Täytteeksi

Joko se talvi meni? Tammikuun piti kunnon pakkasia, mitä nyt pari viimeistä päivää taivaalta on tippunut silkkaa  vettä. Tarhian yli aurattu jäätie kyllä kestää, mutta se on liukasta ja röpelöistä. Matka-aika kylille sitä kulkien pitenee, vaikka on oikomista varten tehty. Parempi kiertää tien kautta. Mutta mitä laittaa jalkaansa? Loskasukset? Loskalumikengät? Autoa en hanki - ainakaan vielä. Puolitoista vuotta ilman autoa täällä kotimaassa on vahvistanut paitsi lompakkoa myös sitä totuutta, että ilman autoa pärjää melkoisen hyvin. Mitä nyt sieni- ja marja-aikaan polte oli kova. Mutta onhan pyörä keksitty. Kunhan nuo loskat teiden poskista on aurattu pois, kylillekin pääsee taas polkien - tai kävellen.

Silti kaihoten katselen välillä tätäkin kuvaa Kaunottaresta. Missähän se nyt kulkee? Vai onko se siirretty kokonaan keräilijän kokoelmiin?

Toissapäivänä saatiin nauttia tinttien hypähtelystä pihapensaissa. Tämmöisen nostalgisen korttitalon löysin kirppikseltä. Lapsuudessa kierrätettiin kaikki joulukortit ja niistä tehtiin erilaisia rasioita.

Lopuksi kuva eräästä talosta sinne kauas. Huhtikuu lähenee...

Sunnuntain ratoksi

Tänä iltana kutsuu täydenkuun palju. Kutsuu palju, mutta luontoäiti on päättänyt peittää täydenkuun pilvien taakse. Tämä kuva parin vuorokauden takaa edustakoon melkein täyttäkuuta.

Sukkatehdas on ollut täystyöllistetty, mutta tästä kirjasta olen ottanut opikseni vain tuo osan ´Varpaista varteen´. Kahta sukkaa olen kyllä neulonut kerralla, mutta en pyöröpuikoilla, vaan kaksilla puikoilla.

Enkä ole ihan noudattanut ohjeita muutenkaan, sillä kun niissä neuvotaan kantapään kohdalla nostamaan ensimmäinen silmukka neulomatta, en ollut tyytyväinen neulejälkeen. Kokeilin neuloa myös ensimmäisen silmukan ja kiristää sitä hieman normaalia enemmän. Nyt olen tulokseen oikein tyytyväinen.

Sukkatehtaan rinnalle olen perustanut myös sormikastehtaan, sillä lahjoitin toiset mukanani olleista omistani tässä männä viikolla yhdelle heistä, joilla ei ollut minkäänlaisia suojia käsissään, ja pakkasta noin -30. Hänen ilmeensä oli paras kiitos, koska yhteistä kieltä ei meillä ollut. (Kuvan sormikkaan ranneosa on rullalla, koska mielestäni niin on helpompi hallita puikkoja, joita työn jossain vaiheessa on jopa 8! Puikot ovat bambua, siis kevyitä käsitellä.)

Härpäke-kämmenselkälämmitin -tehdas  on nyt ollut lomautettuna jonkin aikaa. Se avatutuu sitten kevään korvalla. Viime kesänä - varsinkin juhannuksen tienoilla - niillä oli kysyntää! Toisaalta, voisihan ne pukea sormikkaiden päälle antamaan lisälämpöä ja somistamaan muutenkin. Täytyypä kokeilla.

Minulla ei ole älykännykkää, enkä oikein usko, että sitä hankikaan ihan lähiaikoina. Näillä antiikkisilla puhelimilla voin soittaa ja tekstailla tarvitsemani asiat. Sitä paitsi näiden puhelimien akut kestävät ihan kuin sidostesukat aikoinaan! Yhdessä puhelimessa on suomalainen SIM-kortti, yhdessä italialainen ja yksi odottelee omaa tarpeellisuuttaan. Olen muuten kuullut, että näistä vanhoista Nokioista tarjotaan jo huimia summia. EI, en ole omiani myymässä.

Aikani kiersin kaukaa myös naamakirjan, mutta kun nyt jälkikasvu kiertelee kuukausien ajan Aasiaa, minäkin liityin someen. En kuitenkaan aio oleskella siellä kovinkaan paljon, vaan tyytyä tähän blogiin. Toisaalta, kun kouluni alkoi aikoinaan innostua tietokoneista, pyristelin aikani vastaan, kunnes sitten työurani loppupuolella en enää olisi luokkani tietokoneesta luopunut missään tapauksessa.

Maailma on muuttunut huimaa vauhtia myös siinä, ettei pankista enää saa käteistä rahaa. Siis Keuruun Nordeasta ainakaan. Jos haluan tililtäni käteistä, se tilataan muualta (Jyväskylästä?), toimitetaan postian kautta ja maksaa minulle 10 euroa/lähetys!!! Onneksi pankin vieressä olevasta K-kaupasta voin nostaa tililtäni kerralla 200 euroa. Ja onhan Keuruulla S-pankkimahdollisuus.

Lopuksi: Eivät ole vuodet veljeksiä, mistä kertoo tämä kuva tammikuulta 2014! Ei ollut Tarhian aalloille jalan asiaa. Nyt olen kulkenut jään yli kylille jo pitkän aikaa.

Katse taakse ja eteen

Ei, en minä ole käynyt Pääsiäissaarilla, vaikka mieli onkin monta kertaa tehnyt. Eikä myöskään viime postauksen viimeisen kuvan katuparlamentti sitä ole tehnyt. Luulisin ainakin. Kuvan kissasta en voi mennä takuuseen, sillä kissoilla on kuulemma useita henkeä!

Moai Scultura sacra - Pyhä Moai-veistos, ainoa Pääsiäissaarten ulkopuolelta löytyvä Moai-veistos on nyt nähtävissä saapasmaassa Viterbon maakunnassa, Vitorchianon kylässä (comune). 1990-luvulla Rapa Nuin alkuperäisasukkaat etsivät Pääsiäissaarten ulkopuolelta alkuperäisveistosten kaltaista kiviainesta. Sellainen löytyi Vitorchianosta. Sieltä löytyi myös asialle myötämielisiä tahoja, ja niinpä 11 käsityöläistä saapui veistämään kulttuurien välisenä yhteistyönä ainutlaatuisen perinnön.

Vitorchianon kylä on rakennettu etruskien aikana aivan uskomattomalle paikalle, kalliokielekkeelle, jota ympäröi syvät rotkot,  ja vain yhdestä suunnasta on tieyhteys. Ensin Moai-veistos pystytettiin kylän keskuspiazzalle, josta kissakokous-kuvakin on, mutta syystä tai toisesta veistos siirrettiin kylän ulkopuolelle. Nyt veistos koristaa upouuden levähdysalueen reunamaa, josta yllä oleva kuvakin on otettu. Meillä oli eväät mukana, joten saimme samalla nauttia hengen ja ruumiin ravinnosta.

Historian havinaa näissä kuvissa: viemäriaukon kansi kertoo Vitorchianon kylän kuuluneen Rooman valtiolle ja aika monta jalkaparia alakuvan rappusiakin on vuosituhansien aikana kuluttanut. Kylän merkitys Roomalle näkyy tänä päivänä mm. siinä, että Rooman kaupungin hallintokukkulan kunniavartioston miehet ovat vitorchianolaisia ja heidän upeat pukunsa on suunnitellut itse Michelangelo. Googlaamalla voitte etsiä lisää tietoa.

Vajaat kaksi kuukautta olen nyt ollut Keuruun kodissa. Joulukuu tuntui sään puolesta männeeltä kesäkuulta. Oli ajoittain jopa lämpimämpikin, lämpimin koskaan mitattu. Mutta koska luonto osaa aina yllättää, kuluva tammikuu on sitten laittanut pakkasherran asialle. Taitaa tulla ennätyskylmä tammikuu.

Mutta että on kaunista! Ja niin raikasta. Mitä täällä sisällä ei aina ole, sillä talon putket alkavat vedellä viimeisiään, eikä viemärinhaju kovin vieras asia nyt sisällä ole. Asiaa kuulemma tutkitaan!

Silti, olen erittäin onnellinen siitä, että minulla on koti. Olen viime aikoina ollut paljon tuolla Keuruun VOKissa (vastaanottokeskus) Keuruun spr:n yhteyshenkilön ominaisuudessa, ja tämä näinkin lyhyt aika on opettanut minulle paljon. Koska olen vaitiolovelvollinen, yksityiskohtia en voi kertoa, mutta päiväkirja tietää paljon. Onneksi en tee tätä vapaaehtoistyötä yksin, vaan minulla on pieni, kiinteä ryhmä tukenani. Keuruulla, Suomessa, Euroopassa ja oikeastaan koko maailmassa eletään nyt historiallista murrosta. Moai-kulttuurin ja Vitorchianon juuret ovat tuhansien vuosien syvyydellä. Mitähän tästä ajasta on jäljellä vaikkapa parin tuhannen vuoden päästä?

Tämä kuutamokuva tuo mieleeni muslimimaailman avustusjärjestön, Puoli kuun, meidän Punaista ristiä vastaavan. Mutta heidän symbolinsa on kyllä mielestäni ulkonäöltään neljänneskuu!

Iloa ja eloa

Graffittitaidetta seinässä?

 Ja lisää...

Ei, vaan saapasmaan kotikadun kasvojenkohotussuunnitelmia. Piazzan talot ovat saaneet pohjameikin. Nyt vain etsitään jatkoväritystä.

Meidän osa kadusta on jo aikaisemmin oman loppusilauksensa saanut. Mutta aina roiskuu, kun rapataan, ja niinpä nytkin vasemmalla näkyvän talon pohjamaalit ovat vähän levähtäneet meidänkin taloon, joten mekin saamme nyt uuden seinäkohennuksen.

Täytyy laittaa tämä kuva matkakasveista. Halusin kokeilla, miten pari aarrekasviani selviäisi mukana saapasmaan matkani aikana ottamalla aaroninparran ja sydänköynnöksen pakasterasioissa ilman multaa mukaani. Rasioiden pohjalle laitoin serlaa, jotka pidin kosteana koko parin kuukauden matkan ajan. Välillä aina otin kannen pois, jotta kasvit saivat ilmakylpyjä. Sisiliasta kasvit tykkäsivät yhtä paljon kuin me kaksijalkaiset matkailijat.

Nyt sydänköynnös suorastaan rehottaa Keuruulla multaan päästyään. Samoin aaronparta, josta kuva ei oikein onnistunut.

Tuo ylemmän kuvan olen jo aikaisemmin postannut, simpukkarannan tie kohti Punta Seccaa, suosittu kohde Montalbano-kuvauksissa. Viime torstain TV 1:n näyttämässä Montalbanossa Ääni yössä tuo tie näkyi filmin loppupuolella!

Alempi kuva esittää Montalbanon uutta Livia-ystävätärtä seuraavissa sarjoissa. Sonia Bergamasco on ensimmäinen aito italiatar kommissarion rinnalla. Aikaisemmat Liviat olivat ulkomaalaisia kaunottaria, ja niinpä ohjaaja halusi italiaa puhuvan Livian, ettei puhetta tarvitsisi jälkiäänittää. Säästöä sekin? Keväällä Italian telkussa näkyy kaksi uusinta osaa, jotka filmattiin vajaa vuosi sitten. Niitä odotellessa.

Tämän postauksen lopuksi tämä kuva. Kertokaa ihmeessä, mitä te näette.

Sabinan kultaa

Syksy 2015 oli saapasmaan Sabinassa oliivien kulta-aikaa, verrattuna pariin aikaisempaan vuoteen.

Sisilian loman jälkeen pääsin yhteen lempipuuhaani, 'lypsämään' käsin oliiveja. Koska olen semmoinen pätkä, sain osakseni alaoksien putsaamisen. Yhden päivän sato kolmeen pekkaan + toinen päivä kahteen pekkaan antoi meille oliiveja noin 100 kg, joista ihanaa vihreää luomukultaa noin 16 litraa. Edelleen olen sitä mieltä, ettei juuri puristetun öljyn (extra vergine)  pippurista makua voita mikään. Vaaleaa leipää paahtumaan, sitten pintaan hieman valkosipulia ja reippaasti öljyä!

Viime syksynä - taas kerran - paljastui saapasmaassa ruokaskandaali, tällä erää nimenomaan oliiviöljyissä. Artikkelissa mainitut seitsemän firmaa jäivät kiinni kaupattuaan extra verginenä öljyjä, jotka eivät sitä olleet. Olivat jotain halvempaa sorttia, mutta myynnissä korkeammalla hinnalla.  Täytyypä muistaa tarkistaa Keuruun kauppojen tarjonta. Yleisesti ottaen: halvalla ei koskaa saa Oikeaa Extra Vergineä.

Aikaisemmin olen postannut tapauksesta, jossa löydettiin mozzarella'tehdas', jonka tuotteet eivät maitoa koskaan olleet nähneetkään.

Lopuksi uudella kameralla ottamani kuva parvekkeeltani. Kunhan kattoremontti valmistuu ... Siis jos ... Sanonta 'Ollaan saapasmaassa' kun sisältää sen, ettei koskaan tiedä, milloin esimerkiksi remontti valmistuu. No, sitä odotellessa elellään Keuruulla ja ihmetellään pakkasmittarin kipuamista ennätyslukemiin.

Edt. Tutkin äskeisellä kauppareisulla K-kaupan oliiviöljypullot ja Bertollia oli monen kokoisena pullona ja hinta melkoisen halpaa!!!

Oikein hyvää loppiaista, kolmen kuninkaan juhlaa, minkä muistona saapasmaassa juhlitaan Befanaa, lahjojen tuojaa.

Vielä kerran

Vielä kerran Sisiliaa - makustellen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä eri puolella maailmaa, jopa maan sisälläkin, niin ilmeisesti myös tämän sortin herkulla. Babana sen Notossa ostimme ja samppanjakorkilla se löytyy Ekbergiltä (Helsingissä). Donna Roomassa/Tukholmassa, ilmoitatko etanapostiosoitteesi, niin sinulle Onnetar postittaa maiseman Punta Seccasta.

Yksi baba esitti synttärikakkua YK:n aamuna. Ihan sänkyyn kannettuna ja laulun kera. Voi että!

Sisilia (osana saapasmaata) on jäätelömaa.

Pasta con le sarde - sardiinikastikespagettia.

Arancinien 'tehtaalla'.

YK-päivän lounas La Masseriassa.
Juustolan 'tarjouspöytä' oli monipuolinen ja runsas. Vatsa-parka ihan pinkeänä ajoimme villaan päiväunille.

Pasta alla Norma ja minun ikuinen herkkuni, sinisimpukat. Nämä kaksi viimeisintä herkkua nautin Punta Seccan ainoassa arkisinkin auki olevassa lounaspaikassa.
Kaipa te nyt olette jo vakuuttuneita siitä, millainen herkkusuu olen. Montalbanon kaltainen. Siksiköhän niin tykkäänkin hänestä!

Yksi asia meitä kuitenkin herkuttelussa erottaa: minä en ole punaviinien ystävä. MUTTA löysin Alkon listoilta tämän Ragusan maakunnan herkutteluviinin, Cortesen (cerasuolo di Vittoria), oikein DOCG-luomuviinin. Suosittelen. Sisilian yleinen punaviinirupälehän on nero d'avola. Hyvää sekin - kuulemma. Minä kuitenkin pysyn pro secco-linjalla, olipa ruokana mikä herkku saapasmaasta tahansa.

Totta kai Ragusan herkkuja tuli matkalaukun mukana kotimaahankin: Modican suklaata ja marsipaania (nam) ja Pistacchio-sosetta (odottelee pääsyä spagetin kastikkeeksi).

Nyt on niin nälkä, että täytyy ryhtyä salaatin tekoon. Aion tehdä katkarapusalaatin, nopean herkun.