Vuoden vaihtuminen

Heippa vanhalle vuodelle...

... Ja tervetuloa uusi!

Toivottavat myös iso ja pikku gekko, jotka ilmestyivät, kun kuorin palmua. Siitä lisää sitten ensi vuonna!

Siellä missä pippuripuu kasvaa

Ollaan siellä, missä (rosee)pippuri kasvaa, ja luvassa uusia pippureita, sillä koko puu on valkoisenaan uusista tertuista.

Paratiisissa on näin talvellakin monet kasvit kukassa. Tunnistan kiinanruusun ja papukaijakukan. Muut eivät tuttuja. Onkohan Helena netin päässä? Erityisesti minua kiinnostavat nuo kaksi alinta. Huomenna on ruusuihin tutustumista. Niitä täytyy leikata uusien kukkien toivossa.

Tämä kasvi lienee jonniin sortin parsa, asparacus. Vai onko? Nuo uudet versot houkuttavat. Ovatkohan ne syötäviä? Mietityttää, sillä nuo punaiset marjat ovat myrkyllisiä, varoittaa Google. Puutarhassa on monessa paikkaa myös villiparsaa. Niitä olemme popsineet. Ylipitkät versot ovat myös leikkauslistalla.

Lopuksi kuva hauskasta puunjuuristosta. Ihan kuin keppejä pystyssä. Ympäristön raivaaminen kuivista lehdistä on myös työlistalla. Tätä puutarhaa pitäisi olla hoitamassa täysipäiväinen, ammattitaitoinen puutarhuri. Ei tämmöinen aloittelija voi kuin yrittää parhaansa. 

Puutarha on paitsi minun lempipaikkani, myös linnut rakastavat sitä. Mustarastailla on pesiä, ja kanarianhemppo tykkää noista pötkyläkukkaterttujen mesisammioista.

Ensimmäinen päivä paratiisissa

Ensimmäinen aamu paratiisissa alkamassa. Maisemat Los Silosin kaupunkiin päin ovat huikaisevat.

Keittiöstä maisemiin uppoutumista kokonaan täytyy varoa, ettei kokkaukset pala pohjaan.

Ja entäs se Luvattu Puutarha. Voi että on paratiisi, joka kyllä kaipaa huolenpitoa. Entinen puutarhuri ei enää jaksanut möyriä, vaan kasvit ottivat ohjakset käsiinsä. Minulle annettiin lupa tehdä villikselle jotain. Tänään tongin ensin puutarhatyökaluvajan. Monen sorttista työkalua sieltä löytyikin, suurinta osaa niistä koristi monen kirjavat ruostekuvioinnit, mikä tässä ilman alassa on yleistä. Löytyi jopa kumpparit, mutta kokoa kaksi kertaa minun jalkani. Kokeilin niitä kuitenkin, mutta kupsahdin heti nurin. Varvassandaaleilla tassuttelin sitten koko iltapäivän.

Käpöstelin myös kylämarketissa, ja nämä kuvat näyttävät, että banaanilehdossa taas asutaan. Tuli niin La Palma mieleen. Onneksi Cumbre Vieja on hiljentynyt, toivottavasti. Voisi vielä joskus käydä katsomassa, onko entistä majapaikkaa enää olemassa.

Iltapäivällä portin ulkopuolelle ilmestyi tämä mystinen kori. Salapoliisille tuli hommia. Kuka ja miksi korin toimitti?

 

Oliko tällä meidän onnen tuojalla, gekolla ihanat varpaansa pelissä?

Joulu

 Oikein rentouttavaa joulua Suomeen.

Have a Happy Christmas in Malta, USA and Swizerland

Buon natale in Italia

God jul i Sverige

Ja kaikkialle muuallekin maailmaa rauhallista joulua!

Eilen bongasin pitsipuita tuolla puistossa. Ihan jouluisia puita, vai mitä!

Teiden juurella

Pikkuinen potkurikone lennätti meidät karulta ja tuuliselta Fuerteventuralta kohti vehreää Teneriffaa.

Tämän aamun kävelyretki tarjosi paljon ihailtavaa. Suurin osa kuvien kasveista löytyy suomalaista kukkakaupoista mini-versioina. Banaanien kohdalla ajattelin naapurisaarta, minun lemppariani, La Palmaa jonka yhdessä palmulehdossa majailimme muutama vuosi sitten. Sitä majapaikkaa peittää nyt laava. Cumbre Vieja -vuori on rauhoittumaan päin, mutta vuori itse päättää, joko on aika levätä.

Teneriffan maamerkki, Teide. Sitä ihailin käydessäni aamukahvilla suomalaisessa baarissa.

Nyt siirryn majapaikkamme keittiöön laittamaan illallista. Maisema vain on niin upea, että täytyy varoa, ettei veitsi ikkunasta ulos katsellessa lipsahda.

Näiden viikkojen aikana olen kokannut monenlaisissa keittiöissä. Eilen illalla jännitystä toi useat sähkökatkot. Ihan jo mietin, tuleeko hommasta yhtään mitään. Silti tykkään enemmän sähkölaitteista kuin kaasulla toimivista, vaikka ammattikokit kaasua puolustavatkin. Perunankuorimaveistä ja tiskiharjaa olen kaivannut, samoin sauvasekoitinta. Mutta se mikä eniten ihmetyttää on keittiön kaappien hyllyjen sijoittelu liki katonrajaa. On siinä meikäläisellä pätkällä kurkottelemista. Vai ovatko täkäläiset miehet aina pitkiä ja valmiina auttamaan?

Valoa, aurinkoa,merta ja sen antimia

Ensimmäisen majapaikan ranta oli enimmäkseen  mustaa hiekkaa ja kiveä. Tuuli oli niin kovaa, ettei uintihaluja löytynyt. Mekon ja kalsareiden lisäksi tarpeen oli villatakki ja kevyttoppis. Valoa ja aurinkoa sentään riitti noin 10 tuntia.

Ajuyin majapaikka oli kaukana ns turistirannoista, mutta oli kylässä muutama rantabaari. Minä rakastan kaikenlaisia merenantimia, varsinkin rapuja ja sinisimpukoita. 

Auringonlaskut olivat aina komeita.

Toinenkin majapaikka sijaitsi meren rannalla. Vaikka Gran Tarajal ei ole turistien kansoittama, tunnelma oli kaupunkimainen. Rantakadulla oli useita baareja ja ravintoloita.

Alakerrassa oli paikka, jossa söin herkullisen rapusalaatin ja karmean pizzan. Tai palan pizzasta, sillä loppu jäi syömättä.

Tämä viimeinen majapaikka on ihan rannassa, semmoinen hippityyppinen kokoelma rakennuksia, ihmisiä ja eläimiä. Kauppoja tai baareja ei ole, joten itse on ruokansa laitettava. Tosin uuni ei toimi, eikä lämmintä vettä aina ole.

Kolme viikkoa Fuerteventuralla on kohta takana. Tulin tänne toiveissa valo, lämpö ja meri ja meren antimet. Valoa on ollut, lämpöä enemmän kuin Suomessa tällä hetkellä, mutta tuuli on tehokkaasti vähentänyt auringon lämmöstä suuren osan, eikä uikkareilla ole ollut käyttöä. Merta on ollut ja merenaallot ovat paikoin olleet huimia. Ainoa kurja puoli on ollut se, ettei korkean paikan kammo ole helpottanut, päin vastoin. 

Huomenna siirrymme Teneriffalle. Viestit sieltä kertovat, että tulossa on viime vuoden kaltainen joulun aika: rajoituksia lisätään ja tapahtumia perutaan. Korona sulkee joulun sisälle. MUTTA onhan valoa, aurinkoa ja merta ja varmaan taas löytyy meren antimiakin.

Ja joulun jälkeen siirrymme majapaikkaan, jossa pääsen hoitamaan puutarhaa. Sitä odotan, eikä sitä iloa korona vie.

Pop corn

Punta Lala Majanichossa, Fuerteventuran pohjoisosassa, ei kiellä syömästä popcornia, vaan poimimasta popcornia taskuunsa matkamuistoksi. Siis noita popparin näköisiä korallin palasia. Ne kiinnostaisivat minua kovasti, mutta jälkipolvi on ehdoton. 

Siis, ei näitä mukaan, EI.

No, minun on tyytyminen sitten tämmöisiin löydöksiin.

Tämä majapaikka on ihan rannalla, kaukana kaikesta ns turismista, mutta tämä rannikko on lainelautailijoiden unelmaseutua. 

Tänä aamuna yritin saada edes yhden aaltojen päällä ratsastavan kuviin, mutta enimmäkseen kohteet kupsahtivat aaltoihin ennen kameran räpsähdystä. Eilen täällä tarvittiin palokuntaa, ambulanssia ja jopa helikopteria, sillä yksi lautailija oli ajautunut liian kauaksi, eikä itse enää päässyt rantaan. Onneksi täällä on niin paljon ihmisiä seuraamassa tai itse lautailemassa, että apu on aina lähellä. Onneksi jälkipolvi ei harrasta tätä lajia, vaan kiipeää mahdollisimman korkealle, jonne minua ei saa uhkailemalla, ei houkuttelemalla, ei lahjomalla, ei millään lailla, koska minulla on korkeanpaikankammo.

Eilen huristelimme El Cotilloon. Kuva on otettu auton ikkunasta n klo 16, ja siitä näkee Afrikan läheisyyden. Ilma on sakeanaan punaista hiekkaa, jonka läpi aurinko yrittää paistaa.

Istahdimme rantakahvilaan ja saimme hienon yllätyksen, elävää musiikkia. Duo lauloi englanniksi, espanjaksi, italiaksi ja portugaliksi, ja enpä ole aikoihin kuullut niin korkeatasoista esitystä. Eikä maisemmissakaan ollut valittamista.