren suosiossa olleesta luostarikeskuksesta. Minä tykkään käydä siellä joka reissulla, mutta nyt oli kylmä ja paikat kiinni.

Kovin ovat hinnat nousseet. Vielä pari kolme vuotta sitten tämän kaupan hinnat olivat 0,99 euroa kilo, nyt 1,50. Huima nousu. Halvat hinnat koskevat vain ulkopuolella olevia tavaroita. Sisällä hinnat ovat sitten ihan muuta.

Tällä hetkellä alkaa kirsikoiden aika. Tämä seutu kasvattaa tosi hyvän makuisia hedelmiä, todettu jo on. Samoin keltaiset aprikoosit maistuvat.

Suvussa on nyt kaksikin todennettua Giro d'Italian fania: pikkuveli istuu kotonaan takuu varmasti telkun ääressä, ja nyt huomaan jälkikasvun selostavan minulle asiantuntevasti, miten homma sujuu. Pikkuveli hyppää itsekin pyörän selkään, heti kun mahdollista, mutta jälkikasvu tyytyy telkun antiin. Olen nyt oppinut, että Giron väri on pinkki, Ranskan ajojen keltainen ja Espanjan punainen.

Toissa päivänä Giro kulki Isä Camillon ja Po-joen maisemissa. Girolla haastateltiin Breschellon kylän nykyistä pappia ja pormestaria, miten hommat nykyisin kylässä hoidetaan. Guareschin kirjoissa ja niiden pohjalta tehdyissä elokuvissa kylän hengellinen ja poliittinen johtaja joukkoineen ovat jatkuvasti tukkanuottasilla, mutta auta armias, jos kylään kohdistuu uhkaa ulkopuolelta, silloin vedetään yhtä köyttä. 

Kuva on elokuvasta, jossa Camillo ja Peppone ajoivat omaa giroaan, Nykyiset pomot lupasivat ajaa kilpaa syssymällä. 

Minä tykkään kylästä kertovista kirjoista ja elokuvista. Saapasmaan telkku näyttää Giron kunniaksi yhden elokuvan.

Eilen Giro siirtyi jo Sloveniaan, jossa matka jatkuu tänään klo 14.00 - 18.00.

Eilen illalla pilvet antoivat tilaa upealle auringonlaskulle yli etruskien muinaisten asuinalueiden. Kello 20.20. 

Sanon sen kukkasin

 

Kahden viikon loma Puertossa on lopuillaan. Pääkohde Mueca oli elämys. Se on ohi. Viikon verran olen nyt vain lomaillut. Sää on pääosin suosinut, vain kerran sade on puuttunut suunnitelmiin. Eilen olin miettinyt hypätä titsaan kohti Los Silosin sunnuntaimarkkinoita, mutta päivästä tuli luppopäivä. Kävin vain lähikaupasta ostamassa vettä. Muuten sunnuntai kului Leena Lehtolaisen parissa.

Äänimaailma ulkosalla on yksitoikkoinen - vain mustarastaita ja saksan kieltä! Toinen kotoperäistä ääntä, toinen tuontikamaa, mutta tänne hyvin pesiytynyttä. Kahden viikon aikana olen kuullut suomen kieltä vain pari kertaa. Talvilinnut ovat lennelleet Suomeen, vain pari tuttua pesii täällä pysyvästi.

Cortado-kupposen äärellä on vain yksi tympeä havainto: tupakanpoltto on yleisempää kuin Suomessa. Varsinkin naiset tuntuvat tarvitsevan nikotiinipötkyä hyvin hoidettujen sormien väliin. Täällä kynsienhoito on hyvin yleistä. Taitaa daameilla olla kotona astianpesukone.

Koiria täällä on lemmikkeinä yhtä paljon kuin Suomessa, erona vain se, että ne saavat kulkea vapaina emäntänsä/isäntänsä seurana. Tottelevat kiltisti. Vain kerran kahvi oli kaatua pöydälle, kun viereisen pöydän alta syöksähti kaksi haukkuvaa perheen kultaa ohi kulkevan koiran kimppuun. Taisi perhe tuntea omansa, koska remmien päässä olivat valmiiksi kiinni. 

Euroviisut puhuttavat edelleen. Varsinkin ääntenlaskenta nostaa korkeita aaltoja. Espanjan rtven, eli maan pääkanavan kautta ihmiset kapinoivat varsinkin Israelin osallistumista ja ennen kaikkea sen yllättävän korkeaa pistemäärä kohtaan.

Lauantai-iltana viisujen alussa kanava keskeytti lähetyksen, ja ruutuun ilmestyi vain isolla teksti, jossa ilmaistiin myötätuntoa Palestiinaa kohtaan. Espanja on tunnustanut Palestiinan valtion itsenäisyyden. Milloin Suomi tekee saman?

Puerto alkaa olla tuttu paikka. Tykkään. Ensi talveksi on jo koti täällä varattu. Silti mikään ei voita Suomen kesää. Ensin pompin Barcelonan kautta Roomaan.

Lehdet ovat taas revitelleet saarelaisten kyllästymisestä massaturismiin.

Itse en ole kohdannut mitään negatiivista. Päin vastoin, sain sydän-cortadon vaki kahvilassani. Kerroin lähteväni kotimatkalle, joten cortado oli minulle ilmainen.

Ps. Lootus ja hämähäkki ovat Botanicon valokuvanäyttelystä, muut kukat sieltä täältä kävelylenkkien varrelta. Ilman nimiä.

Jardin botanico toukokuussa

Heti aamulla menin Botanicoon. Odotin keväistä kukkaloistoa kuvattavaksi. Höh! Sää oli kyllä upea. Aurinko paistoi täydeltä terältä, ei pilviä, ei siis pelkoa sateesta. Mutta sehän oli pahin mahdollinen sää valokuvata. Valojen ja varjojen ero oli liian jyrkkä. Suurin osa ottamistani kuvista joutui poistoon! 

Jotain sentään onnistui. Tämä tähtilukinlilja  (lirio araña) oli kauniissa tähtikukassa. Alkujaan tämä sipulikasvi on Kuubasta ja Bahamalta, mutta Googlesta löysin tietoa, että sen kasvattaminen onnistuu myös Suomessa. Oletko Helena kokeillut?

Kyllä tuolla korkealla yksi hedelmä onnistui kuvaan: sapotillapuu (manlikara zapota). Minulle aivan uusi tuttavuus. Tai olenhan minä purkkaa jauhanut, mutten ollut tiennyt, että jo muinaiset mayat jauhoivat tämän hedelmän massasta (chicle) tekemäänsä purkkaa. 

Kypsästä hedelmästä voi valmistaa myös hilloa, mehua yms, kunhan varoo siemeniä, sillä yli kuuden siemenen syöminen aiheuttaa oksentelua ja vatsavaivoja. 

Ylälammikon lootukset, papyrukset ja kallat olivat entuudestaan tuttuja, mutta...

... lotuksen takana kasvavaa kasvirypästä en tuntenut. Itäisiltä mailta peräisin olevaa liriopea kasvatetaan myös Suomessa. Varoitus: marjat ovat myrkyllisiä!

Tätä kylttiä oli syytä uskoa, ettei katselisi vain ylöspäin, sillä joidenkin puiden valtavat juuret ulottuvat poluille.

Muita onnistuneita kuvia ei tullut. Täytyy odottaa pilvistä ja sateetonta säätä.