Sunnuntain ratoksi

Tänä iltana kutsuu täydenkuun palju. Kutsuu palju, mutta luontoäiti on päättänyt peittää täydenkuun pilvien taakse. Tämä kuva parin vuorokauden takaa edustakoon melkein täyttäkuuta.

Sukkatehdas on ollut täystyöllistetty, mutta tästä kirjasta olen ottanut opikseni vain tuo osan ´Varpaista varteen´. Kahta sukkaa olen kyllä neulonut kerralla, mutta en pyöröpuikoilla, vaan kaksilla puikoilla.

Enkä ole ihan noudattanut ohjeita muutenkaan, sillä kun niissä neuvotaan kantapään kohdalla nostamaan ensimmäinen silmukka neulomatta, en ollut tyytyväinen neulejälkeen. Kokeilin neuloa myös ensimmäisen silmukan ja kiristää sitä hieman normaalia enemmän. Nyt olen tulokseen oikein tyytyväinen.

Sukkatehtaan rinnalle olen perustanut myös sormikastehtaan, sillä lahjoitin toiset mukanani olleista omistani tässä männä viikolla yhdelle heistä, joilla ei ollut minkäänlaisia suojia käsissään, ja pakkasta noin -30. Hänen ilmeensä oli paras kiitos, koska yhteistä kieltä ei meillä ollut. (Kuvan sormikkaan ranneosa on rullalla, koska mielestäni niin on helpompi hallita puikkoja, joita työn jossain vaiheessa on jopa 8! Puikot ovat bambua, siis kevyitä käsitellä.)

Härpäke-kämmenselkälämmitin -tehdas  on nyt ollut lomautettuna jonkin aikaa. Se avatutuu sitten kevään korvalla. Viime kesänä - varsinkin juhannuksen tienoilla - niillä oli kysyntää! Toisaalta, voisihan ne pukea sormikkaiden päälle antamaan lisälämpöä ja somistamaan muutenkin. Täytyypä kokeilla.

Minulla ei ole älykännykkää, enkä oikein usko, että sitä hankikaan ihan lähiaikoina. Näillä antiikkisilla puhelimilla voin soittaa ja tekstailla tarvitsemani asiat. Sitä paitsi näiden puhelimien akut kestävät ihan kuin sidostesukat aikoinaan! Yhdessä puhelimessa on suomalainen SIM-kortti, yhdessä italialainen ja yksi odottelee omaa tarpeellisuuttaan. Olen muuten kuullut, että näistä vanhoista Nokioista tarjotaan jo huimia summia. EI, en ole omiani myymässä.

Aikani kiersin kaukaa myös naamakirjan, mutta kun nyt jälkikasvu kiertelee kuukausien ajan Aasiaa, minäkin liityin someen. En kuitenkaan aio oleskella siellä kovinkaan paljon, vaan tyytyä tähän blogiin. Toisaalta, kun kouluni alkoi aikoinaan innostua tietokoneista, pyristelin aikani vastaan, kunnes sitten työurani loppupuolella en enää olisi luokkani tietokoneesta luopunut missään tapauksessa.

Maailma on muuttunut huimaa vauhtia myös siinä, ettei pankista enää saa käteistä rahaa. Siis Keuruun Nordeasta ainakaan. Jos haluan tililtäni käteistä, se tilataan muualta (Jyväskylästä?), toimitetaan postian kautta ja maksaa minulle 10 euroa/lähetys!!! Onneksi pankin vieressä olevasta K-kaupasta voin nostaa tililtäni kerralla 200 euroa. Ja onhan Keuruulla S-pankkimahdollisuus.

Lopuksi: Eivät ole vuodet veljeksiä, mistä kertoo tämä kuva tammikuulta 2014! Ei ollut Tarhian aalloille jalan asiaa. Nyt olen kulkenut jään yli kylille jo pitkän aikaa.